Pakolliset? Ei nyt siinä mielessä, että se olisi vastenmielistä. :D

Eka Viikissä kaatosateessa lenkillä. Kiivettiin lintutorniin (vähän pentua jännitti, puiset portaat olikin tosi jyrkät, ja sit mua alko pelottaa että mitä jos se liukastuu kun ne oli sateesta ihan märät!) ja kannoin koiran sieltä alas. Sen jälkeen koira sai kauheet hepulit ja päätin että nyt päästän sen irti, kävi mitä kävi... mentiin siis Viikkiin nimenomaan siksi että oli tarkoitus pitää koiraa irti jossain pellolla, mutta pellot kuhisi jäniksiä ja oli ilmeisesti viljeltyjä, niin ei voitu.

L kaahotti hulluna ympyrää mun ympäri ja mua nauratti ääneen. Aika nopeesti se kyllä rauhottui, sit pidin sitä vähän aikaa poluillakin irti, kunnes ahdisti niin että pistin liinan takas. Tässä vaiheessa kaikki meistä varusteet mukaan lukien oli yltä päätä kurassa, ravassa ja läpimärkiä, joten annoin liinan laahata koiran perässä maassa. Kunnes alkoi taas ressata niin että nappasin sen pään käsiini...

En mä tiedä pelkäänkö enemmän riistan vai ihmisten/toisen koiran luokse karkaamista. En pelkää sitä että en sais koiraa kiinni tai että se katoais jotenkin vaarallisesti tai lopullisesti. Jotenkin vaan pelkään sitä yleistä epäonnistumisen fiilistä. Sitä että joutuisin karjaisemaan keuhkojeni pohjasta. Että joku kuulis tai näkis sen. Huoh. Kaipa siihen pitäis luottaa, kun ei oikeen oo mitään syytä olla luottamattakaan, mutta joku juttu mun uskoa kovasti nakertaa. Mitä enemmän mua ahdistaa päästää se irti, sen vähemmän se saa olla irti, ja sitä korkeammaksi se kynnys taas nousee. Aamuvarhaisella tai yömyöhällä on riistaa mutta ei todnäk yhtään ihmisiä. Saa karjuakin luultavasti ihan keskenään. Normaaliin aikoihin taas riistaa ei juuri näy, mutta ihmisiä ja toisia koiria kyllä kuhisee, ja mahdollista nolausta on seuraamassa ehkä joku. Great. Vaan kumpi on pienempi paha?

Lehmiä näky kauempana pellolla ja oltais käyty tutkimassa niitä lähempääkin, mutta sinne ei just menny tietä ja en jaksanu kiertää mistään hevon kuusesta.

Tunti oltiin. Auto oli samalla parkkiksella missä sunnuntaina oltiin tokoilemassa, ja sinne palatessa oli tarkoitus laittaa koiralle palkka valmiiksi (kissanruokaa), vaihtaa heijastinpanta-liina-systeemi ketjupantaan ja lyhyeen remmiin ja ottaa lelu. Laitan palkan niin että koira näkee ja vielä vähän härnään sitä "palkkaa! jätetään palkka tänne, palkka on tässä". Koira oli ihan pihalla, se meinas väkisin ryysiä autoon, jotenkin sen tajuntaan ei mahtunut ollenkaan se että käytiin jossain, palattiin autolle ja otettiin sieltä vaan jotain ja muka lähdetään uudestaan toiseen paikkaan kävellen. :D Sain ihan tosissani tokaista että kuule nää on nyt tottistreenit ja ei sinne autoon olla vielä menossa, unohda se!

Sivulle tuloja ilman namiohjausta (palkka kyllä jokaiseen mutta piilosta) ja siitä liikkeelle lähtöjä ilman mitään käskyä, yritin siis sheipata seuraamista. Ja joo, eihän siitä oikeen mitään tullu. Remmi laahasi maassa ja sain pari kertaa ärähtää että ei sinne autoon todellakaan, käveltiin siis poispäin ja koira yritti katsella sinne selkänsä yli... no, tyydyin sitten palkkaamaan pelkästä kontaktista ja mukana kävelystä, ei puhettakaan että paikkaa oltais saatu tällä treenillä yhtään tarkennettua. Ihan lyhyt treeni muutenkin kun se vire ei tosiaan ollu paras mahdollinen.

Luoksetuloja ja paikalla oloja, ei nyt kuollaksenikaan muista kumpia tein ensin, vissiin paikalla istumisia. Ensin toinen niin että jättö sivulta (hyvin jäi, luulin eka että sekoittaa seuraamiseen, mutta ei. Se todella ymmärtää sanallisen pysy-käskyn! :)), kävelin viisi askelta, pyörähdin ympäri, odotin hetken, palasin koiran luo. Toisessa koira oli vapaasti mun edessä, mistä pyysin sen ensin "istu" ja sitten "pysy". Peruutin 10 askelta taaksepäin, odotin 10s ja palasin koiran sivulle, jossa odotin joitakin sekunteja ennen palkkaa ja vapautusta.

Sitten luoksetuloja. Joo, kyllä ne paikalleen jäämiset meni näin päin, ja nimenomaan jätin koiran eka sivultani enkä edestäni, koska pelkäsin että se sekoittaa sen seuraamiseen ja lähtee mukana. Käsimerkillä paikoilleen ja peruutin kunnianhimoiset 25 askelta. Olin numerossa 25 ja juuri pysähtymässä paikoilleni hetken odotusta varten, kun koira (mun mielestä) ilman mitään syytä sinkosi itsekseen luokse. Toppuuttelin heti huutamalla jotain epämääräisiä äännähdyksiäni (öp! muistaakseni :D) ja lähdin sitä vastaan. Se tuli ihan luokse, jolloin otin nätisti remmistä kiinni läheltä pantaa ja vein sen mitään sanomatta takaisin. Olen ylpeä itsestäni, etten turhaan torunut sitä tässä sen enempää. Jos se karkaa paikoiltaan, niin ilman muuta sata kertaa mieluummin mun kun toisten luo!

Uusinnassa otin vaan 20 askelta, odotin hetken ennen kutsua, ja aloin kannustaa sitä aika pian kun se nytkähti tule-kutsusta vauhtiin selventääkseni sitä, että nyt saa tosiaan tulla. Palkkasin eka kädestä nakkikasalla, josta puolet tippui maahan, ja sitten vedin taskusta vinkulelun ennen kuin koira ehti syödä yhtäkään.. öö, olis se kai saanu ne eka ahmia. Oli tarkotus palkata pelkällä lelulla mutta sähelsin taas omiani ja meni siks vähän sekaisin. Hetki taistelua, koira sai voittaa, annoin sen vähän aikaa kantaa lelua ja sit juostiin autolle niin että koiralla oli lelu suussa. Hihkaisin siinä jossain vaiheessa "palkka!" ja lelu tippu niille sijoilleen koiran rynnätessä autolle. Koiran syödessä palkkaansa poimin lelun sit sieltä kyytiin. Ehkä se kuitenkin on se ruoka tolle ykkösjuttu? Enpä tiedä. Toisaalta se oli syöny aamiaisensa 5.30 aamulla ja iltakymmeneltä saatto olla ihan hiukkasen nälkä, en mäkään siinä vaiheessa paljoa leikkis. :P

Kotona päätin suihkuttaa sen niin se olis vaan märkä, ei myös kurainen. Mikkelin kämpässähän meillä on suihku alakerrassa erikseen, ja toi on pesty tasan kerran porukoilla joskus pentuna ja ihan vaan harjoituksen vuoksi. Täällä se on kyllä ihmetelly suihkua ja käyny sen alla tutkimassa viemäriä yms, mut nyt se ei olis millään menny sinne. Mua vitutti omissa litimärissä vaatteissa odotella yhtään enää ja aika tylysti sit vaan runnoin sen sinne, että nyt tää tehdään halusit tai et, en jaksa hakea tähän mitään nameja ja naksutella sua sinne. :/ Kylppärin lattia siis on tasainen eikä siinä oo ku parin sentin kynnys, mut mulla oli jo vesisuihku päällä ja koira epäröi sen takia. Kyllä se sit heti huomas että ei se kuolekaan, ja kannustin kovasti iloisilla kehuilla kun anto nätisti suihkuttaa. Kuivatessa se nuoli jo mun naamaa ja hehkutin sille "kohta sulle tulee hepuli!", mistä se tulikin jo aika villiksi... ihan ku ymmärtäis sanoja. :D Mutta jäipähän hyvä mieli llopuksi kuitenkin, se oli se pointti.

Sen jälkeen vielä iltaruoka kotona kupista. Koira maahan odottamaan lupaa. Mä en käytä käskyä koska se ei osaa sitä, ja nytkin vaan vedin sen nakkikädellä makuulle ruokakuppi toisessa kädessäni. Se muisti selkeesti homman nimen eikä meinannutkaan nousta, ja mutisin sille "maa". What?! Kuinka ihmeessä se koskaan oppii sitä käskyä jos en koskaan uskalla käyttää sitä? :P Voi elämän kevät... no, hyvin pysy sen aikaa että laskin kupin ja palasin koiran sivulle. Olin jaloillani mutta aika kumarassa, ja syötin sille kädestä 4 tai 5 palaa nakkia ennen ku vapautin kupille.

Nyt on aika väsynyt märkä raato tossa olkkarin matolla.