Aamulla käytiin Viikin kautta tarkoituksena väsyttää koiraa vähän jäljellä ennen näyttelyä, jotta se ei pompi kuin kumipallo. Enpä tajunnu, että on kauhean kuuma päivä, eikä siellä odotellessa ole varjoa, ja piski parka oli ihan nuupallaan senkin takia.

Jäljellä uutena juttuja suorat kulmat, kaksi purkkia joista toinen keskellä ja toinen lopussa, sekä hiekkatien ylitys. Vähän arvelutti tuleeko tässä kerralla liikaa, mutta päätin kokeilla, kun sunnuntaiaamuna oli mukavan rauhallista eikä vaikuttanu siltä että kukaan tulee sotkemaan jälkeämme.

Alusta ennen tietä kosteampaa ja "tummanvihreää" nurmikkoa, tien jälkeen selkeesti kuivempaa ja vähän auringon polttamaa, ei silti mitään kuivaa korppua. Nameja 80kpl, taas täysin randomisti, tyhjiä edelleen vähän vähemmän ja pituus siten yhteensä joku 120-140 askelta. Kulmissa ennen ja jälkeen joka askeleen namitukset. Olin jo unohtaa purkit kokonaan taskuuni, ensimmäinen oli tarkoitus laittaa paljon aiemmin, mutta uppista. Jälki ei juuri vanhentunut, joku pelkää edelleen varaslokkeja eikä malta siksi odotella... pääsis niistä nameista selkeesti vähemmälle tai eroon, niin ei olis tota ongelmaa.

 

1249818970_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päällimmäiseksi fiilikseksi mulle jäi vähän ärsyttävä "lallallaa, olenpa tässä päiväkävelyllä" koiran osalta siis. Se selvitti kulmat erittäin hyvin ja selkeesti tarkensi työskentelyään niillä kohdin (ei mennyt yhdestäkään yli, mutta silti), mutta muuten aika pitkälti tosiaan taas sitä alkuaikojen "kävelenpä namivanalla, viittiskö niitä kaikkia edes poimia" -löysäilyä. Ihme juttu! Aika paljon nameja tosiaan jäi syömättä. Jäljellä se kyllä tarkasti pysyi eikä pääkään tainnut kertaakaan nousta ylös, oli helppo seurata jälkeä kun kävelin niiden namien yli itsekin...

Hiekkatielle tullessamme koira selkeesti haki loppua, eli se on jo tajunnut että tollasiin luonnollisiin esteisiin se loppuu. Hämmentyi kauheesti kun purkkia ei tullu, mäkään en sanonu mitään (vilkaisi mua kerran) ja jälki vaan jatkui. Tien yli se ei jäljestänyt, vaan jotenkin vaan "eksyi". Veto oli siis eteen päin ja tuntu että se ihmettelee että pakko sen on tänne mennä kun muutakaan ei tässä nyt oo, mutta nenä oli aivan ilmassa tosiaan. Se myös selkeesti katteli mun jälkimerkkejä tien toisella puolella ja suunnisti niiden luokse. Nyt niitä vähän vähemmälle, merkkasin tien ylityksen kummallakin puolella, turhaan. Kulmissa merkki on ollu just kohdalla, vaihdellen kyllä eri puolilla, mutta nyt aletaan pistää sitä selkeesti vaihdellen joitakin metrejä jo ennen. No, koira otti jäljen heti uudestaan tien ylitettyään, ja siinä olikin ihan muutaman metrin päässä purkki. Häntä alko viuhtoa, hamusi suulla, käänty naama mua päin ja aika ripeä maahanmeno silti. Kehuin ja avasin purkin, koira söi eväät ja kun sähelsin vasta purkkia taskuun, L nousi itsestään maasta ja jatkoi jälkeä. Ei näin! Pikapäätöksellä annoin sen kuitenkin mennä. Ens kertaan tarkkuutta ettei ehdi lähteä ilman lupaa. Loppujälki ok, loppupurkilla vähän edellistä enemmän sähellystä ilmaisussa.

Mä kerään purkit ja merkit nykyään mennessämme, mutta tästä lähtien jätän ne kyllä sinne ja käyn lopuksi poimimassa ne itse. Nyt ei ehdi kaikkea, joudun liikaa keskittymään niiden handlaamiseen, kun ei oo ees treeniliviiä mihin ne olis helppo tunkea, vaan survon niitä taskuun ja suuhun (merkkejä) pitoon... aiemmin oon keränny ne samalla kun en halua päästää koiraa uudestaan jäljelle keräämään jääneitä nameja, mutta hitto, voihan sen ny heittää autoon siksi aikaa ja käydä yksin keräämässä ne!! Ei saa olla NIIN laiska :D

Näyttelystä kirjoitin jo kotisivuille, mutta lyhyesti, EH tuli, koira oli tosi hienosti sekä kehässä että sen laidalla, ja ihan hyvä mieli jäi vaikka saatiinkin "vaan" tollanen tulos. Oli kiva päivä, kiitos seurallekin :). Piski on massatapahtumansietokyvyltään aivan valmis Oikeisiin Kisoihin eli se tavoite on nyt saavutettu. Alun perinhän mä aloin käyttää sitä näyttelyissä juuri siksi, että saadaan treenata hälinää, ruuhkaa, vuorotellen keskittymistä ja rauhassa odottelua yms. Näyttelyt saa nyt jäädä, kehittyköön nyt rauhassa valmiiksi kun sitä on meille kerta painotettu. Käytän sen avoimessa luokassa hakemassa muihin valioitumisiin tarvittavan vähintään H:n ens keväällä tai kesällä, ja jos se saa edelleen vaan EH:ta, niin se oli sen lorun loppu sitten. Hittoako sellasia työkseen kerää :D.

Töppönen on ihan paras koira, hitto että olen ylpeä sen käytöksestä kehän laidalla <3