Sanoin päivällä miehelle, että menen pitkälle lenkille 20-21 välillä, kun silloin on varmaan paljon muitakin liikenteessä. Mies ihmetteli että miksi ihmeessä (heh, on se vissiin kuunnellu, kun yleensä vaan avaudun siitä kuinka kaikki koiralliset vastaantulijat on niin persiistä ja voispa ne kadota kokonaan Minun tieltäni!), johon vastasin, että olen saanut 'ympäristökoulutusintoni' takaisin ja nimenomaan haluan treenata ohituksia.

Varustauduin namipussilla, jossa oli sekä valmiiks pilkottuja että kokonaisia froliceja.

1. makaamaan jäänyt hirvikoira tms, omistaja näytti just siltä että koira ei oo hanskassa (älkää kysykö mistä sen näkee). Kohdalla koira syöksyikin sitten fleksin mitan meidän kimppuun hirveesti räyhäten. L yritti ensin loikata ja vastata, josta murahdin "HEI!". Äkillisissä tilanteissa mun suusta ei kyllä koskaan tuu mitään järkevää käskyä, mutta hyvinpä Luksi ymmärtää yskän silti... ;) Se vastas siihen suorastaan pomppaamalla sivulle seuraamaan, ihan hirveellä voimalla ja jotenkin öö... korkeassa vietissä? En minä tiedä miten sitä vois kuvailla, mutta silleen hirveen määrätietoisesti ja pontevasti ja olin ihan monttu auki. Mentiin sitten erittäin hienosti seuraten niistä ohi. Sai frolicmurusen sijaan yhden kokonaisen frolicin ja suuret kehut jahka sain puhekykyni takaisin. :)

Sit oli tosi pitkä tauko, ja suorastaan kirosin että tähänkö nää treenit sitten jäi. Oltiin kävelty fyysisestä matkasta jo varmaan 3/4 ennen kun alkoi taas tapahtua.

2. keskisnautseri, sekoiltiin jotain eli minä odotin että koira ottaa itse kontaktia enkä pyytänyt siltä sitä. Käveltiin ohi ja sitten koira sai jonkun hajun nenäänsä, ja sen huomio käänty siihen. En siis lopulta edes palkannu, kun tuntu että ei se enää yhdistä sitä ohitukseen vaan haisteluun... ööh, kaipa sitä vois kehua silloin kun menee hyvin, vaikka se katsookin toista. Kun avaan suuni niin se kuitenkin kääntää huomionsa muhun, sanoin mitä tahansa.

3. toisella puolella katua, en ehtinyt nähdä mikä, L oli mun oikealla ja kontaktin otettuaan vaihto itse vasemmalle kun olin kaivamassa namia taskusta. :) Tää kaikki kävi siis niin nopeesti että en siinä välissä ehtinyt keskittyä kuin omani palkkaamiseen. Ja joo, olisin palkannut sen oikealle, kun en taas itse muistanut, mutta koirapa oli tarkempi ku minä. Vaihteeksi. :P

4. pari pientä terrieriä toisella puolella katua. Sama ku äsken, toisten vilkaisu ja täysi huomio minulle. Sattuikin ihan 15 sekunnin kuluttua edellisestä.

5. kaksi sinkoilevaa whippettiä flekseissä toisella puolella katua, mutta epäilin tuleeko ne kadun yli meidän luo, kun näytti aika holtittomalle... L meni edelleen tosi hyvin :) Olin ajatellu tehdä jäljen, mutta tässä vaiheessa olin palkannu sen useemmista ohituksista monella kokonaisella frolicilla ja ne alko olla jo vähissä.

6. ihan kotikulmilla jackrusseli fleksissä samalla puolella katua vastaan tulossa. Sen kans vähän sähellystä ku mä en Alepan portailla juopottelevan pulsulauman edessä muka kehdannu kehua ällää/pyytää kontaktiin. Se siis katsoi sitä toista eikä mua, väistettiin vähän kaupan pihan puolelle, remmi ei kiristyny eikä mitään sen kummempaa ongelmaa. L otti itse kontaktia kun oltiin ohi, ja palkkasin vielä siitä.

Musta tuntuu, että mitä huonommin toinen käyttäytyy, sen paremmin L menee. :o Se on äkkiseltään ajateltuna jotenkin nurinkurista, mutta enpä tiedä, toi on niin saakelin fiksu elukka että varmasti se on jo huomannut että mä jaan nää "vaikeisiin" ja "helppoihin" ja vaikeista saa enemmän palkkaa... jotenkin ton ekan kohdalla varsinkin tuntu että L meni ihan "työmoodiin", se lähti niin vimmalla seuraamaan että se suorastaan vaati palkkaa. En mä tiedä mitä mä sössötän, tajuaakohan tästä kukaan mitään...

Kotona iltaruoka kuppiin. Yritin opettaa Luksille 1,5L vedellä täytetyn limupullon kiertämistä. Ensin naksumenetelmällä eli itse täysin passiivisena. Juu ei mitään, sain maahan menoja ja väkisin sinulle tuloja (lojuin maassa niin että mun sivulle oli vaikea päästä) ja pari pullon haistelua. Olis ehkä pitäny tarttua niihin aluksi, odotin että se astelee muka itse vahingossa sen pullon ympäri... :P Kädellä ohjaten mene oikein hienosti, tein aina pari toistoa ja sit odotin josko menis saman itse, mutta ehei. 15 toistoa siis kädellä ohjaten sitä.

Kun se nyt taas tarjosi niitä maahan menoja ihan hulluna, päätin ottaa niitä. Uudet 10 nakinpalaa, tehtiin kolme ottoa. Ajoitin käskyn siihen kun näin että nyt lysähtää, palkkasin 1-3 kertaa ja vapautin, pari kertaa heitin vapautuksen jälkeen yhden vielä haettavaksi.

Sitten iltaruoka. Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että vaikka se ei osaa mennä sanallisella käskyllä maahan, voinhan alkaa silti tehdä paikallaoloja maaten (ja seisten?) juuri ruokinnan yhteydessä. Se on niin selkeä kuvio sille että se tasan tietää että sen pitää odottaa liikkumatta lupaa. Otin siis kupin ja pari palaa nakkia, ja ohjasin koiran käsimerkillä maahan. Etäisyyttä kupin laskupaikkaan n. metri. Yritin vaan kyykystä ojentaa kättä ja laskea kuppia, koira nousi. Sanoin että ei noin ku sun on tarkotus maata, ja otettiin uudestaan. Tokakin epäonnistui, kolmannella se jäi hetkeks maahan ja näytin sille paikalla pysymisen käskimerkkiä. Pysyi hyvin, laskin kupin ja astuin vielä askeleen takas koiran luo (nyt en kyllä kuollaksenikaan muista olinko kyykyssä vai seisoinko jopa), palkkasin maassa pysymisen vikalla namilla ja vapautin heti. Piru nyt me otetaan tehokuuri näitä, haluan jo alkaa treenata paikalla oloa oikeassa asennossa! :)

Seisten paikalla odottamisen on tarkoitus pohjustaa vaan liikkeestä seis- tai miksei näyttelyseisomisen seisomista. Edelleen mulla on vaan samaa seiso-käskyä tarkoitus käyttää kummassakin. Keskitytään nyt tohon makaamiseen ensin, mut joskus vois tehdä seistenkin.