1,5h lenkillä. Ensin talsittiin Sahaajankadun koirapuistoon, missä koira veti hirveet hepulit. L tuntu aluks olevan ihan omissa maailmoissaan, koko kävelymatkankin siis jo, ja annoin olla. Taskussa oli säkillinen namia, ja kävi mielessä että pitäiskö jotenkin yrittää kaveerata piskin kanssa, mutta sit totesin että olkoon huono päivä. Ei se siis tehny mitään kummempaa, mutta oli vaan ihan evvvk. Huomautin nätisti pari kertaa että mä olen täällä valitettavasti narun painona edelleen ja sen verran vois sitä kontaktia pitää, ettei kisko mua puskiin saati autotielle, vaikke muuten mikään huvittaiskaan.

Koirapuistossa se sai kuitenkin hirveet hepulit ja säntäsi pitkin heinikkoa ku raketti, ja mua alko naurattaa ääneen, jolloin se jotenkin heräsi olen mököttävä murkku -koomastaan ja sit riehuttiin yhdessä. Ohjasin sen hyppimään penkkien ja leikkikoirien päälle, laitoin tasapainoilemaan pitkän mäyräkoiran selkään yms, ja palkkailinm avokätisesti nameilla. Hepuloitiin välillä ja sit heiteltiin vielä nameja pitkin koirapuiston hiekkapolkua.

Otin koiran liinaan poistuessamme, mutta päästin sen käsistäni heti kun oltiin kadulta taas (ihmis)puiston puolella. Mentiin pk-esteille, olisko sinne 100m, ja irroitin koiran liinasta jotta se ei jäis kiinni. A-esteen päälle kiipeämistä, piski muisti heti mikä on homman nimi, ja katseli jo sinne kun kaivelin nameja taskusta. Yllytin sen eka kerran ylös katsoakseni miten se sujuu, ja hyvinhän se sinne kipusi. Sitten seuraavilla toistoilla aloin liittää siihen käskyä "kiipee". Ensin sanallinen käsky, sitten käden perässä koiran "veto" ylös, palkka huipulla, kädellä vinkkaus jotta koira tulee alas, palkka vielä alhaalla. Otettiin viisi toistoa. Töppis oli ihan tärinöissä, sen mielestä se on tosi hauskaa.

Pistin koiran taas liinaan "vapaaksi" ja lähdettiin talsimaan kotiin päin. Vähän hirvitti, mutta sit vaan taas totesin, että luota siihen rakkiin. Oikastiin vesitornin pöpelikön kautta, en oo koskaan ollu siellä, ja paras aikahn on kahdelta yöllä tietysti lähteä uusiin maastoihin.. piski sai kalliolla uudet hepulit ja kerran jo luulin että se vetää jäniksen perään, niin sekopäistä kiitolaukkaa se oli, mutta ennen kun ehdin karjaista, totesin että pelkkää ympyräähän se juoksee, mun ympäri. Ihan ylhäisessä yksinäisyydessään ilman mitään jänisviehettä. :P

Löydettiiin joku ihmeellinen toinen koirapuisto, ei ollu mitään hajua missä ollaan,  mutta tiesin toki että sitä pöpelikköä reunustaa tietyt tiet ja pullahdan kadulle sit mistä tahansa, tiedän missä olen. Käytiin sielläkin koirapuistossa pikaiseen, irroitin koiran liinasta. Ihan jänskä paikka, kiva ylämäki ja kerrankin vähän erilainen maasto kuin puistoissa yleensä. L ei enää paljoo jaksanu välittää, kävi se jotain haistelemassa mutta jäi sit seisoskelemaan mun lähelle. Jatkettiin matkaa. En laittanut koiraa takas liinaan puistosta poistuttaessa. Koko matkalla ei ollu tullu mitään vastaan, ei ihmisiä eikä jäniksiä, koira vaikutti olevan taas normaali kuuleva itsensä, joten why not... saatte arvata jännittikö silti. :P

Lopulta pidin sen irti kotiin asti, n. 3km matkan sieltä Sahaajankadun ekasta koirapuistosta. Meidän piti mennä yhden ihan (päivisin) vilkkaan tien yli, otin koiran reilusti ajoissa kontaktiin ja namitin tiiviisti. Ei ketään missään, joten jätin sen kytkemättä, ja mentiin vapaana yli. Kotikadulla on välillä tosi paljon jäniksiä ja känniurpoja, mutta olkoon... heiteltiin jonkun verran nameja, mutta annoin sen myös olla täysin vapaasti, oli jännä nähdä pitääkö se kadulla miten pitkää etäisyyttä ja onko se selkeesti rauhallisempi kuin metsässä/hiekkapolulla. Eli ymmärtääkö se tavallaan sen eron, että täällä ei kuulu riehua. No, olihan se jo juossut hyvän aikaa, mutta tuntu muutenkin että se oli paljon passiivisempi eli ihan ku olis ymmärtäny että eri ympäristöissä on erilaiset tavat :) Oikeastaan melkeen harmittaa kun mitään ihmeellistä ei tullu vastaan, olis edes ollu joku tuulen kuljettama roska kadulla, että olisin saanu kokeilla ei sinne -käskyn tehoa.

Kotona sai vielä pienen ruuan, perusasennossa "maa"-käsky, ei mitään reaktiota, autoin parin sekunnin kuluttua kädellä ja palkkasin. Toistin jättäessä "maa" ja näytin vielä käsimerkkiäkin. Pysy hyvin. Vein kupin ja palasin koiran vierelle, palkkasin, näytin käsimerkkiä ja vein sitten namikäden varovasti sivulleni niin että kädet roikku rentoina alas. Pelkäsin että piski pomppaa saman tien pystyyn, mutta ei. :) Tohonkin pitäis päättää se jättökäsky, käytänkö tuttua pysy-käskyä, otanko siihen jonkun oman (makuu, makaa, jää, venaa, maassa, tjsp) vai toistanko vaan "maa"-käskyn. Aaargh!