Viilarissa 22.30 aikoihin taas. Jos mahdollista, vielä pimeämpää kuin viimeeksi. Ja onhan se, koko ajan pimenee...

Päästin koiran autosta kuselle pöpelikköön ja lampsin sen perässä sinne. Koira irti. Sit viskasin sen takas autoon siksi aikaa kun otin vielä kaikki kamat mukaan, ja muutenkaan en osaa ottaa sitä lennosta kentälle, vaan se pitää aina tehdä auton kautta. :P Tästä rutiinista vois olla hyvä kyllä päästä eroon.

Fiit-käskyllä mentiin kentälle. Koira vilkuili mua mutta pääosin katsoo eteensä, mikä on ihan ok tälle käskylle. Kerran tais yrittää nuuhkaista maata, josta kielto. En palkannu muuten ku kehumalla ja näin marssimme sinne tokohypylle asti. Jee!

Menin välillä esteen toiselle puolelle, siis vein koiran sinne sivu -> odota -käskyin istumaan. Aloitimme 4 laudalla. Muutama toisto, hyviä. Paikallaolo korotuksen ajaksi, viisi lautaa. Pari kertaa tais kolauttaa, ongelma oli se että jos seison ihan lähellä, koira ei saa vauhtia, ja jos menen kauas, en kuule hipaiseeko se estettä, saati näe pimeässä mitään :P Tätä ei ehkä pitäis treenata pimeessä, ja avustaja alkais olla aika hyvä merkkaamaan oikeat hypyt, niin voisin itse menn kauemmas. Kuudella laudalla ekalla koski, ja selkeesti tajusi itse lisätä voimaa, ja seuraavat hienoja. Mitä mä nyt sanoinkaan että se oli, n. 80cm. Palkkasin kuuden laudan hypyt pääosin lelulla. Kuumuu, kuumuu valtavasti...

Sit ihan muutama sivulle tulo, ensin paikallaan käännöksiä, tais olla 4 vai 5 kertaa 90 astetta. Eka kolme kertaa oikealle ja sit yks tai kaks vasempaan. Oikealle kääntyy jo aika hyvin, vasemmalle saa auttaa kunnolla namilla imuttamalla tai asento hajoaa ja/tai takapää vähintään hypähtää. Sen jälkeen yksi vai kaksi kertaa sivulle tulo lelupalkalla. Kivaa vaihtelua. :)

Otettiin vielä eteen meno, tein välillä toisin päin eli "poikittain". Vietiin lelu yhdessä ja koira näki sen pudotuksen, ja käveltiin koko matka takas. Musta tuntui että käveltiin ihan vinoon ja korjasin siirtymällä pari metriä vasempaan. Ekalla lähetyksellä L ampaisi ehkä 10 metriä ja sen jälkeen jäi pyörimään sinne "mitä mä olinkaan tekemässä" -ilmeellä. En tarkoituksella sanonu mitään, ku just luin jonkun blogia joka kirjoitti siitä että nuorelle koiralle käy näitä aivojumeja, ja kun vaan itse malttaa odottaa hiljaa, se muistaa kyllä kohta itsekin. Niin kävi meillekin, ja koira sinkosi kentän laitaan. Pimeässä näin ett siellä se häärii, ja pian se tulikin kovaa vauhtia takas päin. En nähny onko sillä lelua, mutta otin riskin ja kehuin, ja olihan sillä :)

Koira oli tässä vaiheessa vapaana, leikittiin vähän aikaa ja sit otin lelun itselleni. Päätin viedä sen fiit-käskyllä vapaana hiekkatielle ja riisua ketjupannan (ja vapauttaa koiran vapaallevapaalle) vasta siellä. Olin aika varma että se karkaa, mutta ei! Käveltiin kauniisti tielle asti, otin sen sivulle, riisuin ja tein loppurituaalit ja vapautin pöpelikköön. Sinne paineli. :D

Käytiin herttoniemessä uudessa paikassa lenkillä ja testailin fiit-käskyä aika monta kertaa, sekä remmissä että koira vapaana. Remmissä tosi hyvä, vapaana se ei millään olis malttanut. Kävi hetken ja sit alko edistää n. metrillä, piti koko ajan kontaktia mutta oli vaan ihan "mä meen nyt, sori vaan!", jolloin kysyin että unohtuiko jotain. Sain kolme vai peräti neljä kertaa komentaa sen takas, vikalla kivahdin aika rumasti ja sit meni perille, se oli tosi hienosti. Saatoin kehua kunnolla ja vapauttaa uudestaan sinkoamaan. Ei toi ehkä vielä koiraohituksia kestä, mutta selkeesti koira tajuaa homman nimen, ja nyt aletaan kasvattaa häiriötä. Ja kestoa.

L kävi nostamassa koipea "koirat on aina pidettävä tällä alueella kytkettynä" ja silloin mua kyllä ihan pienesti hävetti... mutta en ottanut sitä edes kiinni. Hyi minua.

Haettiin äijä töistä ja piti taas odottaa hetki. Tyhjän marketin pihalla paikallaolo. Etäisyyttä vajaa 10m, ja täysi kaksi minuuttia. Ajanotto alkoi siitä kun olin siirtynyt pois ja katsoin koiraa kohti, ja odotin sen 2min ennen kun lähdin palaamaan koiran luo. Hienosti istui, kerran rykäisin kun katseli kovasti sivulleen. Kehuin äänellä aika monta kertaa. Aika tyytyväinen olen. :) Palkkana ollutta tonnikala-kermaviilimössöä (sitä oli kauheesi) se söi eka tosi ahmien ja sitten piti alkaa kytätä möliseviä teinejä niin että syöminen oli koooovin vaikeeta, ja lopulta otin siltä jämät veks ja ilmoitin että älä sit syö. Toi jäi vähän harmittamaan.