Tosiharrastaja herää viideltä sunnuntaiaamuna tekemään koiralle treeniä. ;) Ettekö usko? No ei ku mulla on pari päivää vapaata, mutta piti viedä työkaverille yksi mulle jäänyt avain, ja otin samalla koiran mukaan kun olen joka aamu töihin kävellessäni (olen edelleen korkeasaaressa töissä) himoinnut mustikkamaan metsiä. Käytiin eka pieni kusilenkki ja silmäilin samalla mihin kohtaan ihan tarkalleen sen esineruudun teen. Sit koira takas autoon, joka oli niin että piski ei taatusti nähny eikä kuullu mitä siellä ryteikössä tein.

Alue sammaleen ja heinän pohjustamaa harvahkoa metsää, pääosin nuoria ohuita puita (:D). Tuuli hyvin olemattomissa. Kaistale oli n. 10x50m. Vasemmassa takakulmassa pieni vaalea kangasmytty, semmonen mikä mahtuu hyvin nyrkin sisään. Ihan oikeaa vanhaa lakanaa tjsp revitty suikale ja solmittu mytyksi juuri tätä varten. Suht keskellä n. 10 metrissä nahkainen avaimenperä, se sama mikä joskus aiemminkin on ollu ja jääny metsään, kun keskeytin koiran huonon suorituksen kokonaan.

Ja tämähän oli eka kerta kun koira ei ollut katsomassa ruudun tallaamista ja esineiden vientiä. Unohtukohan joltain taas perusasiat - kun vaikeutat yhtä oleellista muuttujaa, helpoja kaikki toiset ihan minimitasolle, jotta koiran on helppo silti onnistua!

Luksi lähti vähän epävarmana ravaten ja taakse mua vilkuillen, sai kuitenkin hajun ekasta esineestä ja paikansi sitä hetken. Nyt en enää yhtään muista mitä tarkalleen tapahtui. Joko se tuli mua kohti alun perinkin tyhjin suin, tai sitten se vaan jätti sen löytämättä sitä ihan tarkalleen. Jotain sähellystä ja lopulta koira kuitenkin oli tyhjin suin mun luona. Uusi lähetys, kiersi sen paikan selkeesti vasemmalta, lähti yhtä laiskasti ku ekalla mutta kiihdytti pian ja paineli ihan taakse. Vasemman takakulman esine nousi nopeesti ja tuli vauhdilla myös mulle, mutta tippu kerran matkalla. Siitä kuitenkin nakinpätkiä taskusta palkaksi. Uusi lähetys, koira ei lähteny enää ollenkaan. Pyysin sen sivulle ja jätin odota-käskyllä istumaan, ja kävin koskemassa nahkaesinettä. Siirsin sen paikkaa jonkun puoli metriä sen kummemmin sitäkään pohtimatta. Siis tiputin sen vaan kädestä mihin tippui. Aijai! (Esineen "makuupaikalle" jää siitä aina erityinen haju ja aloitteleva koira voi hämääntyä, kun haisee että tässä se oli mutta eipä ole enää, WTF). Sen jälkeen koira lähti laukalla ja meni ylläri ylläri sinne missä mä olin sitä esinettä heitellyt. Selkeesti se nuuhki just sitä kohtaa missä se oli ollut, ja joutui tekemään jonkun verran töitä löytääkseen sen uudesta paikasta. Se siirty välillä ihan useita metrejä taaksepäin ja luulin jo että se juoksee taas takarajalle, mistä olisin karjaissut sen takas. No ei, ja se löysi sen ja lähti tuomaan mulle. Tippu kuitenkin tiheään mustikkavarvikkoon matkalle ja koira tuli tyhjin suin mun luokse, patistelin hakemaan. Se ei meinannu enää löytää sitä sieltä mihin oli itse sen tiputtanut. En muista tuliko se itse vai huusinko sen pois, mutta pistin sen joka tapauksessa hiljaa mutta "voivoivoi, ei susta nyt oo oikeen mihinkään" -asenteella kiinni, kävin etsimässä esineen itse ja keräsin samalla merkit veks. Lähdettiiin pois. Tai koira tempasi ruutuun kohti mutta sanoin että sun leikit on taas leikitty jo ja ei tosiaan enää sinne.

Aaargh! Olisinpa tyytyny siihen yhteen, ja alun perinkin vaatinu tuomaan sen minkä se ensin merkkasi.

No, ajeltiin kotiin päin ja päätin että käynpä tekemässä jonnekin muualle toisen treenin, nyt sellasen ihan helpon, että saatais onnistuminen ja pääsisin kehumaan koiraa. Näitä epäonnistuneita, joissa koira jää ilman loppupalkkaa, on tullu nyt niin monta. Auto oli ihan lähellä mutta koiran häkin päällä oli viltti niin että se ei nähnyt mitä teen. Ruutu n. 10x30m, ei löytyny tilaa syvemmälle, mutta tarkoitus oli muutenkin että yksi ainoa esine on ihan lähellä ja takana ei oo mitään muuta ku mun tallaamaa tyhjää maastoa. En edes merkannut sitä. Esineenä sama valkoinen kangasmytty, minkä koira toi aiemmin, ja se oli liki oikeassa reunassa n. 6-8 metrissä pikkuisen puun rungon takana. Maasto oli aika "karua", sellasta vähän turpeen näköistä märkää maata, vähän sammalmättäitä ja saniaisia, ja sormen paksuisia puunriukuja.

Just ku olin lähettämässä, takaamme hiekkatiellä käveli joku, ja otin koiran perusasentoon ja namitin sitä siinä niin kauan että se tyyppi meni ohi. En tienny onko siellä koiraa ja pelkäsin että L alkaa pörräämään sille, ja menee koko homma ihan plörinäksi ennen ku ehtii alkaakaan. Kas vain, pieni koirahan osaa, se piti niin hienoa kontaktia vaikka korvien asennosta kyllä näki että seuraa tarkkaan takana kulkijaa. :) Mutta pysy hiljaa eikä tilanne levinny käsiin, vaan pysy oikeen hallittuna.

Koira lähti hyvin laukalla, veti ihan vasenta rajaa tai vähän ulkopuoleltakin alueen perälle ja pyöri siellä. "Eikö täällä tosiaan ole mitään?" Se etsi suorastaan raivoisasti. Ilmeisen vahva sillä on se käsitys, että takaa löytyy, ja sen takia sillä varmasti on niin kiire sinne. Takana oleva esine on paras ja siinä välissä on vaan jotain tyhmiä hidasteita, mitkä muka pitäis poimia kanssa... irtaantuminen kun ei ylipäänsä ole mikään ongelma ton kanssa, niin ymmärrän kyllä että siitä on vähän tyhmää pyöriä vaan siinä lähellä ku kaukana vois olla vaikka mitä kivaa. Eikä sille selkeesti ole vielä ihan selvää sekään, että kaikki esineet on supereita ja ne kannattaa kiikuttaa äkkiääkkiä mammalle niin saa jotain ihanaa vaihdossa. Se etsiminen ja itsenäinen työ on tällä hetkellä parasta, ja kun alan vaatia että se tuo sen ekan esineen kanssa, sen mielestä mä vaan keskeytän sen jännän aarteenetsinnän, mälsää...

No, kun takaa ei tosiaankaan löytynyt mitään, koira palasi aika kivaa siksakkia mua kohti. Sai hajun ja paikansi nopeaan ja toi sen suoraan käteen asti! WAU! En muista istuiko se vielä luovutuksessa, mutta jos istui, niin mikään opetettu luovutusasentojuttu se ei kyllä ollu, vaan ihan silkkaa tuuria. :D Kissanruoka-annospussi (kokonaan!) ja sen jälkeinen narupalloleikki oli ainakin ihan vilpittömästi ansaittu tällä suorituksella :)

Mä luulen, että tehdään nyt tässä välissä pari tollasta ihan helppoa:
-koira ei saa nähdä enää ruudun tekemistä
-kunnon pitkä kaistale ja takaakin huolella ja houkuttelevasti tallattu
-vain yksi esine ja suht lähelle eteen

Haluan siitä siis pois sen, että kiireellä takarajalle ja kaikki sitä ennen on vaan jotain tyhmiä, ja vaan takana on Oikea Esine. Ehkä kaksi tai kolme tollasta ja sen jälkeen yksi missä ainoa esine on siellä kaukana, ja sit taas kokeillaan kahdella esineellä. Josko yrittäis tehdä ens viikolla joka päivä yhden harkan, niin edistyis tääkin taas vähän. Ollaan oltu ihan kauhean laiskoja, sekä seuraamisen että maahan menon suhteen. Niistä meillä on kiinni "kaikki" ja mulla on niitä kumpaakin kohtaan ihme vastenmielisyys. En osaa niin ei koirakaan opi. Seisomista (liikkeestä seis) pitäis kans alkaa tehdä, mutta kun en yhtään tiedä miten, ja aaargh.. en tee sitten mitään :P Ketut me ens kesänäkään mihinkään kisoihin päästä, mun koira ei osaa vielä silloinkaan mennä käskystä maahan!