Päivällä en voinu mennä lenkille, kun oli niin saakelin kuuma, ja illalla sit vitkuttelin niin pitkään että eh enää kunnolla ehtinyt treenaamaan ennen pimeän tuloa. Piti vielä tehdä äijän kanssa yks juttu n. 23, mutta ei me jaksettukaan, joten turhaan kuitenkin pidin sitä takarajana ja kiirehdin pikkuharkkojen kanssa. Argh!

Ulkona takapihan metsikössä mukana kolme jälkipurkkia ja näyttelyremmi. Ensin käveltiin puolisen tuntia. Oltiin jo tulossa takas, ja koira asettui oikealle puolelle seuraamaan ihan siihen malliin kuin se olis tienny, että kotiin ei mennä ennen ku on Tehty Jotain. Näkihän se kotona ku pakkasin kamat hedelmäpussiin mukaan, fiksu eläin! Se ei edes huomannu kun ihan parin metrin päästä pinkaisi jänis, kun se tuijotti vaan mua niin tiivisti, hölmö...

Piski lyhtypylvääseen kiinni ja kävin laittamassa filmipurkit noin parin metrin välein toisistaan. Olen aiemmin heittänyt ne paikoiltani - ei todellakaan hyvä, koira ottaa silloin kaikkein herkimmin suuhun, mikä on ihan loogista sinänsä. Lopetin sen jo, ja sittemmin olen vaan pistänyt koiran kiinni tai käskyn alle odottamaan, ja vienyt ne, ehkä tiputtanut kädestä kumartumatta laskemaan. Nyt keksin kokeilla piilottaa niitä vähän nurmikkoon, ja se selkeesti auttoi, nostamisen sijaan tuli maahan menoja! :) Päästin koiran vapaasti (siis löysällä remmillä) ilman mitään käskyjä etsimään, kehuin kun kauhee nuuskutus tuotti tuloksen ja purkki löytyi, ja kun piski plätsähti maahan, kävelin sen luokse kovasti samalla ylistäen. Aika hyviä, varsinkin vika! Nakin syömisen jälkeen yritin pitää koiraa vielä hetken maassa, ja "mennään" -luvalla vasta nousu seuraavaaa etsimään. Petaan jo valmiiksi sitä, että jäljellä keppi-ilmaisun jälkeen odotetaan lupaa jatkaa.

Sitten pieni tauko, kun hiekkatiellä vähän matkan päässä metsäryteikön toisella puolella rapisteli joku kävelijä, ja vahtikoirani pörräsi sille. Kaivelin samalla froliceja taskusta näyttelyharkkaa varten, ja kas, vahtikoira oli niin nätisti hiljaa... huoh, on se vaan sata kertaa tehokkaampaa palkata oikeasta ku kieltää ja karjua väärästä. Tässä ainakin.

Näyttelyremmi kaulaan ja ravia. Mulla oli frolicit oikeassa taskussa, pyysin koiralta vaan "ravi" ja pidin kädet vatsan päällä, ja jumankauta sehän ravasi niin kauniisti vaikka miten monta kertaa edestakas ja ympyrää!! Kerran yritti hypähtää ja ärähdin siitä, jonka jälkeen taas tosi nättiä ravia. Miksei se voi tehdä tota huomenna kehässäkin?! Pidin kädet vatsan päällä ja palkkasin sen vasta kun olin pysähtynyt. Täyskäännös ja ravaus toiseen suuntaan, hiljennys, pysähdys ja palkka taskusta. Mä olin valmistautunut kieltämään ja karjumaan sille pidempäänkin ennen ku menee perille että ei hitto vie pompita, mutta tää oli parissa minuutissa tehty.

Sit vielä vähän seisomista. Aivan oli hakusessa koko homma, mutta kyllä se sieltä alko taas tulla. Autan sitä kerran vatsasta hivelemällä istumisesta ylös, niin sit kyllä seisoo aika hyvin, eikä valahda istumaan. Se ei siis liiku minnekään, vaan ongelma on nimenomaan istumaan pyllähtäminen. Ja tää on epäilemättä seurausta liiallisista luopumisharkoista, voitte uskoa että se on kauhean eläväinen koira noin muuten, mutta just tällasissa aivan korostuneen vähän sinne tänne sinkoileva.

Kotona rakensin taas hyllystä ja sen alle laitetuista pahvilaatikoista ja kukkapurkeista hyppyesteen. Kikkailin matot kummallekin puolelle jalkojen sutimista vähentämään. Eka este oli 44cm, 4 edestakaista hyppyä. Seison toisella puolella paikoillaan ja koira hyppää pelkällä hyppy-käskyllä. :) Sitten pieni tauko ja esteen korotus -> 53cm. Neljä edestakaista hyppyä tässäkin, kerran koira kolautti jonkun osansa esteeseen musta poispäin hypätessään, ja hyppäsi jo takas kun itsekin vasta sanoin "ups, tosta ei saa mitään". Ihan ku se olis tajunnu tai muistanu jo, että osumallisia hyppyjä ei palkita!

Se kuumuu tosta valtavasti ja noi matotkaan ei oikeen riitä, joten tätä ei kyllä juuri sisällä kannata enää tehdä. Ainakaan korottaa estettä yhtään tosta lisää. Sattuu vielä paha liukastuminen joku kerta.

Vikasta hypystä maksalaatikkopalanen.

Kun ei nyt äijän kanssa mentykään, niin voisin ehkä lähteä rakin kanssa vielä ulos. Kattoo ny. Huominen näyttely stressaa taas aika lailla, mun vanhemmat meinaa pyöräillä sinne katsomaan ja kuvaamaan, uh!