Viikin Pasteurinkadun puistossa. Sää kuulemma liki täydellinen jäljelle: kostea ja sateen tuntu ilmassa, mutta ei varsinaisesti sada. Tuuli hyvin heikkoa. Alustana meillä normaali lyhyt nurmikko.

Tein ensin Luksille "oman tyylisen" jäljen ihan vain näyttääkseni missä mennään ja miten ollaan tehty. Oltiin autolla liikkeellä, mutta tähän saakka olin tehnyt jäljen aina ilman autoa lenkin ohessa eli koira oli puussa kiinni ja näki mitä teen, joten otin sen nytkin tolppaan katselemaan. 30 töpöaskelta niin että vasemman askeleen varpaat on melkeen kiinni oikean kantapäässä. Olisin väittänyt että yhteensä kolme-neljä metriä pitkä, mutta Terhin mielestä se oli liki 6 metriä... no niin kai sitten, sanoinhan teille että olen maailman surkein arvioimaan etäisyyttä. :D Lisätkää siis ainakin eiliseen jälkeen kanssa puolet lisää pituuteen. Nami (makkaraa) jokaiseen askeleeseen varvaspuoleen, loppuun pieni kasa. Koiralle jälkivaljaat päälle ja lähetyspaikalle, tosin jälkeen päin kuulin että koira otti jäljen ja aiemmin ja mä turhaan otin sen sivulle ja keskeytin ja lähetin uudestaan. Pari makkaraa se sylki suustaan, ilmeisesti niihin oli jo ehtinyt muurahaisia tms. Muutama jäi syömättä, koira meni yli.

Ja sitten virheiden analysointiin... olen monesti sanonut että koirasta on kyllä vaikka mihin, mutta mä teen parhaani pilatakseni sen suorituksen. :D Vähän sama juttu jälleen kerran. Puhuttiin pitkään eri asioista enkä varmaan enää muista puoliakaan, mutta yritän nyt listata tähän jotain.

1. teen sille aivan liian lyhyttä jälkeä, nyt se vasta pääsi siihen kiinni kun se jo loppui

2. sähellän alussa turhaan, jos koira ottaa jäljen jo aiemmin kun mun keksimältä aloituspisteeltä, anna sen mennä enää pysäyttelemättä perusasentoon yms. Alkuun tallataan pieni ruutu ja eka askel lähtee siitä suoraan kantapää ruudun reunassa kiinni siis, ja jos ollaan tultu siihen jo jäljestäen, siinä kohdassa annetaan silti rauhallinen "jälki"-käsky.

3. teen sille aivan liian tiivistä askellusta ja laahausjälki varsinkin aivan menneen talven lumia, unohda se!! Askelten tiheys valitaan koiran fyysisen koon mukaan, ja toi on jo aikuinen mudi, ei mikään sintti. Liki normaalilla askelväleillä siis jatkossa, sellasta mitä tulee jos kävelee hitaasti. Askelten leveys saa olla kuitenkin vielä aika pieni, ei nyt ihan pelkkää jonoa, mutta ei mitään haarat auki -kävelyäkään.

4. hihna (liina) pidetään kireällä, siis ihan oikeasti kireällä! Leikittiin tätä niin että mä olin koira ja Terhi ohjaaja, ja se näytti remmillä ihan tarkalleen miten tiukalla sitä saa ja täytyy pitää. Ei kuitenkaan missään tapauksessa nyitä koiraa. Kun koira tulee namille, annetaan ihan vähän löysää, merkiksi siitä että teit oikein. Heti kun koira nytkähtää liikkeelle, liina otetaan taas kireälle, ja koira saa oikeastaan vetää itsensä seuraavalle askeleelle. Mun pitää treenata tätä vielä kotona ilman koiraa, mies saa toimia apurina...

5. jos koira meinaa mennä yli, liinalla pidetään vastaan! Sen takia tuntuma on niin tärkeä, että se ei vahingossakaan ehdi mennä yli, ja jotenkin se kuulemma ja käytännössäkin näytti auttavan koiraa menemään oikeaan suuntaan. Mikäli jonkun namin yli kuitenkin ehditään mennä, ohjaaja tallaa sen päälle välittömästi - taaksepäin palaava koira ei KOSKAAN saa saada palkkaa!

6. mikäli koira hukkaa jäljen, tai ympäristöön tulee esimerkiksi jotain mikä vie sen huomion, annetaan sille hetki aikaa palata itse jäljelle. Jos se tekee niin, sitä kehutaan. Myös muun vaikean paikan jälkeen ohjaaja osoittaa sen selvittäneelle koiralle hyväksyntänsä rauhallisella kehulla. Jos koira unohtuu tosissaan kyttäämään esimerkiksi näköpiiriin ilmestynyttä koirakkoa tai jänistä (molempia nähtiin tänään), niin sitä voi käskeä "jälki" -käskyllä ja tarvittaessa jäljen päältä nurmikkoa raaputtamalla (ei kuitenkaan koskaan suoraan namia näyttämällä) takaisin hommiin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pillastuta ja karjuta kieltoja.

7. jos tulee tehtyä liian pitkä tai vaikea jälki ja koira alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä, yritetään kannustaa se vielä hetkeksi ajamaan, meidän tasolla muutama askel, ja sitten kehutaan ja lopetetaan siihen. Ylipäänsä jäljellä ihminen päättää aina alun, lopun ja vauhdin, koira suunnan. Jäljen voi siis tarvittaessa lopettaa myös "ennen aikojaan" ja silloin koiraa kehutaan niin kuin se olisi ollut tarkoituskin lopettaa siihen - lopetus on aina vain ihmisen päätös. :)

8. loppuun tallataan kanssa pieni ruutu, johon laitetaan ihan reilusti namia. Koiran tullessa sinne ohjaaja siirtyy sen viereen kehumaan sitä, ja kehut saa tulla koko sydämestä! Koira on ollut maailman paras kun se on selvinnyt sinne asti! Annetaan sen syödä ne mitä siellä on, ja sitten palkataan se vielä kädestä. Viedään koira nameilla houkutellen pois jäljeltä ja kehutaan vielä kunnolla. Koiran kanssa voi myös leikkiä lopuksi, mutta lelu tulee taskusta, sitä ei jätetä jäljen päähän.

9. kepit (aluksi purkit) treenataan kotona kuntoon.

10. jos treenataan tämä kesä ahkerasti pellolla + keppi-ilmaisu kotona, syksyllä voidaan siirtyä metsään ja ottaa esineet mukaan. Ensi kesä myös ahkeraa treeniä niin syksyllä 2010 oltaisiin jo kisakunnossa. Huh! Kovastipa se meihin luottaa! :D

Sitten tehtiin jälki Sulolle ja Murulle ja lopuksi vielä Luksille. Tällä kertaa tein ohjeiden mukaan: koira odotti autossa näkemättä mitä teen, pituutta varmaan 10-15m (jessus näitä arvioita) tai ehkä vielä enemmänkin, olisko tää ollu kolme kertaa niin pitkä kuin eka, askeleet alussa kuten ekalla jäljellä, mutta sitten loppua kohti Terhi käski pidentää askelväliä. Namia jokaisella askeleella edelleen, tällä kertaa makkaran ja frolicin yhteispussista eli satunnaisessa järkässä kumpiakin. Loppuun tuli pieni kaarros vasemmalle, tosi lievä, mutta kuitenkin. Alkuun ja loppuun namiruutu. Jätettiin jälki vanhenemaan siksi aikaa kun käytiin ajamassa Murun jälki (vähän vajaa puoli tuntia tuli aikaa).

Koira autosta, alkupaikalle parin metrin päähän jäljen aloitusruudusta, se tiesi jo ihan tasan mitä ollaan menossa tekemään. Valjaiden pukeminen ja suunta kohti lähtöä, koira tosiaan nappasi mun jäljen nytkin jo siitä saman tien, joten annoin mennä. Ruudussa käsky "jälki". Häntä alhaalla hienoa työtä, Terhi huomautti että frolicit se joutui etsimään askelilta tarkemmin kuin nakit, kun ne tosiaan sen verran näkyy nurmikolta. Yksi nami jäi, mutta "se oli ihan sun moka, kun annoit liikaa löysää". Hitto että se oli hankalaa se remmin oikeanlainen käyttö! :D Pidemmät askelvälit vaikutti kuulemma siten, että "nyt se alkoi vasta oikeasti jäljestää ja keskittyä tähän hommaan, tähän saakka se vaan sen kun marssi namivanaa pitkin". Sitten kai suunnilleen siinä kaarroksen kohdalla pari kolme metriä ennen loppua tuli joku kämmi, en muista enää mistä se alkoi... vissiin vaan pidätin niin kovaa ja koira hämmentyi kun ei päässytkään etenemään, ja alkoi hieman pyöriä. Tais vilkaista jokusen kerran minuakin, mutta en sanonut mitään tai auttanut muutenkaan. Se löysi yhden jo ylitetyn namin ja palasi siitä jäljelle, mutta seuraava askel oli tyhjä kun se oli ennen pyörimistä syönyt sen jo. Hienosti se kuitenkin selvitti eteenpäin ja päästiin hienosti jatkamaan oikeaan suuntaan ja siitä loppuun, jossa bileet :)

Me ihmiset huomattiin noin puolivälissä, että nurkan takaa meidän edestä tuli dobermanni omistajansa kanssa. Mä pelkäsin että L huomaa kanssa ja sillä menee pasmat sekaisin, mutta Terhi sanoi jälkeen päin että koiras keskittyi työhönsä niin tiiviisti ettei se rekisteröiny koko koiraa! Oho..

Perusteet sille on kuulemma tehty hyvin eli aivan oikein, ja se ihan selkeesti tietää jutun juonen. Nyt vaan tosiaan pituutta sekä koko jälkeen että askelten väliin, jäljen vanhentamista ja sit pikku hiljaa käännöksiä eli aluksi ns. banaania. Kotona purkki-ilmaisuja, naksutin on kuulemma hyvä kapine tähän. Natural Menua kannattaa kokeilla namiksi. Lyhyttä "lällärijälkeä" voi silloin tällöin tehdä, mutta missään tapauksessa ei nyt jäädä junnaamaan sellaseen, vaan vähän haastetta tähän hommaan! Koirasta kuulemma näki heti että se on tähän asti vaan "kävellyt namilta toiselle" ja kun ne askelvälit sit piteni normaaleiksi, se vasta "tosissaan kiinnostui" kun joutu alkamaan oikeasti töihin. Liian helppoa ei oo mitään järkeä tehdä, se jos mikä on pitemmän päälle tylsää ja tappaa motivaationkin. Välillä lyhyetkin jäljet on kuitenkin aivan ok, ei toisaalta saa aina vaan vaikeuttaakaan.

Oli myös hauska nähdä Sulon ja Murun jäljet, siinäpä meille tavoitetta kerrassaan! Lopuksi Luksi sai juosta Murun kanssa irti. Kauheesti Muru ei sen kanssa leikkiny, mutta L  hummaili sitten itsekseen... ;)

Kiitos miljoonasti Terhi! :)