Koira oli lenkillä aivan pitelemätön. Mua ei huvittanu mennä enää vikana iltana mihinkään irtiolopaikkaan oikeen mässäilemään sillä että tää on vika kerta, kun oli taas mieli aivan maassa jo muutenkin. Rakki sitten sinkoili hihnassa, hyppi mua päin, poimi noin sata roskaa ja sai hepuleita muuten vaan. Huomaa, että koko päivän paineet purkautuu tolleen. Painetta se kerää minun paskasta olostani.

Viitsii-ei viitsi -viitsii -jahkailun jälkeen lopulta päätin ottaa vähän liikkeestä istumista ihan kotinurkilla, tyhjällä, jo hämäräksi käyneellä parkkiksella. Koira oli taas pyytämäti sivulla kun kaivelin nameja, ja piti ensin saada se pois sieltä. Tehtiin eka pari ihan helppoa, ja kun ne sujui, yksi "kunnollinen" eli about tota eilistä videota vastaava. Minä peruutin edelleen. Sekin oli oikein hyvä.

Sitten päätin kokeilla tehdä niin, että koira on sivulla. Ei käskyn alla, mutta sehän esitti silti hienoa seuraamista, kun yritin vaan kävellä ja saada sen talsimaan kunnolla ennen käskyä. :D Hitto, kun päätän että ens kerralla treenaan seuraamista, se ei varmana tajua taas mistään mitään. Enkä "uskalla" tarttua siihen tolleen lennostakaan.

Niin, koira mun sivulla seuraten istumiset ei onnistunu ollenkaan. Se tosiaan sotki sen "sivu" -käskyyn. Koira istui, merkkasin sen kehulla ja astuin askeleen eteenpäin, ja sehän tuli mukaan. "Sähän sanoit sivu?!". Kokeilin käsky -> kehu -> nami -> askel eteenpäin, tuli silti mukaan. Sitten kun näytin sille paikalla olon käsimerkkiä, se ei istunut enää ollenkaan, ja meni siihen "mä en ymmärrä mitä sä haluat, anteeksi että en ymmärrä" -moodiin. Helpotettiiin roimasti ja mentiin koira sivulla, annoin käskyn, pysähdyin, odotin että koira istuu, palkkasin, näytin käsimerkkiä ja poistuin pienen askeleen. Pysyi, ja siitä sit kunnon kehut ja vapautus.

Lopuksi vielä peruutin ja koetin hakea silleen onnistumisia, koira oli selkeesti epävarmempi ku aluksi, mutta saatiin pari ihan hyvää. Vikalla peruutin 20 askelta juosten, pysähdyin ja kutsuin koiran "tänne". Lujaa tulee!

Ajattelin ensin taas, että ei tää suju ja voi hitto, mutta näinhän sen kuuluu mennä. Me vasta opetellaan sitä! Alussa käytetään niin paljon apuja että koira onnistuu, tehdään niin helppo treeni että se sujuu hyvin, ja sit pikku hiljaa vaikeutetaan. Noita "istu tarkoittaa että istu siihen missä olet, älä hakeudu mun vierellle istumaan" -rautalangan vääntöjä kannattaa varmasti tehdä ihan paikoillaankin kotona. Vaikka nameja heitellen, aina kun se on hakenu edellisen, heti uusi käsky kun nostaa pään ylös.