Kotona pilkottu 90 kpl frolic- ja lihapullamurusia, tekee siis 6+6+yhdessä askeleessa 3kpl+75 normaalia askelta. Paikkana Viikin Prisman edustalla oleva nurtsi, sama seutu missä käytiin viimeeksi Terhin kanssa. Nurmikko oli vaan kasvanu aika lailla ja apila kukki täyttä päätä. Kävi mielessä mahtaako toi heinä olla turhan korkeeta, mutta päätin kokeilla silti. Koira odotti autossa, jossa se kyllä alkoi vinkua kun näki mihin tultiin. Luulin että sillä on paskahätä ja käytin sen ulkona heti ensi töikseni, mutta ei. Aargh! Koira takas autoon ja itse tallaamaan jälkeä.

Totesin että helpompi piirtää kuva kuin yrittää selittää... muuten tosta varmaan selviää kaikki ja se on suunnilleen mittakaavassakin, alkusuora ja mutkan jälkeinen osa. Toi suhero on kohta, jossa oli pelkkää kuivaa multaa ja hyvin niukasti kasvillisuutta. Siihen tuli 4-5 askelta, ekaan taas kunnon nurmikon puolella olevaan pistin normaalin yhden namin sijasta 3kpl.

Mutka ei oikeasti ollut noin jyrkkä, mutta en osaa piirtää oikean näköistä kaarrosta ;)

1246118704_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Auto oli kuvan "autotien" alalaidassa parkissa, ja tultiin alareunan kautta hiekkatielle ja siitä lähtökohtaan. Koira bongaili jo autosta otettaessa mun jälkiä, mutta olin mennyt vähän eri kautta kun mistä vein sen, eikä se saanut jälkiäni ennen kuin hiekkatiellä ihan vähän alkupistettä ennen. Selkeesti kuitenkin etsi.

Ihan parin askeleen jälkeen se nosti päänsä hetkeksi ja näytti vilkaisevan jotain kaukana olevaa, mutta palasi samassa takaisin työhön. Vinon suoran (mikä termi!) puolivälissä vähän ennen hiekkakohtaa se meinas taas ohittaa yhden askeleen, ja pidätin niin kovaa että sain sen taas hämilleen ja palaamaan taaksepäin ja kysymään että mitä sä oikeen haluat. Maltoin mieleni enkä antanut sille mitään käskyä, ja se palasi lopulta itse hommiin. Sen jälkeen kehuin rauhallisesti ehkä 10 askelta sanomalla "hyyyvä" aina kun se söi.

Hiekan yli mentiin kun vettä vaan, ei mitään ongelmaa. Kaarroksen jälkeen apilapelto vasta reheväksi muuttui, pisimmät haituvat oli melkeen mua polviin asti. Askeleet näkyi todella selvästi ja koirakin jäljesti vissiin osin silmillään, mutta olipa kiva katsoa kaunista kuonon tökkäämistä syvälle jokaiseen askelmaan. :) Ei tarvinnut edes vaatia, se tarkisti ne kyllä hyvin säännöllisesti itse. Tällasia ei varmaan kannata kuitenkaan hirveesti tehdä, mutta tuskinpa yhdestä kerrasta oli haittaa. Se jätti koko jäljelle jokusen namin taas syömättä, mun mielestä muutama oli sellaisiakin että se tarkisti ne askelmat mutta ei vaan malttanut poimia namia, vaan jatkoi eteenpäin.

Loppuruudussa häntä alkoi viuhtoa kun puhkesin kehuihin. Se jätti sinne taas muutaman ja otti kontaktia minuun. Palkkana (kädestä) oli pari lihapullaa ja sit taisteltiin narupallolla. En uskaltanut heittää sitä, kun tilaa ei oikeen ollu muualla kuin jäljen tulosuunnassa, ja pelkäsin että pallon perään säntäävä koira unohtaakin sen ja käy tsekkaamaan jälkeä uudeastaan. Käveltiin koira pallossa roikkuen autolle ja vasta siellä heittelin sitä pari kertaa.

Kaipa se sen jalka nyt on kunnossa, ontunut ei oo tosiaan moneen päivään ja mies viimeyönä vahingossa riehutti sitä sisällä, kun ei muistanut että piti olla hissukseen. :P Pidän sitä kuitenkin vielä sinne maanantai-iltaan asti vähällä lenkillä, ehkä nyt vois pikkuhiljaa käydä edes vähän kauempana kun talon ympäri, mutta mennään kunnon lenkille vasta tiistaina.

Löysin koiralta tänään oikeasta kainalosta/melkeen mahan puolelta vaalean kermanvärisen n. sentin pituisen möhkäleen, joka oli löysästi ihossa kiinni. Luulin sitä tarttuneeksi auringonkukansiemeneksi, joita meillä syödään paljon, sit kasvaimeksi, luomeksi ja ties miksi suunnilleen itkua vääntäen, kun käänsin sitä vielä kerran ja näin kuusi liikkuvaa jalkaa. Hyi helvetti, mä olen avannut mahahaavaan kuolleen HAISEVAN hevosen ruhoa ja ties mitä, mutta kyllä oli oksennus lähellä, niin kuvottavalta se näytti! Otus on nyt joten kuten poistettu, varsinaisia välineitä ei tietenkään ollut, ja ronkin elukan viimeisiä osia saksien terällä ihon sisältä ja koira sieti senkin kuin enkeli. Toivottavasti se nyt paranee ihan itsekseen, pitää seurata. Ja ostaa ne saakelin ea-kamppeet vihdoin, on niitä jo niin monta kertaa milloin minkäkin (rotan) vaivan takia kaivattu...

Tällainen puutiainen se oli. Huom ÄLLÖKUVAVAROITUS!