Viilarin kentälle. Kuuma, todella kuuma keli, ja kas kun en tullut sitä kotona sen kummemmin ajatelleeksi. Toisella kentällä oli joku sankari ottamassa aurinkoa ihan ilman koiraa. Toisen kentän vieressä olevalla kasvimaalla taas oli jokunen tyyppi häärimässä. No, sitten päätin että mun koira on jo 11kk ja sille on varsin selvää että treeneissä ei seurustella vieraiden kanssa, joten jos se sellaista yrittää, niin yrittäköön poloinen... ;) En siis käynyt pyytämässä että auringonpalvoja siirtyisi, minkä olis varmaan aivan hyvin voinut tehdä.

Käytin koiraa tarpeilla ja laitoin sen sitten suorilta puuhun kiinni. Kävin hakemassa autosta itse pari lelua, palkat ja pk-liivit. Puin koiran ja kuiskailin sille esineitä-sanaa. Kävin tallaamassa alueen, suunnilleen sama ku viimeeks, tosin nyt oltiin aika monta metriä lähempänä puussa kiinni. Matkaa ehkä 15-20m? Mitäköhän mä viimeeks väitin... no, heittelin alueen perällä jalkalelua (eri kun viimeeks, niitä on oransseja ja sinivihreitä, ja tää oli sinivihreä. Se maastoutuu paremmin!) hetken, ja tiputin sen sitten harvaan heinämättääseen. En peitellyt mitenkään. Otin koiran puusta irti niin että mulla oli sen pannasta ote, ja juostiin yhdessä pari metriä aluetta kohti, tönin sitä vähän kädellä ja kannustin äänellä. Koira kävi kuumana ja tempoi ihan kunnolla. Odotin että se vähän rauhoittui ja sitten päästin kama-käskyn kanssa matkaan. Joutui vähän aikaa etsimään, mutta löysi! Tiputti kerran heti siellä perällä ja sit vielä lähellä mua. Käteen nostamisesta palkaksi leikkiä narupallolla.

Oliskohan toi heittely voinu tulla siitä, kun palkkasin aluksi etsittävällä esineellä? Hitto kun en osaa yhtään sanoa tippuuko se vahingossa eli onko putkiaivon vaan mahdoton keskittyä leukoihinsa kun on kiire mun luo, vai heittääkö se sitä tahallaan koska se on kivaa, vai mitä. Tarkoitus oli nytkin aluksi tehdä pelkkää nostotreeniä, mutta ne ylimääräiset ihmiset häiritsi niin että unohdin...

Otettiin uusi toisto, koira taas puuhun, vein lelun vähän eri kohtaan ison puun juurelle, jotta oli hyvä maamerkki koska koira on lähellä. Lähetin koiran samalla tavalla kunnolla hetsaten, mutta päästin sen tällä kertaa ihan lennosta kun se tempoi menemään. Joutui etsimään vielä kauemmin, mutta aktiivisesti etsi koko ajan ja onneksi sitten löysikin :) Jotenkin selkeesti parempia nää, siis etsimisen osalta. Jännää.

Koira hetkeks autoon, juotto kissanruokamössön avulla.

Sit mentiin sinne kasvimaan puoleiselle kentälle. Kasvi-immeiset oli seisomassa eikä kyykkiny jossain puskassa, ja L näki ne jo kaukaa, eikä siten ollu moksiskaan. Jos joku olis yhtäkkiä ponnahtanu pensaasta, reaktio olis varmaan ollu ihan erilainen. Se ei siis ottanu niistä mitään häiriötä, turhaan taas murehdin tollastakin.

Koira hyppyesteen lähelle paikallaoloon käsimerkillä aina lautojen poistojen/lisäysten ajaksi. Mentiin vaihteeksi toiselle puolelle, ollaan tähän saakka oltu aina samalla puolen estettä. Jätin kolme lautaa. Ekasta vapautuksesta koira ryntäsi taas yli jo yhden kerran yli, ja huusin sen takaisin "mitäsäteet"-äänellä. Ei kielto, ei rankaisu, mutta ei nyt kehukaan... jos ja kun yritän saada tän nyt käskyn alle, niin eikös se tarkoita sitä että käsky on lupa hypätä ja ilman sitä ei myöskään himmailla sinne omia aikojaan iloittelemaan.

3:lla laudalla kaksi toistoa, 4:llä laudalla yksi toisto ja 5:llä laudalla kaksi toistoa. Osan palkkasin namilla niin että menohypyn jälkeen kutsuin koiran takas ja vasta sit nami suuhun, osasta heitin narupallon koiran selän takaa kun oli hypännyt menohypyn. Viiden laudan ekalla hypyllä koira kolautti takajalat esteeseen, ja siitä sanoin vaan uppista ja otettiin uudestaan. Narupallo palkaksi.

Ja kaikki nää siis silleen virallisesti, koira käskyllä sivulle ja siitä hyppy-käsky. Vähän vaati vielä käsimerkkiä sanallisen käskyn avuksi, tai sit se johtu siitä että huomautin ekasta ilmanlupaa-hypystä, eikä se nyt ollu ihan varma mitä sen pitää tehdä, saako mennä. Eiköhän se siitä.

Sitten mentiin selkeesti kauemmas kasvimaasta, ja otettiin eteen istumisia. Eka kolme toistoa niin että astuin vaan askeleen taaksepäin ja "vedin" koiran mukaan, sit pari niin että jätin sen käsimerkillä paikoilleen, poistuin yhden askeleen ja kutsuin "tänne" + autoin käsillä. Namipalkka kaikista.

Siinä vaiheessa koira huohotti kovasti ja ajattelin käydä vaan juottamassa sitä autolla. Juostiin sinne yhdessä. Laitoin sen autoon, koira oli vähän ihmeissään että joko tää loppu, mutta kiltisti meni. Tarkoitus oli siis käydä ottamassa vielä seuraamista ja maahan menoja + maaten paikalla olo, mutta totesin että miksei vois lopettaa tähän. Koiralle jäi himo jatkaa ja tähän saakka kaikki oli menny niin hyvin, niin olkoon siinä.

Sitten ajettiin Viikkiin tekemään jälki. En jaksa piirtää, kun totta puhuen en enää itsekään muista miten se nnyt ihan tarkalleen menikään... ensin joka tapauksessa n. 40 askelta suoraa, jossa kaksi tyhjää osaa, toisessa 3 ja toisessa 4 askelta. Sitten "n. 45 asteen kaarros" luullakseni vasemmalle, ja siitä taas suoraa ehkä sama 40 askelta. Tässä ei ollu tyhjiä, kai. Sitten se kaartu oikealle ja jatkui siitä ekan suoran suuntaisena suoraan eteenpäin. Tässä oli 2 ja 5 askeleen tyhjät pätkät. Lopuksi vielä kaarros oikealle ja suoraa n. 30 askelta. Tuuli tuli ekalla suoralla suoraan selän takaa, aika hiljainen tuuli. Vanheni huimat 10min minkä maltoin odottaa. Alustana paikoin hyvinkin kuivaa nurtsia, kuivunutta leikattua ruohoa + välillä pilkotti multakin. Lähellä skeittaajia häiriönä.

Jäljestys oli yhdellä sanalla sanoen TÄYDELLISTÄ! En tiedä johtuiko se siitä, että alusta oli ilmeisen vaikea, vai siitä, että oli niin kuuma, mutta koira jäljesti tosi rauhallisesti. Mä pidin narun päästä kiinni, keräsin merkit mennessämme ja muuten ihailin koiran työtä. Ei tarvinnu jarrutella eikä mitään. Kerran se vilkaisi skeittaajia ja n. 3/4 jäljestettyään taakseen minuun häntää heilauttaen, että ootko sä vielä siellä, ku mitään ei kuulu eikä tunnu liinan päässäkään. :D Yritin siis pitää liinaa "tuntumalla" hiljaisesta vauhdista huolimatta, mutta kyllä se lörpötti välillä ihan löysänä. Kävi mielessä, että jos päästäisin irti ja jäisin tähän, niin koira varmaan jäljestäis sen yksin. Ihan vikat metrit ennen loppua oli ilmeisesti linnun toimesta tyhjennetty, mutta eipä se hämänny koiraa mitenkään. Annoin sen mennä siis sen 1,8m pitkän remmin pituudella ja pidin ihan päästä kiinni. Ens kerralla otetaan oikea jälkiliina mukaan, tuskinpa sitä enää tarvii ihan perseessä kiinni olla ohjailemassa. Ja noita tyhjiä nyt lisää ja samalla jäljelle pikku hiljaa pituutta, ja sit ne purkit mukaan. Kun vaan nyt sais aikaseks mennä ottamaan niitä ihan erikseen vaikka omaan pihaan.

Käytiin vielä Viikissä n. 45min lenkillä. Oli hiton kuuma ja koirasta oli vähän veto pois.