Eilen, mies meni autolla kauppaan ja mentiin hurtan kanssa sen kyydillä Sahaajankadun kentälle, jälki pk-esteiden kupeeseen puistoon. Nurtsi hieman liian pitkää ja tiivistä, tosin huomasin tämänkin vasta jo ajaessa...

Varattu etukäteen mukaan nameja (nakki-frolicsekoitusta, ollut jääkaapissa jotta nakkiaromi tarttuu pahempiin froliceihinkin) 60 kappaletta: 6 alkuruutuun, 6 loppuruutuun ja siten askeliin jäi 48 kpl. Itseä hirvitti tehdä niin pitkää, mutta sinnikkäästi talloin yhä eteenpäin. Maltoin vanhettaa jälkeä huimat viisi minuuttia. Koira bongasi askeleet taas ennen aikojaan, ja annoin sen mennä. Ruudussa "jälki"-käsky.

Muutaman namin yli mentiin. Tosiaan ongelma oli liian korkea ruoho, en itse nähnyt aina etukäteen missä seuraava askel on, enkä siksi näemmä pysynyt tarpeeksi tiukkana vaan päästin sen ohittamaan muutaman askeleen... musta tuntu välillä että koira menee liian oikealla, että jälki olis vähän vasemmalla puolellamme, mutta arvatkaa kuka oli taas väärässä ja kuka oikeassa... heh, onneksi en ainakaan alkanut patistelemaan sitä minnekään! :P

Noin puolivälissä pidätin ilmeisesti taas liian lujaa, koska koira pyllähti istumaan. Odotin jonkun 5-10 sekuntia mutta mitään ei tapahtunut, joten annoin vaan sanallisen jälki-kehoituksen, ja johan pomppasi hommiin. Onko se jo niin tokokoira että se odottaa lupaa kaikkeen?! Kasvattaja sanoi että paimennusleirille vois olla hyvä siksikin mennä ekana kesänä, niin koira ei oo vielä kauheen aivopesty odottamaan lupia ja ohjaajan ohjausta (toko), vaan uskaltaa vapaammin sooloilla ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Jos toi nyt on sitä samaa niin Luksi on sitten jo "pilattu". :D

Matkalle oli tullut yksi askel multapaakun päälle, mietin tallatessa onko se jotenkin ongelma, mutta hyvinpä toi sen klaarasi, ei mitään eroa huomannut.

Ja hyvin päästiin puolivälin tauosta huolimatta loppuun! Ei se noin ajaessa kauheen pitkältä sit tuntunutkaan, Luksi olis varmasti vetänyt vielä pitempäänkin. Loppuruudun namien jälkeen palkkasin taskusta kuivatulla naudan mahan palasilla, koira rakastaa niitä. Pilkoin jo valmiiksi lastun varmaan neljään pienempään osaan, ton elukan mielestä tuntuu että saa enemmän jos saa monta pientä verrattuna yhteen isoon ;) Käveltiin niitä syödessä myös pois jäljeltä.

Eli ens kerralle: lyhyempi nurmi jotta näkee itse vaatia jokaisen namin syönnin, ja merkkaa loppu selkeämmin, jotta tietää että koira varmasti menee sitä kohti eikä metriä sivussa... ja muutenkin, mulla on nyt ollu lopussa vaan joku tietty kukka tai multapaakku, "kyllä ton tuntee", ja paskat sitä enää löytää kun ajaa jälkeä koiran kanssa!