Oltiin lenkillä koko perheen voimin. Ihan tossa omassa takametsässä koira poimi maasta jotain ja oli kovin riemastunut ja näytti esittelevän sitä mulle. Kyykistyin ja ojensin käden ja se tiputti sen siihen edelleen häntä villisti heiluen. Vauvan sukka! Palkkasin koiran nameilla ja sit leikittiin sukalla, se kanto sitä pitkään ja toi vielä pari kertaa mulle, josta sai vaihdossa namia. Olen aika varma että tää on esineruututreenin tuottama käytännön ilmiö, koska ennen se ei oo tolleen tehny. Aika hienoa, on se jotain sit siitäkin tajunnu ihan oikeasti!

Rannalla yritin saada koiraa uimaan itse edellä kahlaten, mutta ei se oikeen tajunnu. Rannassa oli liikaa kiviä ja se yritti pomppia niiden päällä ja alko sitten pelätä "tippumista". Houkuttelin sen pari kertaa kivien välistä vähän matkaa, ihan hyvin tuli, mutta ei kyllä tajunnu mikä tässä nyt on niin kivaa tai ihmeellistä... pitäis olla sellanen ranta missä ei ole kiviä ja mä voin itsekin mennä uimaan, olen aika varma että kun pulahdan veteen ja hihkun niin se pulahtaa perään. Tai sit ei.

Takas tullessa mies pysähty telineille bodailemaan ja me otettiin paikalla istuminen. Olin ottanut kotoa dental sticksin mukaan sitä varten. Siirtolapuutarhan portilla oli joku äijä, mutta päätin että olkoon, yksinkertaisesti kiellän koiraani jos se alkaa sitä kyttäilemään!

Ilman mitään virittelyitä koira sivulle. En edes käskenyt, otin vaan "tokoasennon" ja se tuli itse. :) En uskonu ku joku teistä sano täällä kauan sitten niin, mutta kylläpä se vaan toimii... siitä käsky "pysy" ja vahingossa kyllä livautin sille käsimerkkiäkin nopeasti. Poistuin 10m päähän, mittasin matkankin etukäteen! Odotin siellä 30 sekuntia, ei ollu kelloa mutta laskin mielessäni. Kerran koira vilkaisi niitä ihmisiä mutta en ehtinyt edes ärähtää, kun palautti katseen minuun. Sit takaa tuli auto (lenkkipolulla, eli joku erikosijuttu) ja luulin että se pysähtyy siihen ja sieltä alkaa lappaa jotain huoltoäijiä, joten otin varman päälle ja menin 5m lähemmäs koiraa. Auto ajoi ohi, joten jäin siihen vielä n. 15 sekunniksi. Sit alko taas kuulua jotain lähestyviä ihmisääniä niin paljon että päätin mennä vapauttamaan ennen kuin se epäonnistuminen ehtii tulla. Koiran luokse sitä koko ajan hillitysti kehuen, odotin perusasennossa muutaman sekunnin, vapautus. Innostu siitä itsekin jo pomppimaan, ja kaivoin taskusta puruluun palkaksi. Aika hieno suoritus!