Esineruutu. Piru vieköön, siellä missä on hyvän näköistä metsää, ei oo parkkista lähimainkaan, ja siellä missä on paikka autolle, ei oo ku ryteikköä. Vinkatkaa joku Viikistä/Herttoniemestä/Roihuvuoresta joku paikka, käytän sitä pari viikkoa vielä ennen ku muutan muualle, eli en tuu pitkäks aikaa teidän apajille. Se missä Terhin kanssa oltiin on muuten ok, mutta se paikka mihin jätettiin autot on oikeesti sakkopaikka ja tää arkajalka ei taatusti jätä autoaan yksin sellaselle... :D Kimpassa rikos ei tunnu niin pahalta, haha!

Löysin lopulta parkkiksen ja talsittiin vähän aikaa. Ei oikeen meinannu löytyä sopivaa paikkaa, olisin halunnu täyspitkän (50m), mutta ei vaan ollu. Valitsin lopulta sit mustikan varpua kasvavan läntin, missä oli jotain kiviä, kaatuneita puita yms sälää kans. Alueesta tuli n. 35x10m (huomatkaa että en edelleenkään ole käynyt näin arvioit matkoja -kurssia!). Kävin eka merkkaamassa alueen ja tallasin rajat, koira oli puussa kiinni. Sit palasin sen luokse, puin sille pk-liivin ja kuiskailin "essssineitä"-tunnussanaa, kävin viemässä kaksi esinettä ja samalla tallasin keskialueet ristiin kävellen. Esineitä normaalia nilkkasukkaa lyhyempivartinen puuvillasukka, joka oli vähän itsensä ympäri sutturalla, ehkä pienen luumun kokoinen möykky. Sen vein takarajalle vasempaan nurkkaan ison puun juurelle, siinä kohtaa ei ollu juuri aluskasvillisuutta. Toisena kankainen pieni litteä kukkaro, joka tuli suunnilleen alueen keskelle (pituussuunnassa) oikeammalle, ei ihan sivurajalle, mutta selkeesti oikean puoleiseen reunaan kuitenkin, mustikkavarvikkoon tiputettuna. Tuuli ajoittain aika kovissa puuskissa, välillä liki tyyntä.

Lähetys oikein hyvä, koira kävi mun mielestä takarajallakin pyörimässä, mutta tuli takas keskimmäisen esineen kanssa. Toivottavasti se ei vaihtanut esinettä lennossa! Tosin sillon tais just olla kauhee tuulenpuuska, niin en yhtään tiedä miten tuuli pyöritti hajuja. Sellasia paikkoja on aika vaikea löytää (ihan ku parkkisongelma ei riittäis), missä saa kunnon syvän kaistaleen ja vielä näkis koko alueen kunnolla... annoin sille anna-käskyn kun se oli parin metrin päässä, ja esine pysy paremmin suussa, tais tippua kerran. Vaihdossa muutama nakinpätkä. Koira ehti siirtyä n. metrin päähän ruutua kohti haistelemaan maata, kun vielä survoin esinettä taskuun, ja se katseli siinä samalla sinne ruutuun päin. Otin sen käskyllä takas luokseni ja lähetin siitä uudestaan. Lähti, ja parin metrin päässä taas pysähty hetkeks, ei kääntyny edes kattomaan muhun vaan tuijotti koko ajan oikeaan suuntaan, mutta selkeesti oli aivojumi taas :D. En sanonu mitään ja sinkosi uudestaan matkaan itsekseen. Se teki jonkun verran töitä ja kävi oikean sivurajan ulkopuolella, ja sit näin että nyt tarkentaa ihan lähellä. Luulen että se tuuli oikeesti saatto pyöritellä niitä hajuja aika lailla. Tää tais tippua kaks kertaa. Anna-käskyn harjoittelu muualla on kyllä auttanu, lisää vaan vielä. Lopuksi pelattiin narupallolla hyvä tovi, heiteltiin sitä pari kertaa ruutuunkin. Sit riisuttiin työtakki ja käytiin yhdessä keräämässä ruutumerkit, ja jatkettiin talsimista koira vapaana. Se kaahasi k-o-v-a-a pitkin kallioita, kynnet vaan suti. :D Jossain vaiheessa ajattelin, että jos tarttis ottaa koira nyt hallintaan, niin se ei kyllä fiit-käskyllä malttais tossa hepulissaan ollenkaan, ja pitäis panna remmiin.. niin tosiaan. Remmi? Se vitun remmi jäi sinne puuhun esineruudun etunurkkaan, ja ei muuta ku takas hakemaan. Alko tulla jo pimeäkin, ja palattiin sit takas autolle. Onneksi remmi löyty vielä, olisko vähän raivostuttanu jos se olis jääny sinne. Vanha mutta edelleen hyvä nahkahihna.

Kotona omalla pihalla pistin nurtsille kolme jälkipurkkia. Koira jäi pyykkitelineeseen kiinni ja olevinaan tallasin suoran linjan ja pistin purkit parin metrin välein toisistaan, väähän jotain lehtiä päälle ettei ihan pilkota sieltä. Kaksi mustaa ja yksi valkoinen. Päästin koiran löysällä remmillä sinne, mustan ilmaisi ok, valkoinen jostain syystä on pakko ottaa suuhun ja heitellä ja ei tullu mitään. Olin hiljaa, mutta koira huomas ärtymisen, ja tuli sivulle istumaan "en sit tee mitään". Kannustin sen uudestaan sinne ja lopulta saatiin kelvollinen maahan meno. Kolmatta etsittiin ja ei vaan löydy. Muistelin että ne oli järkässä musta-musta-valkoinen, eli oltiin menty sen yli. Etsittiin yhdessä ja etsin yksin, eli vein koiran taas pylvääseen ja kyyristelin nurtsilla minitaskulampun kanssa. Ei vaan löydy. Olin jo luovuttamassa, onko mulla niin laho pää että luulin laittaneeni kolme vaikka niitä oli vaan kaksi, tai jotain. Sit osu silmään. Nostin sen käteen ja pyöräytin kämmenessä, ja laskkin sit takas samaan kohtaan. Hain koiran uudestaan ja se meinas taas mennä yli siitä, ja oli vähän pihalla ett mitä tässn yt oikeen tehdäänkään, mä pidin remmillä vastaan ja odotin hiljaa että tekee itse ratkaisunsa. Se sai aika pian hajun ja kun alko tarkentaa, kehuin hiljaa. Hyvä ilmaisu.