Vittu että paloi pinna töiden jälkeen kusireissulla. Oltiin käyty pieni kiekka ja tulossa jo kotiin, melkeen takapihallamme, ja puhuin puhelimessa. Luksi alkoi murisemaan ja arvasin että mutkan takaa hiekkapolulla on tulossa koira vastaan. Otin oman lyhyelle remmille tien reunaan ja mutisin jotain kieltoa, ja se taisi jopa hiljentyä. Puhuin edelleen puhelimessa. Joo, katsoin että joku kyttyrämummo ja kääpiösnautseri. Oltiin just kohdalla, kun L sai paskaraivarit ja sekunnin WTF-ihmettelyn jälkeen tajusin katsoa taakseni. Eikö se snaku ole fleksi pitkällä meidän perseessä kiinni! Se vastasi Ällän murinaan ja alko olla aika tukala rähinä. Sanoin puhelimeen että odotasä siellä hetki, ja karjaisin sille tyypille että älä ny helvetissä päästä sitä koiraas tänne. En varmaan oikeasti sanonu "helvetissä", mutta joku voimasana siihen taisi tulla, tai ainakin äänensävy oli aivan jäätävä. Sen jälkeen nappasin omaa villoista kiinni ja kivahdin sille että nyt riitti, ja painokkaalla mene-käskyllä se lähtikin eteenpäin sen verran että pääsin koirien väliin. Oma oli siellä nahkaremmin päässä turvassa ja käännyin vielä katsomaan taakseni, olin juuri kivahtamassa että mitä helvettiä se oikeen ajattelee, mä kävelen mun murisevan koiran kanssa melkeen jo ojan pohjalla ja muija vaan päästää omansa sen iholle. Haloo! Nielin kuitenkin sanani kun tajusin että eihän se mikään kurttuinen mummo ollutkaan, vaan ihan pieni kersa jota snaku vei fleksin perässä ihan mennen tullen. Alahuuli sillä väpätti ja mulle tuli vähän paha mieli ku sanoin niin pahasti. Ei se ole lapsen vika että sillä on ihan vitun ääliöt vanhemmat, jotka laittaa sen ulos sellasen koiran kanssa jota lapsi ei pysty fyyysisesti pitelemään. No, kumpikin koira kävi edelleen sen verta kuumana että en jääny siihen enää pahoittelemaan enkä mitään, vaan me kipitettiin himaan ja vähän äkkiä.

Jos mulla olis vähän isompi koira, joka olis oikeasti vihainen (L vaan pörisee mutta en usko että se purisi vierasta koiraa, mutta vannomaan en ryhdy), ja joku kersa syöttäis omansa sille just vastaavassa tilanteessa, niin kenen vika se olis?

No, äsken oltiin sitten iltalenkillä. Päätin taas että nyt tsemppaan ja keskityn ohituksiin. Pilkoin suunnilleen sata nakinpalaa taskuun ja lähdin oikeen kauniilla kelillä 19 jälkeen ulos. Varmaan paljon väkeä liikkeellä.

Eka tulikin vastaan ihan omalla kadulla. Joku kääpiömäyräkoira tai muu tosi pieni, meni toisella puolella katua. Niin pieni että L vaan mulkaisi ja vähät välitti, nenä tippu maahan sama ntien takas. Kutsuin sitä nimeltä ja palkkasin siitä namilla. Tajusikohan edes yhdistää sitä koko koiraan...

Toka tuli hyvin pian sen jälkeen. Vähän Luksia pienempi musta pörrökasa. L oli juuri kyykkäämässä paskalle, ja ne oli toisella puolella risteystä. L vilkaisi niitä ja sanoin että kyllä sä voit siihen nyt tehdä. Se vaan katto huolestuneena ja eikö ne kohta ollukin tulossa suoraan syliin. L murisi pöpeliköstä kyykkäasennostaan. Toisen koiran miestaluttaja kysyi onko se uros vai narttu, ja siinä vaiheessa L "nousi" hommistaan ja pörisi ihan kunnolla. Mä vastasin että tää ei oikeen tykkää muista, sanoin omalle nätisti "täältä!" ja poistuimme aivan täydellisesti hiljaa ja taaksemme katsomatta pöpelikön epämääräiselle polulle. Oli tarkoitus mennä toiseen suuntaan, mutta piti väistää niitä sinne, niin kävi nyt sit noin.

Mä en jaksa tajuta ihmisiä.
a) onko vaikee nähdä että toinen koira paskantaa? harvoin se silloin haluaa leikkiä samaan aikaan...
b) mitä väliä onko se uros vai narttu, näyttääkö ja kuulostaako se siltä ettää se haluaa moikata teitä? häh?

Kolmatta saatiin odottaa tooosi kauan, vajaan tunnin lenkin ihan lopuksi vasta. Tultiin t-risteyksen alahaarasta ja käveli yläviivaa. Puskien takia oltiin ihan 3-4m etäisyydellä ennen ku huomattiin toisemme. Mä sanoin omalle että ootetaanpa hetki että noi saa mennä ensin. L pysy koko ajan hiljaa ja otti pyytämättä kontaktia. Peruutettiin täällä-hihkaisujen kannustamina vähän taaksepäin ja tehtiin parit sivulle tulot ja siinä kontaktista palkkaukset. Aivan erinomainen :)

Näitä ku jaksais tehdä, siis namiohituksia, niin kyllä se siitä taas alkais sujua. Se että runttaan koiran ei tuota kovin hyviä tuloksia :P

Tänään päivällä ton pikakusetuksen jälkeen mieskin tuli pian kotiin. Ihan normaalisti avaimillaan. Koira makasi mun jaloissa ja ryntäsi ovelle aivan raivoräyhänä. Kyllä se joskus sanoo byf! tai kerran haukahtaa, mikä on musta sekin liikaa ku joku tulee avaimilla. Niille ei tartte sanoa yhtään mitään. Mutta toi oli aivan sellanen raivoisa wouwouwou ja se paineli häntä pystyssä sinne, ei mitään pelkojuttuja. Täh?! Karjaisin sille ja marssin perään, koira luimisteli jo eteisessä ja mies oli tajunnu jäädä oven taakse (en kyllä tiedä oliko se hyvä juttu? Ainakaan koira ei saanu palkaks tervehtiä äijää) eikä tullu sisään. Nappasin koiraa villoista ja retuutin sen takas sinne mistä lähti, ja dumppasin sen siitä partsille suljetun oven taakse. Se oli aika kovaa kyytiä ja se kiljui, tosin uskon edelleen että se kiljuu kun se pelästyy sitä, ei se satu.

No, äsken mies tuli taas kotiin. Sama tilanne, istun koneella ja koira makaa jaloissa. Se kuuli rapinaa ovelta ja tajusi mitä tapahtuu, nousi istumaan ja katto mua korvat lintassa. "En sano mitään, en edes ryntää sinne, vähänkö olen taitava!" Se oli kyllä saanu ties miten monta namia kun partsin ovi on auki ja sieltä kuuluu kaikkea ja oma pysyy hiljaa, tehdään tätäkin vastaehdollistamista samalla. Varmaan sekin vaikutti tähän, mutta ihan varmaan muisti sen iltapäiväisen raivarini myös. Kehuin sitä vuolaasti, palkkasin namilla ja sanoin "ole hyvä", ja sit se meni nätisti moikkaamaan. Ehkä se runttaaminenkin joskus tuottaa tulosta. On vaan niin vaikea muistaa että se on jalostettu kestämään kiukuttelevia paimennettavia eläimiä eikä se saa pienistä hätkähtää, ja se näkyy muuallakin...