Ulkokenttä jaettu kahtia, välissä kaksi pitkää putkea ja aitoja erottamassa kahteen osaan. Kuulemma kaikkien koirat niin hallinnassa että ei ne tollasenkaan hepposen aidan läpi yritä karata. Kova on luotto ainakin... Sisällä pussi, jota saimme ekaa kertaa käydä kukin omaan tahtiin ottamassa, kolmatta kouluttajaa kun ei ollut paikalla.

Luksi oli jotenkin ihan eri tavalla kuulolla ku viimeeksi. Sanoisinko että jopa vaisu. Kyllä se pissalle viedessä yritti vähän härkkiä, mutta jyrähdin sille siitä jo kunnolla, ehkä sekin vaikutti. Mutta ylipäänsä se oli ihmeen sellanen.. öö, normaali koira? ;) Kyllä se leikki ja kaikkea, mutta se normaali tunteen palo oli kyllä poissa. Siksi uskalsin ottaakin lelulla.

Me livahdettiin eka sisälle pussille. Molemmilta puolilta pari toistoa niin että jätin koiran istumaan ja menin itse esteen sivulle, josta pussi! -käsky. Oikein hyviä, pelkkää namipalkkaa vielä. Pari sellaista että menin kunnolla esteen taakse vastaanottamaan koiraa. Tällaisessa se jäi kerran vähän pussiin jumiin, se oli menny silleen tyhmästi että koiran piti kunnolla puskea sieltä ulos. No, eipä se paljoo onneks haitannu. Suoristin pussiosan kunnolla ettei se kuitenkaan toistuisi. Vielä muutama toisto, taisin lähettää sen lennosta, hyvin meni sisään. Lopuksi vasta leikkiä.

Toisella puolen ulkokenttää rata, jossa ensin kaksi aitaa suorassa linjassa ja sitten yksi sekä oikealla että vasemmalla "vinossa edessä". Vähän niin ku Y-kirjaimen muotoinen. Y-kirjaimen päällä vielä suora putki kohtisuorassa Y:n "vartta" vastaan. Koira jätettiin y:n alaosaan ja itse mentiin sinne keskelle. Koira hyppää kaksi ekaa aitaa kohti ohjaajaa, ja ohjaaja harjoittelee valssia siinä tokan aidan ja vinolle aidalle lähettämisen välissä. Kumpikin puoli siis tehtiin erikseen. Vinon aidan jälkeen koiran sai palkata tai ohjata vielä putkeen, jos kuvitteli että se sinne menee. Ja namit ehdottomasti pois käsistä, ettei koira ole liian kiinni ohjaajassa, tää on meillä kaikilla ryhmäläisillä ollu ongelmana. :D Lelun sai pitää kädessä jos halusi.

Mulla oli narulelu tosiaan kädessä, siinä mihin otin koiran valssin jälkeen. Ekan pipariksi menneen kerran jälkeen todettiin yhdessä kouluttajan kanssa, että lelu veks, koska koira on aivan turhaan kiinni minussa. Se ei kuuntele, se ei irtoa, ja kyse ei ole siitä etteikö se osaisi, vaan siitä, että se lelu vaan häiritsee sitä liikaa. Se ei näe pointtia irrota esteelle kun lelu on mulla.

Ja sittenhän se alkoi sujua tosi hyvin! Koira odotti kuuliaisesti, koira ohjaantui just sinne minne vein sen, koira irtosi paljon paremmin. Ei sitä nyt kovin kaukaa pysty vielä todellakaan lähettämään niin että itse vois jäädä taakse ja koira irtoais esteelle, mutta selkeesti parani kun se lelu pidettiin taskussa. Ohjasin koiran lopussa vielä putkeenkin ja hyvin onnistui sekin. :)

Toisella puolella ulkokenttää yksittäisinä esteinä

1) puomia: otettiin ensin koko puomia, muuten hyvä, mutta alastulolla sillä on niin kova into että sen takajalat järjestään ehti luisua sieltä ohi kontaktipinnan. Se kyllä muisti sen pysähtymisen hyvin, mutta takajalat oli jo tehny virheen. :D Otettiin sit parin sellasen jälkeen suosiolla niin, että nostettiin koira alasmeno-osuuden alkuun puomin päälle. Näin sen vauhti pysy vähän vähempänä - siis remmissähän se koko ajan oli, mutta kouluttaja ei silti ehtinyt jarruttaa tarpeeksi. Valjaat olis ollu paremman, nyt koiran takapää ehti kiepsahtaa just sinne päin vastaselle puolelle ku missä kouluttaja jarrutti.

2) mutkalla olevaa putkea: namilätkä vietiin toiseen päähän, sanoin että L saattaa yrittää kiertää putken niin kouluttaja piti sitä kiinni ja vahti että menee putkeen eikä ohi. Ei muuten väliä, siis jos palkka olis ollu mulla, mutta en halua että se pääsee varastamaan namialustalle jos kiertää esteen. Otettiin koira irti ettei se jää putkeen remmistään kiinni, mutta se oli vähän huono idea... meillä oli noutajaremmi ja pantaakaan ei siis jääny päähän, ja kouluttajan täytyi pitää Luksia ihan kunnolla otteessaan, ja mudinpoikasella oli tänään entykkäävieraista-päivä. Se oli aikamoisen surkeena. Ehkä se noutajaremmi ei tässä vaiheessa vielä ole kovin hyvä tonne, kun noita kiinnipitotilanteita vielä tulee. Pannasta pitely ahdistaa tota koiraa huomattavasti vähemmän myös kun sillä tällanen epäsosiaalinen päivä.

3) rengasta: tääkin oli sen verran syrjässä, siinä parkkipaikan puolella, ja kaikki kävi ottamassa sitä välillä myös yksin. Matalalla L meni oikein hyvin, pari toistoa kahdestaan. Yritin saada sitä korkeampaan, siihen viralliseen maxirenkaaseen, mutta ei menny millään. :/ Jätin sen siis käskyllä istumaan ja menin toiselle puolelle, ja yritin houkutella läpi. Ei vaan onnistunu, tassut kyllä nousi siihen, ja lopulta palkkasin vaan sellasen. Koira näytti siltä että se kyllä tajuaa mistä pitäis hypätä, mutta rohkeus ei ihan riittänyt, ja sain sen vähän vinkumaankin kun yritin vaan kannustaa.. tyhmää.

Sitten kun mentiin kouluttajan kanssa, otettiin sillä korkeemmalla, mutta käännettiin se kyljelleen jotta se oli pikkusen matalampi. Kouluttaja piti koiraa enkä jättäny sitä mitenkään käskyn alle. Itse reippaasti toiselle puolelle, käsi renkaan läpi ja pikku epäröinnin jälkeen koira solahti hienosti läpi. :) Neljä viisi toistoa, lopuksi menin jo kauemmas ottamaan koiraa vastaan, eikä se epäröinyt hypyssä yhtään. Kyllä meidän pitäis nyt hankkia se rengas kotiin, kun vaan sais aikaseks... vois pikku hiljaa korottaa ja tehdä pelkästään naksun kanssa, ja opettaa samalla koiran irtoamaan sinne renkaalle olin mä missä tahansa.

Väleissä teimme
-kaikkia tokon kaukokäskyjen vaihtoja (hyviä, seisomasta maahan menossa koiran perse meinaa väkisin kiertyä musta katsoen vasemmalle, kun olen siis koiran edessä ja olemme naamakkain)
-maahan menoja ihan muutama toisto kunnon nakkikasapalkalla (tänään se taas tunsi maahan-käskyn oikein hyvin)
-luoksetulon eteenistumisia (lyhyt matka, käsiapu, vinoja ei tuettu)
-sivulle tuloja (läheltä ja max parin metrin matkalta, näissä käsiapu vaikka näytti se aikasen hyvin hakevan sitä edestä kiepsahdusta itsekin)
-3-5 askeleen seuraamista. Kyllä se nyt saa olla niin, että parin askeleen siirtymissä käsky on "sivu" ja varsinaisessa seuraamisessa "seuraa". Käytin noissa seuraa-käskyä. Kaikkein iloisin olen agilitytunnin jälkeen siitä, että pienen koiran päässä on nyt tapahtunu jotain ja se seuraaminen alkaa syntyä sieltä ihan oikeesti. :) :) :) Tosi hyvää! Välillä lelupalkkaa mutta pääosin tehtiin nakeilla, ja pyrin palkkaamaan myös liikkeestä ilman loppuperusasentoa. Se on vaan mulle edelleen vähän vaikeeta... :P
-lisäksi ihan vaan kontaktikävelyä ilman mitään käskyjä, käytin jep-sanaa merkkaamaan koiran oikean (=seuraamis) paikan, eikä se nyt pompannut sillä yhtään niin ku vielä kesällä seuraamistreenissä. Olin vaikea ja harhauttelin sitä käännöksillä ja kaarroksilla.

Kotiläksynä valssiharkkoja, edelleen ilman koiraakin kannattaa tehdä. Hmpf, taisinkohan mä tehdä viime viikon aikana ehkä kerran näitä, että voishan sitä nyt ryhdistäytyä. Edellinen ryhmä (alkeiskurssimme on jaettu kahteen osaan) sai noottia paikalla oloista ja käskyn oikeasti nyt opettaa sen kuntoon. Meidän puoliskolla ne toimi kaikilla ilmeisen hyvin, mutta vinkattiin silti että ei niitäkään voi koskaan liikaa treenata.