Eka Viilarin kentälle. Olin tehnyt kotona paperille treenisuunnitelman, muistanut ottaa sen mukaan, ja jopa kerrata sen ennen koiran ulos ottamista, wohoo!

Ensin kentälle meneminen. Periaate oli, että autolta ei poistuta ennen ku koira on hiirenhiljaa. Aina kun se vinkui, mä jähmetyin. Ei tarvinnu ku ehkä kolme kertaa tehdä, niin päästiin lähtemään liikkeelle hiljaa. Kentällä kielsin nuuhkimiset ja nappasin ihan suoraan niskasta, kun piski perkele koetti lorotella jonkun esteen nurkkaan. Argh! Sit seisoin hiljaa ja annoin koiran olla, kontaktinotot jep-merkkauksella ja kun oltiin siinä että koira istuin mun edessä ja tapitti hyvän aikaa silmiin, alettiin hommiin.

Eka maassa olevia tikkaita. Eilen koira meni ne oikeen hienosti, nyt se tipahteli ja yritti sitten hypätä alas ties miten monta kertaa, ja lopulta ei enää halunnut mennäkään sinne. Mentiin hetkeks muualle ja tultiin sit takas. Halusin että se menee sen kerran, ettei tää arkailu jää päälle. Tuin koiraa ihan kunnolla mahan alta ja annoin sen nojata muhun, ja talutin sen silleen siitä yli. Ihan ok, kunnon palkka.

Sitten mentiin loivalle a-esteelle. En ehtinyt edes sanoa kiipee-käskyä tai ohjata kädellä, kun piski könysi sinne jo. Eka jäi vähän vajaaksi ja se tuli samalta puolelta alas, mutta sinne lähti heti uudestaan. Olisko otettu neljä toistoa yhteensä, jokaisesta namit huipulla ja lopuksi vikana leikkipalkka.

Lelun voitettuani koira kiinni remmiin ja käskyllä sivulle, tuli hyvin vaikka kävi aika kuumana. Eka vaan pari sivulle tuloa ja siinä kontaktin pitoa. Just kun olin aikeissa aloittaa seuraamisen, näin että kentän vieressä menee pyöräilijä ohi, joten odotin sen aikaa. L:n teki mieli vilkuilla taakseen sitä rahisevaa hiekkatietä, että mikä sieltä tulee, mutta otin tän treeninä ja kielsin moiset. Sivu-käskyyn ei kuulu ympäriinsä vilkuilu, ja hyvin koirakin tiesi sen, ja hillitsi sitten mielihalunsa :). Tiivistä palkkaa katsekontaktin pitämisestä.

Sitten sitä seuraamista. Eka yhden askeleen siirtyminen, sit vissiin kahden tai ehkä kolmenkin. Mitään traumoja eilisestä pöläyttämisestä ei näkyny, koira oli halukas, täsmällinen ja suorastaan erinomainen! Ihan tuli mieleen niin ku se osais senkin jo, mutta en vaan ole aiemmin vaatinut, ja se on siksi ollut sellaista että kontakti kestää puoli sekuntia ja sit koiran nenä tippuu maahan ja se irtoaa jalasta. Tarkoitus oli palkata vielä liikkeessä ollessamme, mutta pari kertaa ehdin kyllä pysähtyä. Ei kovin pitkään, päätin lopettaa kun kerrankin meni täydellisesti! Lelu kehiin, heiteltiin sitä vähän aikaa pitkin kenttää. Sit koira autoon, kissanruualla maustettua vettä palkaksi.

Olin alujn perin ajatellut talloa jäljen tässä välissä, ihan pokkana sinne toisen kentän takanurkkaan, mutta siellä tuuli ihan hiton kovaa ja nurtsi oli turhan pitkää, joten jätin väliin. Menin hetkeksi autoon itsekin. Jaoin siis tottiksen tietoisesti kahteen osaan, ihan vaihtelun vuoksi, ja tälleen saa treenattua useampaa asiaa kun on vähän niin ku kaks eri treeniä kokonaan. :D

Sit koira uudestaan ulos, jälleen lähdön hiljaisuus teemana. Käytin sen taas kusella puskassa, sekä siksi, että se on ihan hyvä rutiini oppia, siis että ennen töitä köydään tarpeilla. Sit voin myös olla varma että sillä ei oikeasti ole kiljuva hätä ja voin suuttua jos edes ajattelee kentälle kusemista. Se merkkailee nykyään lenkilläkin ihan rasittavan paljon, ja olen varma että toi on sitä ihan samaa.. iso ego: mun kenttä, mun maailma!

Ensin sivulle ja siitä paikallaoloon (istuen) n. 5m päähän hyppyesteestä, käsky tällä kertaa oikea paikallaolon "pysy". Kävin purkamassa hyppyestettä niin että siihen jäi ne kaksi lautaa. Paluu koiran luo, palkkasinkohan sitä edes namilla, ehkä en? Koira irti remmistä. Mentiin hyppyesteelle, koira hyppeli sen yli kolme kertaa ennen ku ehdin taas sanoa mitään... :D Käskyn kanssa 6 toistoa, oikein hyviä.

Koira uudestaan suunnilleen samaan kohtaan paikallaoloon (jättö niin että koira oli mun edessä istumassa), korotin estettä yhdellä laudalla. On se vaan kätevää kun se osaa paikallaolon! Tästä kai sit palkkasin namillakin ennen vapautusta ja hyppyesteelle siirtymistä. Korotettulla esteellä se kerran koski sitä jalallaan, sitä hyppyä en palkannut. Otetaan tää koskemattomuus alusta asti kriteeriksi. Kuusi onnistunutta toistoa tässäkin.

Sitten leikkiä, sekä narupallolla että frisbeellä (ekaa kertaa). Frisbeen perään se kyllä lähti, ja kävi nnuuhkasemassa sitä, mutta ei ottanut suuhun. Höh, tyhmä :D. Kävin sit itse poimimassa sen, ja hetki meni niin että mä leikin frisbeellä ja koira narupallolla. Sit pantiin lelut veks ja otettiin luoksetuloa. Olen nyt vihdoin valinnut käskyt, ja paikalleen jäämisen sana on "odota", siis silloin kun meinaan kutsua sen luokseni tai vapauttaa lennossa mun mukaan, esim. agilityssä. Luoksetulokutsu on "tänne". Tiedän että perheenjäsenet hokee noista kumpaakin sille, ja nyt kun luette tätä, niin painakaa ne kaaliinne ja lopettakaa ;). Mä käytän itse lenkillä oota-sanaa, kun haluan koiran hiljentävän vauhtia ja odottavan. Joskus lipsahtaa kyllä oDotakin, mutta uskon että koira erottaa tilanteet. Se nyt ei niin haittaa, menkään. Tänne-sanaan taas liittyy luoksetulokutsuna kimeä äänensävy, mutta ihan oikeasti haluisin että kukaan ei hoe sillee arjessakaan pelkkää tänneä. "Tänne näin", "tuus tänne", "mennään tänne päin" jne jutustelu on ihan ok, mutta pelkkä napakka "tänne!" ei.

Siispä koira istumaan ja selkeä "odota" sekä heti sen perään tuttu käsimerkki. Hyvin jäi. Poistuin vähän matkan päähän, seisahduin ja kutsuin kimeällä "tänne!" -kiljahduksella. Vedin narupallon taskusta heti kun koira nytkähti liikkeelle. Vähän se näytti epäröivän, mutta ihan hyvä suoritus kuitenkin. Ei ehkä kannattais opettaa kahta uutta asiaa samalla kertaa, koska en uskaltanut poistua kovin kauas/juosten kun en ollu varma malttaako se pysyä paikoillaan, ja sitten taas lyhyt matka ja hetsaamattomuus ei saa luoksetuloon sitä apinan raivoa. Pitäis käyttää avustajaa ja saada ensin vaikka se tänne-käsky opetettua kunnon hetsaamisella. Josko äijä lähtis joku päivä meidän kanssa lenkille.. sit kun olen terve itsekin.

Alun perin oli tarkoitus ottaa vielä toinen luoksetulo, mutta koira alko olla aika väsynyt (tai ainakin se huohotti ku hullu), joten aloin keräillä kamoja. Koira meni itse maahan jätetyn frisbeen luo ja toi sen mulle, joten heiteltiin sit sitä. En tiedä mistä se keksi että sen voikin ottaa suuhun ja se on kiva, mutta hauskaa oli :) Jokunen heitto, sit riisuin koiralta ketjupannan ja taputin sitä ja sanoin tutun "loppu"-vihjeen. Käveltiin pieni lenkki kenttien takana olevan metsän kautta, yritin innostaa koiraa vetämään hepulit "mene mene mene!" -kiljahduksilla, mutta eipä se paljoo jaksanu. Autossa kissanruuan varjolla kunnon nestetankkaus.

Sit ajettiin Viikkiin, sama Pasteurinkatu ku aina. Nurtsi oli ajettu just, ja sielläkin ylläri ylläri tuuli ihan kauheesti, mutta ajattelin että mikä jottei sitä vois kokeilla. Kävin tallaamassa jäljen, joka oli oheisen kuvan mukainen:

1247177311_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nutsialueen ulkopuolella joka puolella meni hiekkatie. Yritin tehdä ekan suoran tuulen suunnan mukaan, mutta eipä se ihan tainnu onnistua, tuulen määrittäminen oli aika vaikeeta ku välillä tuntu että ei tuule ollenkaan ja välillä tuli kauhee puuska. Kaarroksen jälkeen suora osa meni siis ihan kävelytien vieressä, ja jälki loppui n. 10cm päähän hiekkatiestä. Jotta sain kaikki 120 askelta käytettyä. ;)

Jälki sai vanheta ehkä n. 10min. Odottelin auton ulkopuolella puhelimeen puhuen, kun auton alle juoksi ihan täysiä jänis. Olin ihan WTF ja kun nostin katseeli, näin että kauempaa tulee iso läski punainen kissa sen perässä. Jänis lähti pian auton alta uudestaan pakoon, ja kissa jolkotti perään. Ei mua niinkään sureta se jänis, elämä on, ja niitä on muutenkin aivan liikaa keskellä kaupunkia, mutta kuka ääliö pitää kissaa irti isojen teiden lähellä?!

L hetken päästä ulos, jatkoimme hiljaisuusteemaa ja jäljen suuntaan ei edetty senttiäkään ennen ku turpa oli kiinni. Alkuruudusta ei malttanut syödä kaikkia nameja (btw vähensin ne alku- ja loppunamit viiteen kappaleeseen, kun se on laskujen kannalta yksinkertaisempi ku se 6kpl. :)). Tuntu että taas olen tehny alussa turhan lyhyttä askelta. Tasaisen hyvin se veti, ja nimenomaan veti, sain taas pitää kunnolla vastaan. Poimin jälkimerkit eleettömästi pois siinä mennessämme, tällä kertaa ne oli n. 40cm päässä jäljestä oikealle puolella. Koira nosti pään pari kertaa ja vilkaisi eteensä, kai se viuhuva tuuli jotenkin häiritsi, koska ei siellä ketään ihmistä ainakaan ollut. Vähän ennen kaarrosta tossa punasella merkatulla kohdalla alko tuntua että mitä hittoa, täällä ei ole nameja! Koirastakin näki, että se oli kovin hämillään. Jokaisen askeleen tarkisti ja siinä 10-12 askeleen jälkeen sen olemus alko olla jo ihan wtf, mitä tää oikeen on, miksei mitään löydy. Mä pelkäsin että se lopettaa hetkellä millä hyvänsä ja onkohan koko saakelin loppujälki syöty, mutta sitten jumala oli sittenkin olemassa ja namiaskeleet palasivat taas. Koirakin oli hyvin helpottunut, se heilutti häntää innoissaan.

Kaarros oikein hyvä, vähän tuulen takia eka meinas mennä sivussa, mutta löysi tosi hyvin. Onneksi loppujälki oli koskematon, koirasta näki että se selkeesti tarkensi ja oli jääny vähän huolestuneeksi yllättäen loppuneista nameista. Loppuruudussa koira tuli aivan villiksi ilosta. Mulla oli taskussa kuivattuja mahalastuja, ajattelin että vaihteeks vähän erilainen palkka, mutta ne ei oikeen ollu hyvä idea. Joku kosteampi ruoka ja mikä ettei ihan vesipullo mukaan ens kerralla. Kyllä se ne söi kun ensin oli sylkeny ekan ulos ja ihmetelly että ai tällasia. Leluakaan en ottanu, kun kuvittelin että on jo tottistreeneissä leikitty niin että ei se enää sellasesta perusta. Ääliö minä! Heittelin sille sit ruohotupsuja ja juoksentelin sen kanssa. Autossa sai kissanruokaa + vettä. Kotoa oli otettu puolen litran vesipullo ja kolmessa osassa se joi sen kaiken, eli kyllä sitä tosiaan saa juottaa.. ei se kyllä paljaalteen noin paljon, mutta lutraan sitä kissan ruokaa sekaan, se käy palkasta ja se saa koiran juomaan kunnolla. Vaikka on mun mielestä viileähkö (+18) ilma, koiralle kyllä tulee "hiki" töissä. Jäljelläkin, missä "vaan kävellään".

Sit ajettiin vielä hakemaan mies iltavuorosta kotiin. Käytiin siinä odotellessa vähän talsimassa kaupan autiolla parkkiksella. Kun näin että mies tulee, näytin sen koiralle (tää on yks pentuohje, sovi kaverin kanssa tapaaminen ja osoita olevasi aivan yliveto johtaja koirallesi, ja kerro hetkeä ennen kun koiran on mahdollista bongata mitään, että se ihana kaveri tulee tuolta, ja koirasi on aivan ällikällä lyöty että oletpa tosiaan taitava tyyppi, sua kantsii kuunnella!). Koira ei oikeen tienny mitä tapahtuu, se heilutti häntää ja oli korvat lintassa niin ku aina iloisena tervehtiessään, mutta kuitenkin samalla vähän murisi. Meni remmin mitan eteen päin ja sit palasi mun selän taakse ja sieltä perusasentoon ihan itse. Sit ku kannustin että mee ny moikkaamaan, niin se ampaisi sinne, ja tunnisti äijän. Pösilö. :D

Kotona iltaruualla paikalla olo istuen, mies vahdiksi. Koiran jättö n. 7-8m päähän kupin vientipaikasta, kipautin kupin sinne mihin aina ja menin sitten siitä keittiön nurkan taa piiloon. Reilu 10 sekuntia olin poissa, sitten koiran vierelle ja vapautus. Äijä sano että korvat oli vähän kääntyilly mutta muuten aivan liikahtamatta istunut. Korvien liikkeistä ei kai voi kokeissakaan sakottaa?