Olin pitkään viemässä koiraani kuvauksiin vasta loppuvuodesta. Kasvattajaa on konsultoitu useaan kertaan, ja viimeisimpänä nyt viikko sitten voinkomäsittenkinviedäsenjonyt. Kun oltais sinne agilitykurssille ihan oikeasti kovasti menossa (kauheeta kun hehkutan tälleen, mitä jos ei päästäkään!), ja se on muistaakseni 2h kerrallaan kerran viikossa. Vaikka joka koira ei taatusti suorita koko tota aikaa, luulen että se on silti paljon raskaampaa kuin mitä me ollaan tähän mennessä missään tehty. Vois samalla sitten tota toko/pk-hyppyä korottaa ihan sinne metriin asti hyvillä mielin. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että kyllä se kannattaa kuvata jo nyt. Riski nuorena kuvaamisessa on se, että koira on vielä kesken kehityksensä ja sen takia siellä on "turhaa" löysyyttä tms.

Sain tutulta vinkin, hän oli juuri omaa koiraa varten (samanrotuinen = saman kokoinen; nukutustutkimusten hinta tulee eläimen painon mukaan) selvitellyt pk-seudulta hintoja vaikka miten monesta paikasta. Valitsimme sen halvimman :P, joka oli Tikki Pakilassa. Aika saatiin pari päivää soittamisen jälkeen eli eiliseksi.

No, ensin ne ei meinannu millään uskoa, että en halua silmiä tällä kertaa. Inttivät useaan kertaan, että mudeille se on pakollinen. No on on, ja me tehdään se myöhemmin. Mutta kun se on pakollinen ennen jalostukseen käyttöä... mä toljotin monttu auki ja mietin kuulinko ihan oikein. Kysykö tai luuliko se ihan oikeesti että onko mun koira menossa yksivuotiaana panolle ja on nyt sen takia terveystarkissa? Voi hyvä luoja... missähän perämetsässä mä olen elänyt, mutta ihan oikeasti, en ollu uskoa korviani. Juuei, tuota, eh, tää on vaan montaa fyysistä lajia treenaava harrastuskoira, ja kuvataan sen takia näin nuorena. Ne silmät ehtii myöhemminkin.

Päästiin siis vihdoin yhteisymmärrykseen. Ei ne mitenkään pahalla siis missään vaiheessa inttäny, vaan kuulosti just siltä että se hyvää hyvyyttään yrittää ohjata tietämätöntä uroksen omistajaa. En tarpeeks selkeesti korostanu miksi haluan tutkia. :D

Eka polvet hereillä olevalta koiralta. Ei mitään huomautettavaa, lääkärikin sanoi että ei se tän tyyppisellä rodulla (jalan rakenne) yleensä mikään ongelma olekaan. -> 0/0

Siinä ohessa tutkittiin että on normaalit kivekset (jep) ja sydänäänet (jep). Sitten koira sai tainnutteen eikä menny montaa minuuttia, kun se huojui mun jaloissa seisten sen näköisenä että kohta kaatuu. Kysyin että kävisitkö pötköllesi ja vähän kädellä koetin auttaa sitä makuulle, ja hyvä ku ei tosiaan suorilta jaloilta tippunut. Pian sen jälkeen se alkoi oksentaa, tai kakoa pelkkää vaahtoa, kun se oli ollu ohjeen mukaan paastolla just tän takia. Kun pahoinvointi meni ohi, koira "antoi periksi" ja nukahti. Istuin itse tuolilla ja tarkkaan se piti kyllä huolen, että sen pää oli mun kengällä koko ajan. Niin unessa ei ollu missään vaiheessa ettei olis yrittäny nousta perään kun mä liikahdin.

Itse röntgeniin en mennyt mukaan. Aikansa ne sitä siellä kuvasi ja toi sen sit mun luo siksi aikaa että kehittävät loput kuvat. Kun mun piti mennä kattomaan niitä, pieneläinhoitajan piti tulla pitämään koiraa, kun se tosiaan olis tullu mukaan. :D Ei menny kauaa kun se kantoi sen sinne takahuoneeseen valotaulun eteen kun "ei tää suostu makaamaan mun kanssa tuolla".

Lonkat aivan hienot, ei mitään ongelmaa, mutta arvio oli silti "A tai B". Mulle jäi epäselväksi miksei suoraan A, mutta odotamme Kennelliiton analyysia.

Kyynärät taas.. no, ei mitään "oikeaa ongelmaa" eli irtonaisia osia tms, hyvin nätit oli nekin. Niissä kuitenkin näkyy kummallakin puolella "rajalinja", siis se, että ruston muuttuminen luuksi on vielä vähän vaiheessa koiran nuoresta iästä johtuen. Kennelliitto saattaa tästä sakottaa eli mitään arvioita lääkäri ei halunnut veikata. Mä unohdin erikseen tarkistaa että haittaako tää nyt sitä suunniteltua hyppyjen harrastamista, pitää varmaan vielä soittaa perään.

Selästä otettiin kolme kuvaa niin että koko ranka tuli kuvatuksi. Sillottumia/ylimääräisiä luutumisia nikamien välillä tai välilevyongelmia niistä kuulemma etsitään. Meillä kaikki oikeen hienoja, ei mitään ongelmaa missään kohtaa. :)

Katsottiin ne kuvat siellä takahuoneessa, ja sitten sen jälkeen koira sai herätteen. Vähän se yritti nousta, mutta vasta kun lääkäri kävi "hieromassa" sen oikeen kunnolla, se virkosi niin että pomppasi jaloilleen. Käynti oli kuitenkin hyvin huteraa ja kun mentiin takatiloista aulan puolelle (oli tarkoitus heittää koira autoon ja palata maksamaan), sinne oli tullu kauheesti väkeä - äänekästä koiraväkeä... L vilkaisi niitä nurkan takaa, käänty surkeena ympäri ja katto mua. "Mamma auta, en voi mennä tonne". Otin sen syliin ja kannoin autolle asti. Aika hyvin hyppäsi itse sinne sisään, tuuppasin vähän perseestä apua, mutta rojahti kyllä saman tien kyljelleen. Kotimatkan se istui puoliksi istuen ja puoliksi maaten ja näytti siltä että se oksentaa hetkellä millä hyvänsä. Onneksi ei. Ihan kujalla se kyllä oli, ei päästäny pihahdustakaan vaikka liikennevaloissa meidän ohi käveli iso koira yms.

Kotona yritin ensin kaapia sitä häkistä syliini, mutta ei oikeen onnistunu. Pyysin sitä sit tulemaan itse, ja hienosti mudinpoikanen teki kuten toivottiin - ja pyllähti suoraan turvalleen, vaikka yritin vähän käsillä auttaa sitä sieltä alas. :/ Miksen tajunnu jättää sitä autossa vaan penkille! Kannoin senn tien yli puskalle ja hyvin tajusi taas nostaa koipea, tai yrittää, kun sekään ei oikeen sujunu... sai kuitenkin pissattua. Tien yli se käveli itse, mutta portaissa otin sen suosiolla kantoon. Kotona se kävi ekana hakemassa mulle lelun, mutta sanoin että nyt oot niin kännissä että ei tuu mitään. Oli vähän aikaa rauhaton, ja asettui vähän epätyypilliseen paikkaan ja outoon asentoonkin matolle nukkumaan, jossa sitten nukkuikin aika monta tuntia. Se näytti siltä, että on huono olo. Varmaan olikin. Käytin sitä illalla pissalla, alaspäin meni portaat huojuen, ylöspäin ihan hyvin. Silloin se sai tilkan raejuustoa, vaikka ohje oli että odottaa puoli vuorokautta että elimistö ja ruuansulatuskin ehtii herätä rauhoituksen jälkeen. Oli menny vasta n. 8h, mutta oltiin menossa nukkumaan ja koiralla oli kauhee nälkä. Yöllä se herätti mut itse ja oltiin ripulipaskalla ulkona. Aamulla töihin lähtiessäni 5.30 annoin sille pienen annoksen raejuustoa. Kotiin tullessani iltapäivällä sai raejuustoa ja nappulaa, ja maha vaikuttaa olevan jo ihan ok. Yhtään pöpperöinen se ei myöskään enää ole.

Jännityksellä odotamme nyt sitten niitä virallisia tuloksia Kennelliitosta!