Lenkillä 1,5h, kiivettiin sinne samalle kalliolle ku eilenkin. Kello oli puoli yksitoista ja siellä oli sitten p-i-m-e-ä. Käytin avainten minitaskulamppua ylä- ja alamäessä, ja huusin koiran noin miljoona kertaa luokseni koska se näytti kätävästi polkua tai parasta kiipeämiskohtaa aina mennessään edellä. Rakki kaahotti huipulla ihan miljoonaa, ties vaikka olis juossu jäniksen perässä, en nähny yhtään mitään. Onneks se huohotti mennessään niin kovaa, että vähän pystyin seuraamaan, ettei mee kauas. Ja kuulin aina kun tulee kohti, ja pystyin väistämään. Se on nääs keksiny kans (puolisiskonsa Manta tekee sitä) että on huisin hauskaa juosta täysiä mua kohti ja hypätä päin :P Huusin sille taas x kertaa missäsäoot kun se pysähtyi enkä kuullu saati nähny, ja aina se oli tyyliin mun jaloissa ja pelästyin kiljahtamisen partaalle kun se pomppas vasten, että no tässähän mää!

Mennessä nähtiin yks jänis, ihan kerrostaloalueella, koira oli kiinni. Koira terästäytyi kovasti, enkä sanonu mitään, mutta se otti silti kontaktia muhun "tästä pitäis vissiin saada namia" -ilmeellä. Sai :)

Takas tullessa yks pätkä fiit-käskyn treenaamista. Tää on selkeesti vaikuttanu siihen että koira käy noin sata kertaa lenkin aikana pyörähtämässä mun sivulla, ja hyvin herkästi innostuu siitä pomppimaan ja napsimaan mua kädestä. Varsinkin takas tullessa, kun on tylsä kadunpätkä ja se on jo aika väsynyt. En tiedä vaikuttiko se iltapäiväinen jälki vai mikä, mutta L tuntu kotimatkalla ihan just sellaselta kiukuttelevalta uupuneelta pikkupennulta, kun keittää jo aivan yli. Ei sillä oo sellasta pentuvilliyttä ollu ikuisuuteen!

Ihan kotinurkilla katteli kaihoisasti sinne parkkikselle, missä eilen vedettiiin pikku treenit. Yritti viedä mua sinne useampaan otteeseen. :D Sanoin että ei joka ilta voi treenata, ehkä huomenna sit taas!

Kotona uudet kartiot käyttöön ja eka yhdellä merkkiä = sen kartion taakse kiertämistä. En sanonu mitään, merkkasin vaan naksusanalla kun koira oli sen takana. Pitäis alkaa heittämisen sijaan palkkaamaan sinne suoraan suuhun, niin saatais kestoakin, seisomaan se rakki siis sinne. Viisi toistoa. Sit lisäsin toisen kartion niin että niiden väliin jäi noin puoli metriä. Koira tarjosi uudemman suuhun ottamista, kuten nostotreeneissä, ja kun pyysin "älä ota", se töni sen jalalla nurin ja kävi makaamaan se tassujen välissä, kuten jälkipurkki-ilmaisuissa. Voi toista, on se nyt selkeesti aika sekaisin :D Sain lopulta vähän auttamalla sen mitä hainkin, eli että koira menee merkkien välistä. Ei se kyllä siitä tainnu juuri mitään tajuta. En oo vielä itsekään ihan päättänyt millä tavalla meinaan sille ruutua alkaa opettaa, yksi ajatus oli tosiaan se että se mieltää ne vaan neljänä merkkinä ja käy kiertämässä yhden toiselle puolelle = toivottavasti on keskellä ruutua :P Tai sitten niin että se ajattelee ne kujana jonka läpi se menee, ja itse täydellisellä ajoituksella pysäytän sen kun se on menny ekan parin läpi ja on keskellä. Ööh, kuulostaako vähän liian vaikeelta? En toistaalta haluis sotkea siihen mitään kosketusalustoja saati keskellä odottavia namikippoja/leluja, kun olen niin käsi häivyttämään yhtään mitään...

Iltaruuaksi viiden toiston jälkeen lohennahka-säilyketonnikala-kukkakaali-nappulasörsseliä, hyi oksennus minkä näköistä ja hajuista, mutta piski imaisi kaiken ja kerjäsi vielä lisää!