Mielenkiintoista saada kahden niin eri tyyppisen kouluttajan vinkkejä peräkkäisinä päivinä.

Ensin pari yleistä juttua:

-menen kentälle koira vaan remmin päässä ja se haistelee maata. Ei, ei ja ei. Uros(teini)koiran kanssa varsinkaan ei missään nimessä. Koira kontaktiin hyvissä ajoin ennen kentälle tuloa. Ton kanssa vaikka "lelulla taluttaen", mutta kun se osaa, voi myös seurauttaa. Tai oma ajatukseni, opettaa sille vihdoin se "kävele jalan tuntumassa kummalla puolella tahansa ja ole kontaktissa muttei välttämättä katsekontaktissa"-käsky. Hyödyllinen ohituksiin, kun tarvii ottaa vapaana oleva koira hetkeks hollille muttei välttämättä remmiin asti, ruuhkissa ja ahtaissa paikoissa yms.

-pari niksiä yleiseen leikkimiseen ja palkkaamiseen. Oli hauskaa kun Terhi näytti Luksilla, koira pelasi loistavasti senkin kanssa!

-vinkki siihen kun koira pörhistelee kentän ohi kulkijoille tai kun kentälle tulee toinen koira (L:n mielestä tää kenttä ON MUN! ...). Eli älä turhaan kiellä ja suutu ja komenna hiljaa ja nyi koiraa, vaan ota sen huomio itseesi vaikka leikittämällä. Ei tartte olla se paskamainen ämmä joka vaan toruu, ja näin koira myös oppii itse että kun on häiriötä, kantsii keskittyä kahta kauheemmin omaan mammaan.

-seuraa-käskyn jälkeen lasketaan kahteen ennen ku lähdetään liikkeelle. Ihan yksi-kaksi, eli niiden ei tarvii olla sekunteja, mutta kuitenkin. Tosi yleinen virhe että ohjaaja on jo suunnilleen lähtenyt kun käsky vasta kajahtaa, ja aiheuttaa hirveesti ongelmia koiran paikkaan ja on lisäks epäreilua koiralle.

Sit itse asiaan... mä en nyt valitettavasti jaksa kyllä kirjoittaa läheskään kaikkea, ja moni juttu oli sellanen mitä on TODELLA vaikea selittää, pitäis nähdä. Ja silti mulla oli ongelmia ymmärtää :D ...

Tehtiin siis sitä seuraamista. Jep-sana hylättiin kokonaan, koska koiran pomppiminen johtuu siitä. Se pomppaa aina jep-sanan jälkeen. :P Olen ollut liian hidas palkkaamaan ja se tulee kättä vastaan siksi itse. Terhi merkkasi naksulla ja silloin mä vaan sanoin "hyvä" ja annoin namin. Se toimi alun hankaluuksien (minä, koira oli koko ajan loistava) jälkeen erittäin hyvin. Eli lyhyesti: sivu-käsky, välillä naks siitä jos oli tosi hyvä, korjaus jos oli liian huono. Sitten annoin "seuraa"-käskyn, ja Terhi merkkasi naksulla jos (kun) koira otti katsekontaktin minuun. Mä tuijotin koko ajan eteeni, en edes vilkaissut koiraa, en namia antaessanikaan. Sitten kun kontakti oli tosi hyvä, Terhi nyökkäsi sen merkiksi että seuraa-käskyn jälkeen lähden liikkeelle. Ja taas naks kun liikkeessä koiran paikka oli sen arvoinen.

Sit kokeiltiin muutamaa muuta eri tekniikkaa, lennosta seuraamaan ottamista, lelupalkkaa vasemmasta kainalosta yms. Lopulta päätettiin palata imuttamaan, ja tää oli se kuvio mitä mä tallasin hetken jos toisenkin itsekseni ennen ku tajusin siitä yhtään mitään. :D Tätä on myös hankala selittää. Terhi näytti monta kertaa mun koiralla ja mä tein itse, ja se toimi tosi kivasti. Jotakuinkin näin: namit vasempaan käteen. Koira sivulle. Seuraa-käsky ja namikäsi kiinni koiran kuonoon. Vasen jalka astuu oikean jalan "yli" eteenpäin ja koira vedetään sen jalan mukana. Ohjaajan lantio ja yläkroppa ei käänny, ja etenemissuunta pysyy koko ajan samana. Kuka tajusi, käsi ylös?! Luksi alko tosi hyvin tajuta sitä jalan seuraamista ja kuulemma imutuskäden häivytys ei tule olemaan minkäänlainen ongelma tolle, tai ei se vissiin yleensäkään. Tätä jatkamme ehdottomasti kotona, ja meitsi ostaa kokovartalopeilin ja opettelee sen liikkeen selkäytimeen. :D Avustaja naksuttimineen on myös erittäin hyvä tässä, niin itse voi alusta asti seistä kisamaisesti suorassa ja koiraa vilkuilematta. Äijääää, tuotanoin, olis hommia... ;)

Maahan menoja. Se ei osaa. Se ei ymmärrä sanallista käskyä ollenkaan, se ymmärtää vaan vartaloliikkeen ja nimenomaan sen että ohjaaja on kyykyssä. Opetetaan uudestaan niin että koira on perusasennossa ja ohjaaja seisoo. Mun käsky on turhan "kiltti", kisahälinässä koira ei kuule sitä edes tavan seuraamisessa, saati jostain eteenmenon päästä, eli heti lisää painoa siihen. Vihaisella ja painokkaalla on kuitenkin eroa ;). Eli perusasennossa käsky ja kädellä avustus. L kuitenkin pysyy tosi hyvin maassa kun se kerran sinne saadaan.

Kävin kerran välissä juottamassa koiraa autolla. Jossain vaiheessa kentälle tosiaan tuli joku muu koiransa kanssa ja L yltyi jopa haukahtelemaan sille, mutta keskittyi kyllä leikkiin kun sitä tarjosin. Välillä oltiin syrjässä pikku hetki kun toinen otti eteenmenon. Kaiken kaikkinensa Luksi oli kuitenkin TODELLA pitkään tekemässä, ei oo tehty edes murto-osaa tollasesta koskaan ennen. Oli ihan saatanan kuuma ja koira läähätti kieli nurmikolla asti, mutta hyvin se vaan jaksoi ja jaksoi ja jaksoi...

Ihan lopuksi vielä eteenmeno. En oo sitäkään arvannu tehdä, kun piski sotkee sen kuitenkin esineiden etsimiseen enkä osaa ja blaablaablaaa. Vietiin narupallo kentän päähän, hetsasin koiraa ja heitin sit pallon metrin päähän niin että se jäi sinne ja me käveltiin reippaasti takas päin. Pallo viedään aina kentän päähän, ei koskaan puoleen väliin, mutta takas voi palata vaan osan matkaa ja lähettää koira keskeltä reunalle. Mielikuvasanaksi otettiin hiljainen "eeeee", koiralle käsimerkki ja "eteen!"-käsky (jonka allekirjoittanut unohti!) ja päästetään se sinkoamaan. Nurtsi ei ollu kovin pitkää mutta niin vaan narupallo katosi sinne, ja lähestyspaikalta sitä ei näkyny ollenkaan. Olin varma että ei mun koira sinne lähde, ja unohdin tosiaan sanoa eteen-käskyn, näytin pelkkää käsimerkkiä... suoraan sinne lähti ku tykin suusta. WTF, olen kyllä aivan pihalla kaikesta!! Tää aletaan ottaa joka treenin lopuksi, se on hauska lopetus koirallekin.

Unohdinkohan jotain.. varmaan.

Sit siirryttiin vähän matkaa autoilla ja mentiin tallaamaan esineruutu. Pituus oli täydet 50m, leveys ehkä öööö... 5m? Terhiii? Terhin Muru oli ekana mun kolmella esineellä, ja taitava likka olikin! Niin vaan tuli hyvin pian tavarani yksi kerrallaan takaisin metsästä. :) Luksin kanssa tehtiin niin, että puin sille liivit ja jäin pitämään sitä etureunaan (lyhyt sivu), ja Terhi vei kaksi esinettä. Toinen oli vähän itsensä sisään sullottu sukka ja toinen joku lompakko/minilaukku? Vähän hetsailua ja ainakin ekan esineen tiputus suurieleinen, jotta koira näki sen. Eka siis meni suoraan meistä eteenpäin jonnekin kymmenen-kahdenkymmenen (???) metrin päähän, sit Terhi käveli ruudun vasenta laitaa kohti ja tiputti toisen sinne. Me siirryttiin kans sinne vasempaan laitaan etulinjalla, ja lähetin koiran siis hakemaan sitä jälkimmäisenä tiputettua esinettä. Hienosti lähti, etsi, löysi ja lähti tuomaan, ei voinu paljoa muuta ku monttu auki tuijottaa. Sekö otti vieraan esineen suuhunsa?! Olin niin kujalla taas että en tajunnu oikeen kehuakaan koiraa niin paljon ku olis voinu. Esinettä pitää ihailla itse ja antaa kuulua että se on huisin arvokas löytö. :D

Otin koiran hihnaan ja siirryttiin se jokunen metri takas alkupisteeseen, mistä koira näki ekan esineen viennin. Tein lähetysvalmistelut ja "kama!"-käskyllä koira jäi pariksi sekunniksi vaan istumaan ihmeissään, mutta sitten ampaisi matkaan just ku olin parahtamassa että ei se tajua tästä mitään... löysi ihan sikanopeesti taas, tuodessa pudotteli ainakin 3-4 kertaa. Vaaditaan vaan käteen asti ennen ku saa palkan, tosin voi kyllä itse myös "yrittää saada kopin" vielä tässä vaiheessa.

Kuulemma sen vire on aika optimaalinen, sillä on vauhtia ja valtava into, mutta se myös käyttää nenäänsä todella hienosti. Ja pohjat on taas oikein tehty, kun sille on selkeesti aivan kristallinkirkasta mitä ollaan tekemässä. Jotain oon sentään osannu!

Kolmas vietiin sinne tallatun alueen perälle 50m päähän. Kuiskailin "esineitä" pari kertaa ja Terhi kiljaisi metsästä kerran niin kovaa että koira meinas ihan melkeen tempaista remminsä mun käsistä. :DDD Terhi tuli takas ja lähetin koira, lähti tosi hyvin ja tuli melkeen heti takas päin. Kysyin ääneen että ei sillä VOI olla se jo suussa, mutta kun olipa vaan! Tällä kertaa pysyin seisomassa, menen itse tosi herkästi kyykkyyn koiraa vastaan, ja seisomassa pysyminen auttoi siihen että lelu tippu vaan kerran matkalla. Mun pitää lopettaa kyykkäily muutenkin sekä tottiksessa että maastossa, kun ei sitä kisoissakaan saa niin auttaa. Tai "auttaa", pääosinhan se vaan haittaa meitä! Ja se on muutenkin vähän sellanen "ohjaaja on tässä lyömässä leikiksi" -asento, ja just tohon esineiden tiputteluun vaikuttaa niin että koira alkaa palkata itseään heittelemällä esinettä. Sitä toikin kuulemma on, se palkkaa itse itseään. Siitä saa ja kannattaakin kokeilla kieltää, tosin sanoin siitä että liian tylyllä kiellolla se jättää esineen ja tulee mun luo "anteeksi että olen olemassa" -moodilla. Pelkkä ihmettelevä "mitäsäteet" voi aivan hyvin riittää. Mutta kun on tarkkana sen kanssa että esine lopulta tulee käteen asti ennen ku koira saa palkkansa, niin sen pitäis jossain määrin jäädä poiskin, kun koiralla kirkastuu että äkkiä esineen kanssa tonne niin sit vasta tulee palkka.

Juupa. Hyvästi vaan takametsän 2x10m ruudut, nyt aletaan järjestään tekemään sitä viittäkymppiä, ja ihan oikeasti kaikenlaisia eri esineitä vaan rohkeesti. Virheitä ei tartte pelätä, jos ei meinaa onnistua, koiraa autetaan. Mennään yhdessä lähemmäs jos ei löydy, ja kannustetaan että kun mä sanon niin kyllä se on siellä, jaksa vaan etsiä. Itselle täytyy aluksi laittaa muistiin mihin esineet jätettiin, ja mikä meni minnekin, jotta tietää aina minkä paikan koira on jo löytäny ja missä ne puuttuvat sijaitsee.

Oliko edes VÄHÄN pollee jätkä metsästä autoille palatessamme. Muru pääsi ensin sekä tottikseen että esineruutuun ja L karjui raivosta kummallakin kertaa autossa. Eka kerta kun se jätettiin noin törkeesti ja minäkin menin toisten kanssa pitämää kivaa, ja pieni mudi parka unohdettiin autoon. Periaatteessa vihaan sitä kiljumista, mutta toisaalta siinähän kiehuu kateuksissaan, eipähän oo mitään motivaatio-ongelmia.. no ihan ku sillä olis muutenkaan. :P Se jakso leikkiä tottiskentällä tosi pitkään narupallolla ja Terhikin kommentoi että kyllä sillä saalisviettiä riittää.

Ihan lopuksi L pääsi vähäks aikaa leikkimään Murun kanssa, tosin Murua ei moiset pikkupojat paljoo kiinnosta, ja se komensi ällää kipakasti lähes koko ajan. Teinipojat on vaan niin ääliöitä että huomiota se on negatiivinenkin huomio... ;D

Semmoset 4h meni yhteensä. Asteikolla 1-10, kuinka raato koira mun jaloissa makaa, kuka arvaa!