Mies innostui taas lähtemään mukaamme. Taskussa nakkeja, froliceja ja lelu.

Ensin esineruutu, tallasin 4x4m alueen, lähetys siitä noin 10m päästä. Tiedän että etäisyyttä olis hyvä saada reilusti heti alusta, jotta oppii irtoamaan, mutta täällä kaupunkipusikoissa se on hitusen hankalaa... :P Sama kaava kun viimeeksi, koira hetken tuijotti kun tiputin narun käsistäni, no mistäpä se sen olis huomannutkaan. Joku käsky vois siis olla ihan hyvä jo heti alkuun, vinkiksi "nyt pääset ryntäämään enkä enää pidä kiinni". Säntäsi tuhatta ja sataa ruutuun ja löysi lelun heti, vilkaisi miestä, jolloin aloin kannustaa äänellä mun luokse. Hienosti tuli, palkaksi leikkiä.

Muutamat ohitukset, yksi seropi fleksi pitkällä tuli väkisin kohti, ja kysyin sit onko se uros vai narttu. Eh, kun en suoraan kehdannu sanoa että älä päästä oli mikä tahansa. Samalla L alko murisemaan ja mä sitten sopivasti sanoinkin, että ai uros, siinä tapauksessa älä päästä, tää ei oikeen tykkää... ne jäi kuitenkin toljottamaan siihen, ja L olis lopulta menny niitä kohti, piti ihan korottaa ääntäni "täältä!" -kehoitukseen.

Sitten talsittiin ihan hyvän aikaa, kun tuli hyvä nurmikko ja päätin ex tempore tehdä jäljen. Kolme metriä pitkä, askeleet ei enää laahausta vaan muuten vaan tiiviisti. Namia jokaisiin varpaisiin. Mies oli syrjemmässä pitämässä koiraa, ja jäi kyykkyyn odottamaan jäljen ajon ajaksi. Puolet meni aika hyvin, osa nameista kyllä jäi välistä, remmillä jarruttamalla (kokonaan pysäyttämällä) alkoi pyöriä ja oli ihan hämillään, tuli pari kertaa sivulle, jolloin uudestaan "jälki" -kehoituksella hommiin. Sit se alkoi kytätä kyykyssä olevaa miestä ja kaukaa tien päästä lähestyviä ihmisiä, ja sain patistella ihan tosissaan. Loppuosa meni aivan pipariksi ja lopulta vedin koiran jäljeltä kokonaan pois just ennen loppunamikasaa, hittoako siellä haahuillaan. Joko tehdäään hommia tosissaan tai sitten ei ollenkaan. :P Jäi vähän tyhmä fiilis tosta ylipäänsä.

Nyt jälkeen päin tuntuu että se söi froliceja vähän laiskasti, pureskeli pitkään. Ne saattoi olla vhän kuivahtaneita, ja kuivina se ei oo ennenkään tykänny niistä. Pitäis keksiä joku muu jälkinami, nakit olis tosi mieluisia mutta ne paistaa nurtsilta turhan kirkkaina.

Tais tulla taas jokunen ohitus, sitten oltiin bodaustelineillä kotipuistossa, ja mies meni taas tarzanoimaan. Palkkasin eka vaan kontaktista ja rauhassa mun vierellä odottelusta, en aikonut treenata mitään sen kummempaa. Parin metrin päässä lenkkipolulla meni juoksijaa, pyöräilijää ja koiraa ohi, ja palkkasin kun palautti oma-alotteisesti kontaktin minuun.

Sitten innostuin kuitenkin ja otettiin eka sivulle tuloja. Pidin molemmat kädet vatsani päällä, namit oli nyrkissä. Pentu teki ihan tosi hyvää seuraamista, useampaa askelta. :o Naksusanalla merkkasin parhaimmat hetket, niin mentiin ehkä 10 metriä. Sitten suuret kehut ja juostiin hakemaan miehen taskuun jnyt (esineruutu)lelu. :)

Vähän leikkiä, pari irroitusta, muutama sivulle tulo, lisää seuraamista. Kokeilin laskea vasemman käden suoraksi alas ja näyttäää koiralle, että siellä ei ole mitään. Namit oli oikeassa kädessä. Kyllä se seuraa, mutta heti irtoaa sivusuunnassa kymmeniä senttejä. Merkkasin taas parhaat hetket, sain sitä kyllä tulemaan lähemmäskin, mutta pysähtyessä palkkaamaan se istui aina tosi vinoon. Pitäis palkata lennossa, jotta ei tuu tota ongelmaa. Haluisin palkata sen seuraamisesta mutta en silti niin että se ehtii välissä ottaa väärän asennon!

Paikalle jääminen käsimerkillä, kävelin reilu 10m (15 askelta), käännyin ja odotin varmaan liki kymmenen sekuntia ennen luoksetulokutsua. Lähti niin kovaa että hiekkaan jäi kivat kiihdytysjäljet. :D Olin ajatellut ohjata sen namin kanssa eteen istumaan, mutta jotenkin se tuntui tulevan niin tuhatta ja sataa että kaivoinkin hupustani lelun vielä palkaksi.

Tähän oli hyvä lopettaa - heitin kourallisen nakkimurskaa hiekalle etsittäväksi siksi aikaa kun mies teki viimeisiä sarjojaan telineessä.

Annoin koiran olla vähän aikaa irti kun oikaistiin metsän poikki kotiin. Sitten tultiin hiekkatielle, sanoin just äijälle että pitänee ottaa koira kiinni ku joku voi tulla vastaan, ja L lähti painelemaan tuhatta ja sataa kodin suuntaan. Hepulissa siis. Huusin laiskasti sen perään, se katosi just mutkan taakse ja tuli heti parin sekunnin kuluttua yhtä lujaa takaisin. Nätisti tuli luokseni, ja otin sen kiinni (remmi oli siis koiran pannassa koko ajan ja laahasi mukana). Ei menny montaa sekuntia ku sieltä suunnasta tuli mäyräkoira ihmisensä kanssa. Mua hävetti niin että lähdin vaan kävelemään toista kautta kotiin! Sit hetikohta sanoin äijälle taas ääneen, että miksi en pyytäny niiltä anteeksi ja kysyny kävikö L lähelläkin... siitä voisin melkeen lyödä vetoa että niiden iholle se ei ole uskaltanut mennä, varmaan mun kutsu tuli jotakuinkin samoihin aikoihin kun se näki ne. Luulen että pelkkä näkeminen olis riittäny siihen että se olis kääntyny kannoillaan ja juossu takas mun luokse, mutta mistäpä sen tietää. Harmittaa etten kysyny, ihan siksikin, että olis ollu tosi hyödyllistä tietää miten se niihin oli reagoinut.

Pilasi kuitenkin hyvin jäljen jälkeen jääneen huonon, mutta tottistreenin korjaaman hyvän mielialan. :P

Kotona iltaruualla tavallinen yksinkertainen paikallaolo, pelkkä kupin viemisen odotus, etäisyyttä metri tai kaksi, tarkoituksella hyvin helppo välillä.