Viilarin kentällä pimeässä klo 22:30. Siis korostan: p-i-m-e-ä-s-s-ä! Hulluja nuo koiraihmiset...

Kävin eka mittaamassa hyppyestettä yksinäni mittanauhan ja avainten minitaskulampun kanssa. Tulokset:

3 laudalla 43cm
4 laudalla 55cm
5 laudalla 67cm
6 laudalla 80cm

Eli laudat eivät ole aivan saman kokoisia ;) Pk-hyppyeste oli aika tarkalleen metrin, siis se vaneriosa, mutta maasta tiiviisti ruohon littaan painaen mitattuna korkeutta tuli useita senttejä lisää.

Sitten hain koiran kentälle. Liekö johtunut rankasta iltapäivästä vai siitä että se kuumui kun kävin ensin yksin hillumassa kentällä (jäi kyllä autoon ihan hiirenhiljaa odottamaan), mutta se oli jotenkin normaalia.. kuumempi. Mietin sitä, kun sain ohjeeksi viedä koiran lelulla leikittäen kentälle, en vain antaa sen haahuilla narun nokassa. Jotenkin ei tuntunu oikeen hyvältä idealta nyt. Päätin kokeilla käyttää fiit-käskyä, arvelin että tuskinpa se sitä osaa, mutta autan sen sitten oikeaan asemaan ja pysähdyn ja/tai annan pienen nykäisyn aina jos meinaa edistää tai nenä tippuu maahan. Helvetin rakkihan esitti liki oikeaa seuraamista, koko sen matkan autolta sinne tokohypylle! Siitä näki että se käy tosiaan kierroksilla, mutta se "kokosi" itsensä tosi hienosti, ja se oli mun silmään ihan täydellistä. Ei pomppinu yhtään, saati napsinu mua, mutta ihan sairaan magee tekemisen fiilis! Mä palkkasin sen kuitenkin pari kertaa namilla ja reippailla ylistyksillä siinä matkan varrella. Sit suoraan käsky sivulle ja paikalla oloon siksi aikaa kun kävin säätämässä vielä estettä. Herramunjee, se osaa! *tähänseshokkihymppä*

Eka pari edestakaista hyppyä 3 laudalla. Heitin koiralla nakin palan esteen taakse palkaks ja sen etsimiseen tuhraantui vähän aikaa. Sit kokeilin kumartua esteen yli antamaan namin sen suuhun, ok muuten, mutta koira tuli niin lähelle estettä että paluuhyppyyn ei jääny yhtään vauhtia. Noin matalan yli se kyllä ponnistaa oikein kepoisasti ihan paikaltaankin. ;)

Koira uudestaan paikallaoloon, korotin neljään lautaan. Kutsuin koiran vaihteeksi niin, että kävelin sen eteen parin metrin päähän ja käänsin selän valmiiksi sille, ja annoin "sivu" -käskyn. Hyvinpä osasi! Pari menopaluuhyppyä taas. Ei tainnu kolauttaa kertaakaan, edelleen namipalkka. Rakki kävi ihan tarpeeks kuumana jo silläkin...

Sit vielä piski käskyn alla odottamaan ja nostin viiteen lautaan, eli 67cm. Ekalla ihan pienesti kolahti, en palkannu. Sen jälkeen tosi hyviä hyppyjä, tein niin että kävelin esteen viereltä itse aina toiselle puolelle jotta oli helpompi palkata suuhun ja koiralle jäi silti tilaa ottaa vähän vauhtia. Vikasta lentävä lelu. Olin heittäny sen vissiin toisen kerran kauas kentän keskelle ja koira etsi sitä sieltä, kun hiekkatieltä meni ihminen ohi. L haukahti (se osaa muutakin kuin murista!) sille kerran ja jatkoi lelun etsimistä. Sillä meni vähän pasmat sekaisin eikä meinannu löytyä, tosin oli siinä aika pitkä nurmikkokin... haukahti toisen kerran, huutelin sille että höpönlöpö ja koitahan ny löytää se lelus, ja kerran vissiin vielä että keskity nyt vähän. Menin vähänä lähemmäs ja sit se viihdoin löyty. Sössötin sille vielä ääneen että kyllä sun pitää se etsiä, et kai sä luule että MINÄ näen täällä yhtään mitään ainakaan :D.

Vietiin lelu kentän päähän ja tultiin n. 2/3 koko kentästä takas päin. Eteenmenon ekalla käskyllä koira lähti metrin ja käänty sit kattomaan mua "öö, sainko mä mennä" -ilmeellä, ja toistin käskyn ja livautin vielä perään "mene mene!", mitä käytän lenkillä kun haluan että se häipyy mun jaloista. Sinne ampui suoraan ja löysi hyvin lelunsa, ja ihan täysiä takas :)

Siirryttiin Viikkiin sinne pelloille lenkille. Ihan alussa nurkan takaa tupsahdettiin melkeen jonku leonbergin tms syliin, ja L ehti vetää siitä aika murinat, johon se toinen vastasi. Sit tuli vastaan pari koirakkoa jolla elukat irti, mua stressasi se ja oma tietysti pörisi taas ihan olan takaa. Sen jälkeen vastaan tuleva juoksijakin sai murinat, ja mulla palo pinna ja kivahdin että ihmisille ny et tasan kyllä murise senkin paskapää. En tiedä mistä nyt tuuli, mutta meni perille, koirakin vissiin tajus että siellä ei ole edes koiraa... pidin sen remmissä kuitenkin vielä jonkun aikaa. Sit jossain vaiheessa laskin irti, pienen alkuspurtin jälkeen (pitkä heinikko oli ihanaa, mä tihrustin taskulampulla että ei oo peltoa, ja annoin koiran mennä sinne) se oli aika lötkö ja pysy lähellä, tuli mun kanssa polulla eikä painellu pitkin nurtsia. En oo tuolla koskaan ollu ja pimeä yöhän on paras aika etsiä uusia reittejä, aivan... talsittiin vähän sinne sun tänne. Yhdessä metsäsaarekkeessa istuin kalliolle naputtelemaan tekstaria ja L tuli mun viereen, käviköhän se makuullakin, mutta istu ainakin. Mun mielestä tää on jotenkin niin suuri askel sen aikuistumisessa, se kun ennen tosiaan olis kaahottanu ainakin viis tuntia ja sitten ehkä malttanu istua mun kanssa aloilleen. Mitenkään ei oo tollasta treenattu tietoisesti, saati käskeny sitä käyttäytymään noin, se on tehny sen ihan itse. :)

Takas tullessa oltiin jo ihan lähellä autonjättöpaikkaa, melkeen talojen luona, ja mulla yhä koira irti. Katsoin että kaukaa tulee vastaantulijoita mutta mä käännytään ihan just toiseen suuntaan pois siltä tieltä, niin ei haittaa. Koirakin katto niitä, jotenkin sen olemus oli niin outo että vilkaisin uudemman kerran niitä tulijoita, sanoin jo samalla koiralle "anna olla". Hetkinen tosiaan, tulijoiden ja meidän välissä pinkoo jänis, mitä koirani toljottaa! Se reagoi mun pyyntöön tulemalla mun luokse, ja kaivoin sille siitä eka parit namit, ja sitten yllärinä mukaan ottamani, tähän asti piilossa olleen pienen narulelun. Ai että pienen koiran riemua, kun lelu löyty! Kerrankin oli sopiva superpalkka mukana ja joku vielä muisti käyttää sitä! Reviteltiin sitä hyvät tovit. Kun sitten pistin lelun taskuun ja jatkettiin koira edelleen irti, nähtiin hetikohta taas jänis edellä. Koira otti kontaktia pyytämättä, palkkasin namilla, ja totesin että ehkä sut on nyt parasta laittaa kiinni vahingon välttämiseksi. Oltais ihan just oltu kadullakin, niin olis senkin takia ollu aika kytkeä. Ihan loistavaa, toi pieni narulelu mahtuu suht kivuttomasti taskuun mukaan, ja jäniksistä se on just passeli vaihtokauppa. Muista tää jatkossakin!

Kotona autolta poistuessamme muistin että mulla oli maksalaatikkoa purkissa mukana ja se jäi käyttämättä. Otin eka kamat kadulle, palkkapurkin esille ja sitten koiran ulos. Yleensä käydään koiran kanssa pistämässä ovet kuskin puolelta lukkoon, siis se on remmissä ja joutuu tulemaan mun mukana auton ympäri, mutta nyt otin sen sivulle ja jätin odota-käskyllä (+ se käsimerkki livahti vahingossa mukaan) istumaan, kun kävin itse auton toisella puolella lukitsemassa ovet. Hyvin pysyi, laitoin purkin kadulle auton ja koiran väliin ja menin perusasentoon vapauttamaan. Vähän erilainen harkka välillä, ja nimenomaan tolle odota-käskylle. Se on se mitä käytän kun meinaan kutsua koiran mukaani tai vapauttaa lennosta (luoksetulo, agi, arkitilanteet) enkä juuri koskaan oo palkannu pelkästä paikalla malttamisesta, niin vaihteeks tälleen tällä kertaa.