Lähdettiin koko perhe (yäk!) lenkille, sovittiin lähtiessä että "sellaselle keskinkertaiselle, ei millekään tunnin mut ei ihan takametsäänkään vaan". Olimme 1h 45min... :D

Seikkailtiin ihan uusiin maisemiin. Mies bodasi jalkapallotelineessä, laitoin koiran siksi aikaa käsimerkillä paikoilleen, kävin viemässä puolet juosten ja puolet hiipien 15m päähän purkin kannen jossa jauhelihamöykky, palasin koiran luo, palkkasin namilla, toisin käsimerkin, kiersin koiran ympäri seisahtuen hetkeksi sen taakse -> tosi hyvin pysyi, ei meinannutkaan kiertyä mukana, mitä pelkäsin! Palasin perusasentoon, namipalkka kädestä, kyykistyin ja näytin suuntaa edessä olevalle purkin kannelle samalla vapauttaen. Sinkosi kyllä oikeaan suuntaan mutta ei se kovin hyvin sitä sinistä kantta hiekkakentältä nähny, pari vikaa metriä haahuili etsimässä. :D Koko purkin käytön pointti oli.. ei mikään? No, erilainen paikallaolo vaan!

Tän jälkeen koira oli taas tosi hyvin kuulolla ja piti kontaktia muutenkin, mutta erityisesti ohituksissa. Se on niin pienestä kiinni, jos itseä vituttaa yhtään niin koirakin on kauhee junttura (=se rauhoittelee mua, tiedän), ja jos heti alkuun teen yhden pienen jutun niin kontakti säilyy koko loppuajankin. Kun vaan jaksais itse olla positiivinen, siitähän se on pelkästään kiinni. :/

Sit tultiin uusille telineille ja leikittiin siellä sekä minä että mies. Toinen piti aina koiraa. Olisin laskenu remmin kädestä muuten, en siis uskonu että se olis karannu läheisille teille ohikulkijoiden luo, todellakaan.. mutta kun olin telineellä kieppumassa, niin se olis tullu sinne alle. :P Miehen oli siis pakko pitää sitä kiinni ettei se olis jääny mun alle. Siinä oli sellanen tosi iso keppi (2m?) mitä se silppusi, ja kun oli mun vuoro pitää koiraa, heittelin sille pari kertaa taskusta namikasan remminkantaman päähän etsittäväksi. Viihdyttiin siellä varmaan parikymmentä minuuttia yhteensä.

Sit vähän eksyttiin, mutta eipä se mitään, oli kiva talsia. Ihan kotinurkilla vielä esineruutu: osin polvenkorkuista heinää ja osin paljaita laikkuja, tai enemmän paljasta, vähemmän heinää. Tallasin n. 5x15m alueen, mies piti koiraa. Kävin laittamassa liivit ja kiihdyttämässä sitä "esineitä, mennään etsssimään esssineitä" (toi s suhisee tarkotuksella :D) ja käskin vielä äijää että pidä kunnolla siitä remmistä. Sit lähdin kumilehmän kanssa bilettämään ruudun takanurkille, ja laitoin sen niin että koira ei nähny. Ruudun alussa oli sen verran korkeeta heinää että koira ei siis nähny sieltä kun kyykistelin tiputtamassa lelua. Asetin sen pienen mättään taakse vähän piiloon - tasapainoilua edelleen sen välillä että pelkillä silmillä etsintä ei auttais, mutta lelu ei olis törkeen vaikeessa paikassa kuitenkaan. Sitten palasin koiran luo, ja äijä sano että se oli istunu ihan nätisti ja yhtäkkiä tempassu ihan saakelin lujaa. Varmaan just sillon ku hyppelyltäni "putosin" heinikkoon pois näkyvistä? ;) Sanoin vaan että mähän käskin pitää kunnolla, tempokoon intoaan, kunhan ei pääse karkaamaan!

Koiran lähetys oikein hyvä, näytin kädellä ja odotin että katsoi muutaman sekunnin ko. suuntaan. Lähti hyvin, juoksi takaa ulos, mies alko kuiskia että menee liian kauas, johon sihahdin että oo hiljaa. Meinasin just huutaa takaisin, kun koira käänty itse, se teki siis kolmisivuisen neliön (ööh? :D no sellanen nelikulmio mistä puuttuu yksi sivu, joka on tässä tapauksessa tallauksen takaraja) muotoisen käynnin ulkopuolella. Vilkaisi meitä. Sit meni aika lähelle sitä oikeaa puskaa, ja kuiskasin äijälle että nyt on lähellä, ja hiljaa mielessäni kannustin koiraa että keskity nyt, nyt polttaa. Se meni pari metriä ohi mutta palasi pyörimään siihen, ja onneksi sitten myös löysi lehmän! Kun näin että on suussa, kannustin suht rauhallisella taaaitava -kehulla. Tässäkin saa hakea sitä tasapainoa, kunnon kehu mutta ei liikaa koska sit tippuu lelu. :P Lehmä saatiin noin metrin kahden päähän, just siihen korkeimpaan lähetysalueen heinikkoon, mihin se tippu parikin kertaa. Vaadin kuitenkin käteen asti, koira irroitti saman tien eli ennakoi jo purkkipalkkaa. Siksi päätinkin että ensin leikitään lehmällä, ja kun sain kunnon taistelun, pyysin irti ja vaihdoin purkkiin (jauhelihaa n. 1dl).

Loistavasti onnistunut, tarkoituksella suht helppo treeni, nyt jätetään hautumaan se ainakin pariks päiväks!

Mä mietin sitä kun monessa eri tilanteessa (toko, jälki) on sanottu että junnaan sen kanssa liikaa perusteissa, teen liian helppoa harjoitusta eikä se edes keskity kunnolal just siks, että jäljelläkin se vaan kävelee namivanalla eikä edes joudu jäljestämään... mutta esineruutu on vasta niin alkeissa ja siinä kahmaisin aamulla liian suuren palan. Ei kai tässä voi tehdä liian helppoa, kun se on kuitenkin aina erilainen tilanne? Jälki menee aina suoraan eteenpäin mut ruutu on eri kokoinen ja lelu sijaitsee sen eri osissa, siinä ihan tarpeeks vaihtelua alkuun. Kannattaa varmaan ensin nyt luoda se pohja että kun lähetän sen lelu-vihjeellä, se TIETÄÄ että siellä on silloin lelu. Että aluksi se löytää sen suht nopeasti mutta ei kuitenkaan mielellään silmillään. Sit pikku hiljaa alkaa vaikeuttaa maastoa ja piilottaa/pienentää lelua. Kun se ihan oikeasti on tyyliä "MISSÄ se lelu on täällä" eikä "ai onkohan täällä muka joku jossain, en usko, eipä näy".

Ja vaihtelua palkkaan, se alkaa jo muutaman samanlaisen kerran jälkeen ennakoida!

---

Iltaruualla, jota koira sai odottaa puoli tuntia rankan liikunnan takia, tonnikalaöljyä (mies teki päivällä pizzan, jäi siitä) ja nappulaa. Kupin kanssa olkkariin, käskin koiran "asento!" (=sivulle :D). Se on ollu sellanen tule sivulle ja kohta saat mennä ilman vapautusta -juttu, ihan tarkoituksella. Epävirallinen sivulletulo, ulos lähtiessä remmin laittoa varten ja kenties kokeissa sitten väliajoille "ole siinä mut ei tarvii tuijottaa silmiin ja jos meinaat liikkua, käsken uudestaan". No en tiedä taas mitä selitän, argh!

Siis. Halusin astua koiran eteen ja mennä kyykkyyn siinä, käskeä reippaasti pelkällä äänellä maahan ja viedä kupin. Koirapa oli käsketty asento-käskyllä sivulle ja yrittäessäni pyörähtää sen eteen ja pyöri mun mukana. :o Tai loikki, se ei käyttänyt siis takapäätään vaan teki käännöksen hyppäämällä uuteen sijaintiin. Pyörähtelimme yhdessä siis useamman kerran 360* ennen kun tajusin sanoa "ok" jolla sain koiran jäämään paikoilleen niin että pystyin astumaan sen eteen. :o Huh, kukahan taas kouluttaa ketä?

Sitten menin kyykkyyn ja hetken odotuksen jälkeen "maa"-käsky. Lakosi. Hitto, entä jos se on koko ajan osannut sen mutta omalla "uskallanko käskeä, houkuttelenko vaan namilla, odotanko että se tekee itse ja ajoitan käskyn siihen sit vaan, meneeköhän se vai ei, blaablaa" -säädölläni olen aiheuttanut koko ongelman?! Voi vittu... nyt siis testaillaan arkitilanteissa, kupilla ja ulos lähdöissä ainakin. Reipas "maa!" -käsky ja katsotaan mitä tapahtuu.

Pysy hyvin, vietyäni kupin palasin sen viereen, palkkasin etujalkojen väliin, seisoin ja odotin 5s, palkkasin vielä kerran kahdella peräkkäisellä namilla samalla hiljaa koiraa ylistäen (ei noussut! nyt löyty oikea äänensävy millä sitä voi kehua ilman että se riemastuu niin että nousee!), ja vapautus syömään.

Onpa hyvä mieli, vaihteeksi! :)