Kaipa näitä sattuu kaikille joskus, ja sen sijaan että paiskon tavaroita, voisin vaikka mennä itseeni ja todeta vaan että aina ei voi onnistua. *tähän sellainen silmiä pyörittelevä hymppä*

Ensin kimppatokotreeneissä, jossa kauan netissä ihailemani Laku-polski omistajineen. Juoruttiin ekat 45min vaan kahdestaan, L oli autossa, ja jo alun perin heikko treeni-intoni kuoli siinä vaiheessa ihan totaalisesti. L kiljui riemusta (?) autosta otettaessa, mutta jotenkin se ei keskittynyt tekemiseen sen paremmin kuin minäkään. Ensin pikkasen pelkkää kontaktia. Jotain sivulle tuloja (osa vinoja, älä saakeli palkkaa huonoja!) ja siitä yhden askeleen seuraamisia räpelsimme (alkaa hyvin herkästi edistää!), liikkeestä istumista (sit-käsky, tyydyin peruuttamaan, koska sivulla vapaasti ollessani koira sekoittaa sen aivan totaalisesti sivu-käskyyn) joka aluksi ihan onnetonta, mut alko sit muistua, ja otin jopa yhden askeleen taaksepäin ilman että koira liikku mukana. Maahan menoja paikoillaan. Yksi käsimerkillä paikallaolo ja 25 askeleen peruutus (kävelin ekat 8 askelta normaalisti, mut sit pyörähdin ympäri ja peruutin loput jotta voin vahtia että se ei nouse, kuten viimeeks kävi) ja luoksetulo, se oikein hyvä. Varmaan ainoa hyvä :P

Sit mentiin vähän lähemmäs ja ihan roima pakote kurkkari-remmiyhdistelmällä polskin ja merkkailupuskien perään haikailusta. Lisää maahan menoja, mun melkeen tekis mieli sanoa että se jallittaa eikä mene vaikka osaa, mutta eipä se kai vaan osaa. Sanallinen käsky, monen sekunnin odotus, ei mitään liikettä, käsimerkki ja oman turhautumisen (onneton?) salaaminen... joopa. Koira autoon.

Turistiin vielä varmaan puoli tuntia, L alko kiljua autosta. Kuuntelin sitä hetken ja marssin autolle sit pää sauhuten, avasin takaoven ja karjuin että jumalauta se turpa umpeen, pamautin takaoven kiinni ja marssin veks. Hiljeni hetkeks mutta tais vielä vähän vinkua ennen totaalista vaikenemista. Mitä helvettiä se nyt oikeen meinaa? Vannon että käyn vaikka omin käsin kuristamassa sen jos se meinaa ottaa tavaksi huutaa autosta kun mä juttelen lähellä toisen koirakon kanssa, tai ihan mitä tahansa!!

No, olin varannut mukaan jälkinamit (alkuun ja loppuun 6kpl, itse jäljelle 50kpl=50 askelta), ja nerokkaana likkana ajattelin mennä paikkaamaan huonosta tokosta jäänyttä fiilistä jäljelle. Tallasin jäljen ja piti tehdä loppuun kaarros vasemmalle, koska halusin käyttää kaikki 50 askelta ja nurtsialue meinas loppua kesken. Merkkasin jopa alun, kaarroksen alun ja lopun jollain oksanpätkällä. Tarkoitus oli vanhentaa 20min, mulla oli kirja sitä varten mukana itselleni viihdykkeeksi, mutta lähellä pörräsi lokkeja yms ja arvasin että ne syö namit jos jään odottelemaan.

Siispä saman tien koira autosta, se alko taas äännellä, luulin että ehkä sillä on paskahätä ja patistelin puskaan, mutta ei. No, sit valjaat päälle, koira yritti koko ajan liukua askel kerrallaan vähän eteenpäin, ja nyppäsin sen villoista aina takas. Sillon ku puetaan, seistään piru vie tasan aloillaan! Se riuhtoi jäljelle aivan hulluna ja mua alko vituttaa sekin, ja keskusteltiin kuinka remmissä voi tässä tapauksessa vetää kohtuudella mutta ei niin kovaa että henki pihisee ja multa irtoaa käsi.

No niin, itse alku meni hyvin, yhden tai kahden namin yli mentiin. Oltiin ehkä 1/4 menty kun alko sähellys, koira hukkasi vissiin jäljen tai ainakin tsekkasi maastoa sivusta ja yritti palata takaisin päin, en tietenkään päästänyt. Kun lähti eteenpäin ja löysi askeleen, kehuin parissa kolmessa rauhallisella hyvä-sanalla aina kun söi nameja.

Sit ehkä 6-8 askeleen jälkeen näin seuraavan namin ja koirakin haisteli ihan sen ympäriltä, mutta ei löytänyt sitä, ja yritti sit seuraavalle. En päästäny -> se veti hetken -> pyllähti sit istumaan. Odotin että jatkais itse, ja sit lähelle ajo auto ja sieltä kuulu hirvee jyskynjyskynrokki ja teinijätkät pelmahti pihalle mölyämään. Patistelin koiraa jälki-käskyllä, ja se nousi ja yritti hypätä sen askeleen yli taas, mutta en päästänyt -> pyllähti saman tien takas istumaan. Sit ne äijät alko skeittaamaan, käskin koiraa vielä kerran jo aika tuimasti "jälki!" (en mahda äänelleni mitään, vitutti ihan infernaalisesti :P), se nousi ja yritti taas eteenpäin mutta en halunnut päästää sitä ohittamaan sitä yhtä pirun askelta, joten vedin sen pois jäljeltä ja marssittiin emäntä kiukusta kihisten autoon. Se siitä, olkoot saatana!

Ehkä olis syytä pitää parin päivän totaalitauko.

Joka tapauksessa tajusin, että en oo koskaan opettanut sille seuraamista kotona tai muutenkaan häiriöttömässä paikassa. Uppista... kotona on olkkarissa tilaa 5-6m, siinä on meille aluks ihan tarpeeks matkaa. Ehkä sen vois juu ensin opettaa seuraamaan kotona 5m ennen ku kuvitteleekaan tekevänsä sitä ulkona häiriössä.