Eilen illalla, tai yöllä, vielä ennen iltaruokaa pientä treeniä. Päätin opettaa namipurkkien ilmaisun maaten jo nyt, vaikka sitä ei ehkä itse jäljellä ihan pian vielä tarvitakaan.. pääsemme toivottavasti loppuviikosta Terhin neuvottaviksi, niin katsotaan sitten uusia suunnitelmia.

Pieniin Ikean muovirasioihin (2kpl) hieman kissan märkäruokaa, kannet kevyesti kiinni, toinen purkki tuolille odottamaan vuoroaan ja toinen käsiini. Itse istuin lattialle ja painoin purkkia maata vasten niin, että sormet piti kantta hieman raollaan. Koira luuli ensin että tää on joku "älä ota" -harjoitus, ja istahti metrin päähän katselemaan minua "ootko ihan tyhmä, en mä ny enää näin helppoon ansaan mene, en varmana erehdy yrittämäänkään!" :D. Kannustin sitä "ota" ja "ole hyvä" -sanoilla, ja pienen tuloksettoman kuonolla tönimisen jälkeen se plätsähti maahan. Lonkat kyllä sivulle eli ei maannu oikeessa asennossa, mutta hinkkaan sen myöhemmin. Purkki ei myöskään sattunu ekalla kerralla jäämään etutassujen väliin, mutta senkin ehtii varmasti tarkentaa myöhemmin. Siirsin itse purkin etutassujen väliin, avasin kannen, painoin toisella kädellä purkkia edelleen maata vasten liikkumattomaksi ja toisella silittelin koiraa selästä samalla hitaasti kehuskellen. Ei oikeastaan edes yrittänyt nousta, vaan söi hyvin makuullaan.

Toisen purkin kanssa kans ensin vähän sähellystä, kävi kuitenkin nopeemmin maahan, tällä kertaa hyvään asentoonkin mutta purkki ei silti osunut tassujen väliin. Siirsin sen taas sinne ja avasin kannen. Toisella ahmaisulla koira nousi puoliks seisomaan syömään, ja musta tuntu että nyt ei riitä kädet... pientä sähellystä ja lopulta työnsin koiran pois kupilta ja suljin kannen. Enpä taas tiedä oliko viisas ratkaisu, mutta halusin jotenkin ihan heti näinkin alussa jo huomauttaa että seisten ei tosta syödä, vaan sun pitää maata. Hetki oltiin hölmistyneitä molemmat, sitten koira kävi uudestaan makaamaan ja avasin kannen taas. Nyt meinas edelleen vähän kyynärpäät kohota, silittelin aika "raskaasti" selästä ja juttelin rauhoittavasti.

Ihan yllättävän hyvä kuitenkin ekaksi harjoitukseksi. :)

Sitten iltaruuan kanssa paikalla istuminen. Tajusin, että sekuntikello olis kiva kapistus, ja yritin sellaista porukoiden kämpästä pitkään etsiäkin... isä väitti että on just joku viikko sitten nähnyt sellaisen yhdessä hyllyssä, mutta ei löytyny. Se lupas jatkaa etsintöjä. Ei ne kai paljoa maksakaan, jos ostaisin uuden. Kännykässä mulla on kyllä myös sekkari, mutta haluisin sellaisen mikä voi roikkua narusta kaulassa, kun nyt tuntuu että kädet ei riitä muutenkaan. Yritin eka pyytää äijän avuksi ottamaan aikaa, mutta se oli ehtiny just yöunille, niin ei sitten. Muutin sitten treeniä niin että en välipalkkaa enkä siten tarvii käsiäkään mihinkään.

Koira sivulle, jättökäsky, vein kupin n. 4m päähän, sekkari käyntiin. Seisoin eka ehkä 5s kupilla, sitten kävelin hitaasti koiraa kohti n. puoliväliin, sitten peruutin vähän taaksepäin sellasilla kummallisilla nykivillä askelilla, ja lopulta menin koiran sivulle. Katsoin välillä koiraan ja välillä eteeni. Kun kokonaisaikaa oli 25s, vapautin. Lähti laukkahypyllä :)

(Iltalenkillä oltiin palaamassa takapihan puolelta kotiin, kun meidän ja ulko-ovemme välistä n. 5m päässä meistä lähti valtava jänis (vai onko se rusakoita?) Koira katsoi jänöä muutaman sekunnin ja tuli sitten mua kohti, kiepsahti vasemmalle sivulle ja oli kaikin puolin niin "en edes aikonu lähteä perään, saanhan nyt namin", että hyvä kun ei sanonu sitä suomeksi ääneen :D Syötin sille loput nakinmuruset, onneksi oli taas namit vaihteeksi mukana!)

---

Ma-illan paikallaolo ruokinnan yhteydessä, mies avustamassa. Keittiö-eteinen-olkkari -suoralla saan just ehkä 10m etäisyyden. Mies aseteltiin niin että se näkee koiran silloin kun mä kävelen poispäin, ja sille käsky sanoa mulle jos koira liikahtaa karvan vertaa. Koira makkarin päätyyn, vähän se ihmetteli kun sinne asti sen maanittelin. Tuli käskemättä sivulle, pysy-käskyllä jättö. Vein kupin ripeästi kävellen, mies ei sanonut mitään eli ilmeisen oikein meni koiralta :) Palasin heti koiran sivulle, palkkasin sen paistetun kananmunan murusella (niitä oli ruuassakin vähän, mies paisto itselleen ja kävin verottamassa) ja vapautin saman tien.

Mieskin totesi että Töppönen on taitava! :D