Olen jo ties miten monena päivän ollut menossa jäljestämään, mutta aina on ollu tai tullu joku este. Meillä on ollu vissiin yli viikon tauko, liki kahden? Töissä katselin että onpa painostava ilma, kohta varmaan ukkostaa. Kotona katselin, että ihan kohta tosiaan repeää, mutta ehtiihän tässä. Mennessä satoi pari pisaraa auton tuulilasille, ja kun oltiin ajettu jälki ja päästy autoon, taivas repesi. Mikä ajoitus! :D

Pilkoin frolicit kotona valmiiksi, mutta menin laskuissani sekaisin. 80-100kpl. Alussa oli n. 15 namia, kaikkien käännösten jälkeen ainakin 5 askelta namillisia, sit satunnaisesti pidempää namipätkää muuallakin. Tyhjiä oli aivan randomisti, pisin tyhjä pätkä 5 askelta. Yhteensä tyhjiä tuli ehkä vähän vähemmän kuin namillisia askelia, eli oliskohan koko pituus ollu aika lähellä 150 askelta. Lopussa oli filmipurkki, jossa nakinpätkä, kuivaan ruohoon piilotettuna. Kuiva, vähän auringon polttama nurtsi, tuuli hyvin lievästi edestä päin (ekasta suorasta katsoen).

 

Just kun oltiin alussa, näin että jälkemme poikki sieltä aika loppupäästä tallusteli nainen kahden jättikoiran kanssa. Katsoin että koirat ei kumartuneet syömään mitään. L kyyläsi niitä, mutta sanoin jo silloin että anna olla, ja kun lähetin sen jäljelle, se unohti ne kokonaan. Päätin että olkoon harhajälki, siinähän nähdään miten toi siihen reagoi.

Koira jäljesti löysällä hihnalla, jokunen nami jäi syömättä. Tyhjillä varsinkin alussa vauhti meinasi kiihtyä, loppua kohti hillitsi. Pari ekaa kulmaa tai piikkiä tosi hienot, sit jossain kohtaa tarkasti kovasti vasemmalle ja kun palasi oikealle päin, meni parin askeleen ohi. Annoin mennä. Mun mielestä tää ei ollu se kohta missä ne koirat oli talsinu jäljen yli, mutta satavarma en toki ole. Oikeastaan L eteni niin hiljaa että oli vaikea pitää liinaa kireällä, ja pääosin annoinkin sen sitten roikkua löysällä.

Vikalla suoralla ennen vasemmalle kääntyvää piikkiä koira nosti pään ylös. Vasemmalla jonkun matkan päässä mies paukutti auton ovia, en tiedä vilkaisiko se sitä, vai oliko tää se kohta missä ne koirat oli talsinu meidän jäljen yli. Koira jatkoi joka tapauksessa saman tien itsenäisesti eteenpäin.

Purkille tullessaan (joku oli taas vähän jäässä, mulla loppu jälkimerkit vikaan kulmaan ja ajattelin että loppuun ei nyt riittäny, mutta kyllä mä ton multapaakun muistan :P) koira ilahtu ihan kauheesti eli selkeesti se on hiffannu että se on ihana aarre. Käänty kattomaan mua, otti sen suuhun, käänty taas puoliksi mua kohti, vähän niin ku olevinaan heitteli sitä purkkia. Kielsin ihan neutraalilla äänellä "älä ota" ja sit se tajuskin itse plätsähtää maate. Syötiin filmipurkista nakki, taskusta isosta purkista maksalaatikkoa ja sit löyty vielä narulelukin, jippii!

Luulen että se on ihan valmis oikeisiin 90 asteen kulmiin, ja kun toi purkki-ilmaisu saatais kuntoon niin vautsi vau! Se jäljesti yks ilta asfaltilla oikeasti toista sataa metriä jotain, ja kävipä mielessä että hiekka- tai vaikka asvalttitien ylitykset ei varmaan oo juttu eikä mikään nekään. Hitto, ei voi taas muuta sanoa ku että ota itteäs niskasta kiinni ja treenaa niitä purkkeja sellaisinaan vaikka joka lenkillä! Kerran päivässä siis. Kaksi tai kolme purkkia, ei mee edes kauan aikaa. Ei ihme ettei se etene mihinkään, kun en treenaa sitä...

Sit mentiin Viikin Prismaan, taivas tosiaan repesi siinä vaiheessa. Jätin koiran autoon ja kipaisin apteekissa. Palatessani mietin ja mietin pitkään mitä nyt tekisin ja voinko vai enkö ja blaablaa. Siis paikallaoloa oli tarkoitus ottaa, toisessa purkissa oli maksalaatikkoa sitä varten mukana. Auto oli ihan siinä parkkihallin puoleisen "pääoven" vieressä ja kello oli vähän vaille neljä - jengiä lappaa sisään ja ulos ihan kauheesti. Lopulta päätin että tää on turhan hankala paikka, ja ajoin alempaan kerrokseen. Siellä ei kävelijöitä juuri ollut, mutta autoja kyllä tuli ja meni, sade ropisi ja sit siinä oli sellanen nouseva "autotallin ovi" joka rämisi kauheesti. Vein koiran toiseen nurkkaan, siitä ovesta nähden siis, niin että sen naama oli sinne päin. Koira oli liinassa ja jäin niin että liina oli välissä, eli suunnilleen 4m päähän. Otin tähänkin mielikuvasanan käyttöön, silitän sivulla olevaa koiraa ja kuiskaan sille "pysyminen, otetaan pysyminen". Jäi hienosti (istumaan), tönötin eka puoli minsaa, laskin palkkarasian taskusta lattialle, menin koiran sivulle, olin siinä hetken, kiepsahdin pari askelta sen eteen ja olin siinä niin että minuutti tuli täyteen, siis yhteensä. Kehuin äänellä useaan otteeseen, ja koira oli jostain syystä ihan piestyn näköinen, korvat lintassa. Höh? "Ok":lla ei mitään reaktiota, tai en kyllä odottanu ku sekunnin, kun yleensä se singahtaa saman tien... käsimerkillä sit lähti palkalle.

Onneks ei menty sinne ruuhkaovelle. Tosi hyvin se pysyi, mutta parempi silti pelata varman päälle, kerätään niitä onnistumisia, eikä epäonnistumisia!