Päätin poistua koiran taakse. Jätin koiran n. metrin päähän kupista ja peruutin eka sen vierelle ja siitä vielä selän taakse aika monta askelta. Olin ajatellut mennä makkariin asti ja mies oli käsketty vahtimaan ettei koira karkaa kupille, mutta piski näytti niin surkeelta että jäin n. viiden askeleen päähän seisomaan. Ehdin seistä jokusen sekunnin kun koira tuli ihan luimussa mun luokse. Rykäisin sille "heei!" tai jotain, ja menin ottamaan kupin lattialta pois. Totesin sille vielä oikeen surkutellen etät voi voi ku nyt mokasit, mahtaa harmittaa. Äijä sano ääneen että näytti ihan siltä että se tiesi jo noustessaan että näin ei pitäis tehdä. :D

Kuppi meni tiskipöydälle takas ja söin siinä välissä itse oman ruokani, n. 15-20min päästä uusi yritys. Menin tosi varovasti ja hymyilin koiralle, se siis käänsi päätään että näki mut. En ollu ihan suoraan sen takana, vaan menin eka perusasentoon ja peruutin siitä suoraan. Olis kai sitä voinu ääneen kehuakin, varovasti. Menin kolme-neljä askelta ja seisahduin ihan hetkeksi, palasin koiran sivulle ja vapautin kupille.

Olipas se yllättävän vaikeeta, en tajunnutkaan!

Aamulla käytiin 30min reippaalla irtolenkillä 4.30-5.00, päivällä pikakusetus ja tunti sitten n. 15min kusetus. Tarkoitus oli mennä vielä myöhemmin kunnon lenkille, mutta nyt ei kyllä millään kykene... mulla on huomenna vapaa, mies menee töihin (05.00->), ja herään aamulla aina sen kelloon. Ajattelin että huomenan vois nousta ja lähteä lenkille. :D Sit pariks tunniks takas nukkumaan ja ennen puolta päivää ajamaan kaverille, saa nähdä muistaako sen koira Ällän. :)