Koirakoulu Masseterista tilattu yksityistunti. Teollisuusalueen syrjäinen parkkipaikka Konalassa, aurinkoista mutta ei tukahduttavan kuuma enää, satunnaisia ovien paukuttelijoita ja autoilijoita mutta ei juuri muuten väkeä.

Aloitimme sivulle tuloilla. Kaikki suoria ja muuten erinomaisia, mutta koiran paikka hieman liian edessä. Olen käyttänyt varpaat samalla linjalla -kriteeriä, mutta noissa mun "koirakengissä" koiran etuvarpaat kuuluu olla mun kengännauhojen kohdan kanssa samassa linjassa, eli n. 5cm taaempana. Pikkujuttuja, mutta pilkunnussintaahan koko laji onkin ;) Mä kyllä sanoin että ei ne aina näin suoria ja hyviä ole, tää oli jotain moukan tuuria... mutta kotiläksyksi ihmiselle tarkkuutta kriteerin kanssa, ei palkata niitä huonoja. Koskaan!

Mä tiesin sen itsekin, mutta ääneenkin oli hyvä kuulla, että kentällä pyydän koiran sivulle ja otan itse samalla askeleen johonkin päin. Pelkällä käskyllä se ei aina onnistu, ja siksi olen alkanut käyttää koiran "herättämiseen" tota... muistaa nyt vaan ensin antaa sanallisen käskyn ja sitten tarvittaessa auttaa, kädellä ohjaten tai askeleen ottaen, jos ei toimi ilman.

Sitten seuraamista. Sanoin että olen tehnyt tätä kahdella tavalla: joko vaan yhden askeleen siirtymisiä, tai sitten vapaasti kävellen niin että merkkaan hyvät kohdat ja palkkaan liikkeestä. Otettiin ensin noita yhden askeleen siirtymisiä, jotka oikein hyviä. Käskettiin ottaa kaksi askelta, ja silloin koira alkoi herkästi jo haahuilla, tosin mä en kyllä pystynyt ottamaan kahta vaan tuli väkisin kolme tai neljäkin. Kokeiltiin siihen lääkkeeksi korostetun pieniä tepsuttavia askelia, ja koira oli niistä niin hämmentynyt että piti kontaktia ja siten paikkansakin. Diagnoosi oli että yhden ja kahden askeleen välillä on tolle penskalle niin suuri harppaus, että pitäis jotenkin pystyä ottamaan "0,5" tai vaikka "0,2" askeleen välein kriteerin nostoa. No, eihän sellaista pysty, joten kokeillaan noita pieniä askelia. Ja tää opettelee laskemaan kahteen eikä huomaamatta koko ajan venytä sitä neljään!

Sitten seuraamista sheipaten. Aika monta askelta sai aina kävellä ennen kuin koira vilkaisi taas minua. Tätäkin voi tehdä, kiinnittää huomiota että palkkaa oikeaan kohtaan ja liikkeessä pysyen, eli tekee korostetusti sitä liikettä eikä sekoita pysähtymisiä ja istumisia siihen ollenkaan. Jotain muutakin puhetta siitä oli, mutta en nyt kuollaksenikaan muista enempää.

Maahan menoa. Näytin ensin miten ollaan tehty: minä polvillani maassa, koira istumaan käskyllä, namilla ohjaten tai odotetaan että se pyllähtää itse, odotetaan että koira katsoo mua, pidetään omat kädet rintaa vasten tai slekeesti pois alhaalta, sanotaan käsky "maa" ja odotetaan. Pari kolme sekuntia, jos mitään ei tapahdu, viedään (nami)käsi alas jolloin koira putoaa perään.

Mitään ei tapahtunut sanallisella käskyllä, tehtiin ehkä 4 toistoa ihan tälleen.

Ensimmäinen huomio: nami pois kädestä. Ehdottomasti.

Kokeiltiin tehdä niin, että kouluttajalla oli mun namit ja mun kädet tyhjät. Sitten muuten saman kaavan mukaan, mutta kouluttaja palkkasi koiran sen mentyä maahan. Luksi ihmetteli aluks kovasti että mitä toi täti huseeraa ja miten sillä edes on MUN NAMIT! Mutta kyllä se alko sujua. Saatiin muutama toisto jolloin se putosi pelkällä sanallisella käskylläkin. :) Sit oli vähän aikaa taukoa kun juteltiin ja sen jälkeen otettiin uudestaan, ja taas jumitti ja tartti käsimerkin.

Kotiläksyksi vaan toistoja ja toistoja, ja koira on kuulemma sen tyyppinen että se oppii rutiinit sekunnissa, eli vältettävä niitä jo alusta alkaen. Mun asento, koiran alkuasento ja kaikki tollaset siis ehdottomasti täysin randomeiksi.

Eli hävitetään nami kädestä ja pidetään huoli että alkutilanne ei ole tollanen täsmällinen asetelma. Tälle koiralle pari sekuntia reaktioaikaa riittää, ja sen jälkeen autetaan käsimerkillä. Toistoja ja toistoja, niin kyllä sen sieltä pitäis tulla.

Paikalla makuuta voi treenata samalla, eli "sama se millä keinolla saat sen maahan, kestoa saa silti treenata kun se siellä maassa on" :) Toisaalta ei kannata etukäteen päättää kumpaa tekee, vaan jos koira reagoi pelkkään käskyyn hienosti ja putoaa ripeästi, palkka ja vapautus siitä. Jos maahan saaminen takkuaa niin sit voi päättääkin treenata kestoa sillä kertaa.

Viimeinen teema oli nouto. Mulla ei ollu kapulaa mukana, koska alun perin oli ajateltu että noi kaksi muuta teemaa vie koko puolituntisen, mutta meillä oli vielä hyvin aikaa jäljellä. Olin kyllä etukäteen laittanut listaa aiheista joita vois kattoa, ja nouto oli yksi niistä. Kouluttajalla oli tunnarikapula ja otettiin sillä. Hää kysyi onko L opsikellut kosketuskepin ja vastasin jotta kyllä, ja päätettiin ottaa eka sarja pelkkää kapulan koskemista. Oltiin kyykyssä vierekkäin, kouluttaja piti kapulaa, mä toimin naksusanana ja makupala-automaattina.

Luksi mielsi kouluttajan kädessä olevan kapulan kohteeksi välittömästi ja saatiin neljä hienoa toistoa kuonokosketusta. Päätettiin ottaa vielä viides, ja koirapa läväytti kapulaa tassulla, mutta merkkasin senkin. Kosketus kuin kosketus. :P

Pieni tauko ja uusi plaani, kriteeriksi se että koira avaa edes vähän suutansa. Muuten sama asetelma. Se koski muistaakseni kerran kuonolla mutta kun se ei auttanut, "haukkasi" kapulaa. Ei mikään ihme, tähän asti me ollaan kotonakin päästy. Tehtiin tätäkin ehkä joku viisi toistoa. Sitten juteltiin taas hetki jotta koira sai pitää paussia.

Mä olin ihan varma että tässä sitä sit ollaan, me ollaan junnattu tän kanssa niin pitkään kotona ja ei tää nytkään tästä muuksi muutu. Kouluttaja kuitenkin sanoi, että pelkkä suulla hipaisu ei enää yksinkertaisesti riitä ja sen on pakko keksiä jotain muuta, eli nyt vaan kriteeriä ylös! Kyllä mä sen tiesin että kun 80% onnistuu niin aika nostaa, mutta hitto, oikeasti?! Öhöm... ei menny edes montaa sekuntia saati ehtiny tulla mitään turhautumisvikinöitä ja saatiin kunnon suuhun ottaminen!! Muutama hyvä, sitten koira otti vähän huonosti ja mä en nähny just sen takaa kunnolla ja menin hyväksymään sen silti -> seuraavilla tarjos taas vaan pelkkää hipaisua. Kun olin tarkkana enkä kelpuuttanu niitä, otti jäälleen kunnolla. Muutaman onnistuneen jälkeen tauko.

Kouluttaja sanoi että mulla on tarkka koira joka ei anna mitään ilmaiseksi. Just toi että kun menen vahingossa palkkaamaan alemman tason jutun, niin koira kyllä "putoaa" saman tien kanssa sit sinne. Se tekee just niin paljon kun siltä vaaditaan. Eikä tällä vaatimisella oo tässä mitään tekemistä kovistelun saati rankaisujen kanssa, vaan ainostaan palkkion ansaitsemisen. Täsmällisyyttä itselle! Mun koira kuitenkin myös näyttää kestävän ohjaajan epäloogisuuden eikä se mene sekaisin siitä, että kriteerit heittää volttia välillä...

Lopuksi vielä päätettiin kokeilla mitä tapahtuu jos pannaan kapula kouluttajan kädestä maahan. Kokeillaan vaan mutta ei se sitä ainakaan nosta. No eipä! Ällistykseltäni tajusin onneksi sentään hihkaista JEP! oikeaan aikaan. Neljä viisi toistoa, koira nosti epäröimättä kapulan jokaisella, ei tarjonnut koskemista tai haukkaamista vaan suoraan nostoa. Jumankekka, ja lehmätkin varmaan lentää!

Siihen oli hyvä lopettaa. Saatiin kapula lainaan ensi kertaan asti, ja tarkoitus on jatkaa sillä vielä vähän aikaa ja vaihtaa sitten omaan laipalliseen kapulaan. Hyvin se kyllä tonkin tikun poimi maasta.

Oli kyllä koko rahan arvoinen puolituntinen, suosittelen lämpimästi ko. kouluttajaa! :)

----

Ajelin Viikin kautta kotiin ja hiukan houkutti tehdä jälki ja/tai esineruutu, mutta meidän vakijälkipaikalla oli joku pikniklössi, ja mietin että oltiin päivällä aika tarkalleen 2h lenkillä, plus että toi koulutus oli ollu... tultiin sittenkin vaan kotiin.

Kotona paikallaolo kupilla. Mies ensin huomaamatta asemiin vahdiksi, koira eteiseen josta ruokintapaikalle n. kuusi metriä. Sivu-käsky, kehu, pysy-käsky, vein kupin ja siirryin ruokintapaikalta n. 2m sivulle, jotta pääsin keittiön nurkan taakse niin että koira ei nähnyt minua. Kuppinsa se kyllä koko ajan näki, se oli suorassa linjassa koiran kanssa. Pysyin piilossa 10s ja palsin koiran luo, palkkasin 2x namilla ja kehuin, "hieeeno":lla nytkähti ja ärähdin ihan refleksinä siitä. Onneks oli vielä yks nami, annoin sen ja kehuin uudestaan, ei liikahtanutkaan. Vapautus.