Oltiin taas kylässä Mora the saksanpaimenkoiran luona. Hää on Ällää huimat pari kuukautta vanhempi, ja jo viimeeksi juhannuksena niillä välillä kuumui vähän yli ja meinas tulla todellinen riita. Lähinnä loppuillalla/yöllä, kun ne oli jo koko päivän rällänny ja alkoivat olla liian väsyneitä. Tällä kertaa ne piti enemmän ääntä (mun koira lähinnä) leikkiessään ja se oli jotenkin vähän sellasta... no sellasta, että jos L olis itsevarma pomo, niin M hyväksyis sen ihan hyvin ja kaikki ok. Mutta kun L ei ole itsevarma, vaan sen pitää koko ajan kyykyttää vähän niin ku varmuuden vuoksi, niin M:llä menee jossain vaiheessa ihan aiheellisesti hermot siihen ja se rähähtää takaisin. Molempien osalta se oli kyllä välillä myös vähän sellaista "mitäs tästä sanot" -kokeilua. L sai roikkua M:n karvoissa ja nylkyttää sitä päähän ja häntään, ja kaataa sen maahan ja härkkiä sitä sieltä, mutta ei mennä ihan sen päälle, siitä se sai lähdöt. M tykkäsi ottaa L:n "kainaloon" etutassun alle, ja siitä L taas ei tykänny ollenkaan, vaan rähähti heti. Toivottavasti L kerää itseluottamuksensa kasvaessaan jostain, niin se lopettaa ton turhan "oonko mä vielä kova jätkä" -varmistelun, ja uskon että silloin M myös sopeutuu siihen ja ne pystyy leikkimään ihan nätisti keskenään jatkossakin. Saa nähdä.

Oltiin lenkillä ja pihassa ja yöllä vielä takapihan metsässäkin. Yöllä koira nukku taas mun kanssa pedissä :P Aamulla käytiin vielä uudestaan lenkillä läheisessä metsässä ja niityllä. Ja koirat ne jaksoi juosta!

Mitäköhän mulle jäi mieleen.. hmm.

*irti päästämisen aikaan L oli paljon parempi ku viimeeksi. Viime kerralla tai muidenkin koirien kanssa se on ollu ihan "en kuule mitään ku tuijotan vaan tota toista kaihoisasti, mitä sä sanoit, sanoitko edes mitään". Mä olen pyytänyt sitä istumaan tai sivulle ennen remmin irroittamista ja olen saanut toistaa x kertaa. Nyt se oli sivulla sillä, kun kysyin tietyllä äänensävyllä että mitä pitäis koiran tehdä jos meinais päästä irti. :D Pidin sitä myös siinä sen aikaa että M irroitettiin kanssa, eikä meinannu ollenkaan varastaa, katsekontaktikin tais pysyä liki katkeamatta. Hyvä!

*nameja ne syö ihan hyvin vielä samalta ihmiseltä vierekkäin. Sekä multa että M:n omistajalta. Jännä, koska koirakoulussa yms Luksi puolustaa omia namejaan hyvin raivokkaasti. :) On toi sen verran läheinen kaveri selkeesti.

*hyvin totteli luoksetuloa. Ihan ekalla iltapäivän lenkillä en tainnu huutaakaan, kun se oli vielä niin oooh-tilassa, mutta kaikilla muilla ja pihassa kyllä. Pihassa piti pari kertaa hihkaista uudestaan että ne tajus juosta sisään, ku oli villi ralli kesken, mutta muuten tosi hyvä.

*kerran suutuin sille ihan kunnolla, kun M kutsuttiin metsästä pois lähtiessämme kytkettäväksi ja L meni sinne kanssa kärkkymään nameja. Se oli just se meidän kuvauspäivän aamu, jolloin koira ei saanu syödä mitään, niin pyysin sen sieltä pois. Olin parin kolmen metrin päässä. Aiemmin oli käyny tolleen kanssa, ja hyvin oli tullu mun luokse, ja saanu siitä aina omia namejaan. Nyt se vilkaisi mua ja viis veisasi, jolloin korotin ääntäni, ei vieläkään mitään. Vissiin vielä kolmannen kerran käskin mutta ehei. Siispä kävelin sinne ja kävin hakemassa sen sinne alkuperäiseen paikkaan niskavilloista auttaen ja murahdin että se oli käsky eikä mitään pyyntö, senkin paska-aivo. Vaikka kyllä käytin "töppönen" -kutsua, joka on vähän sellanen epävirallisempi. :P No, mulla ei ollu edes nameja mukana enkä olis sille antanu vaikka oliskin, mutta tehtiin sovinto muuten ja kytkin sen kanssa sitten kun oltiin just tulossa tielle.

*yöllä metsässä aika monen siideripullon jälkeen (..) treenattiin sivulle tuloja ja joku neljä tai viisi luoksetuloa. Jätin koiran odota-käskyllä istumaan ja kävelin pois, Mora oli koko ajan vapaalla irti ja sehän käveli mun perässä. Ekalla Luksi ei malttanut jäädä, vaan yritti nousta mukaan heti käskyn jälkeen, mutta palautin sen paikoilleen. Kaikki loput oli oikein hyviä, ja vähänkö se tuli lujaa tule-kutsulla! Mamin perässä nameja kärkkyvä sakemanni oli pieni kannuste. ;D Ei tehty kaikkia viittä peräkkäin, vaan välissä oli jotain muuta hengailua vaan.

*kerran nappasin sen villoista kiinni ja pistin jalkoihini jäähylle makaamaan, kun niillä meinas tulla ihan oikeaoikea tappelu siellä metsässä. Karjaisu ja käsien läpsäisy ei riittänyt, joten harpoin koirien luokse ja nappasin omani sieltä veks. Ei ehkä kovin viisasta, mutta tuli tarpeeseen, sen jälkeen ne oli taas paljon paremmin. Luulen että niistä tulee vaan jumalaton ääni, eikä ne "oikeasti" pure toisiaan, mutta ei sellasta tartte harrastaa siltikään. Leikkiörinän ja tosiörinään erottaa kyllä, ja tosipuolelle kun menee niin tää ämmä sanoo että jo riitti.

*piilotin sille yömetsässä nenäliinaa. :D Koirat löysi jonkun ihme köyden millä ne leikki, mutta se hukkui jossain vaiheessa. Yritin saada L:n etsimään sitä "missä lelu" -pyynnöllä, ja kyllä se selkeesti meni vähän matkan päähän ja kauhee tuhina kuulu, mutta ei irronnu tarpeeksi kauan mistään patisteluista huolimatta. Esineruudun käskyä en viittiny käyttää, kun en ollu itsekään varma missä suunnassa se lelu on. Kun tää epäonnistui, niin kaivelin taskuja josko löytyis joku korvaava lelu minkä voisin piilottaa etsittäväksi. Koira istumaan ja vein sen vaan muutaman metrin päähän, ja lähetin lelu-käskyllä hakemaan. Mora oli taas vapaana mutta ei onneks välittäny mun nenäliinasta tuon taivaallista :D. Hyvin L sen leikin nimen tajusi, mutta käteen asti se ei kyllä kerralla tullut. Kaksi vai kolme toistoa.

Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

001.jpg

002.jpg

003.jpg

004mv.jpg

005.jpg

006.jpg

007.jpg

008.jpg

009.jpg

010.jpg