Sisällä rata, jossa suora pitkä putki ja sen yhteydessä kaksi hyppyä. Koira putkeen ja sieltä tiukka käännös (jota kuivaharjoiteltiin viime kerralla ilman estettä) ja hypyn yli. Toinen hyppy oli toiseen suuntaan tehtäessä, eli vain yksi hyppy kerrallaan. Koira oli oikein hyvä ja alko se sujua kun ohjaaja hallitsi seuraavat: miten lähetän koiran (käsky ja käsiohjaus ja niiden järjestys), miten liikun kun koira on putkessa, millä sanalla ja kummalla kädellä otan sen käännöstä varten tiukasti haltuun ja miten vielä käsken "hyppy" ja heitän samalla pallon hypyn yli törmäämättä matkalla itse minnekään. Agility EI OLE helppoa ihmiselle!!

Niin, muuten oikein hyvä tosiaan, mutta onnistuin heittämään pallon ihan kouluttajan jalkoihin ja pallon sijaan armas mieskoirani meni nylkyttämään tätä kouluttajaa. Tää toistu joka kerralla. Yritin eka hyvällä pyytää sen sieltä pois, kun jäi sieltä ekalta kerralta niin tiukasti mieleen se "tän on tarkoitus olla koiralle kivaa, mikään kurittaminen ei ole sallittua". Lopulta tulin siihen tulokseen, että on se ny jumalauta, meillä ei kyllä nylkytetä ketään oli paikka mikä tahansa. Suuttukoon koko kööri mulle mutta kuritan koiraani tasan niin että tollanen sikailu loppuu. Karjaisin sille siis pari kertaa kunnolla ja johan alko löytyä oikea taajuus.

Sisällä myös yksittäisenä esteenä pussia. Sanoin että L on menny pussiin ennen, ja jätettiin sitä pussiosaa jonkun verran, mutta kouluttaja piti sitä koholla. Hyvin sukelsi läpi. :) Pari toistoa kummaltakin puolelta ohjaten. Koira oikealla on meidän molempien heikompi (eli huomaa että tokotausta vaikuttaa tosi vahvasti) ja kerran koira yritti pussin ohi juuri siltä puolelta ohjatessani.

En tajua mikä sen päässä oikeen viirasi kun se sitä kouluttajaa yritti astua! Se kyllä juoksi aina pallon perään, mutta sen sijaan että olis ottanu sen suuhun, haistoi vaan sitä ja hyppäs kouluttajan jalkaan. Ekalla kerralla se otti sen pallon ja meni elvistelemään se suussaan kouluttajalle, ja kutsuin sen sieltä mun luokse. Ihan ku se olis siitä suuttunu, "kun et kerta leikkiny mun kanssa niin panen sua!"

Ulkona sitten ensin rengasta. Olin seurannut parin aiemman harkkoja ja ne oli kauhean varovaisia ja niitä piti maanitella. Sit kun se rengas pääsi vähän heilahtamaan, toinen niistä oli ihan surkeena. Mietin jo silloin että mun koira varmaan rakastaa tätä, jos rengas "potkaisee" sitä niin se luultavasti vaan kaahaa kahta kauheemmin sen jälkeen. Saakelinmoinen vauhti korvaa puuttuvan älyn, ja mitäs pieneistä kolhuista!

Oikeassa olin. L oli kuin vanha tekijä. Sen mielestä oli vaan hauskaa kun rengas vähän heilui kun siihen nosti etujalat. Ei se kyllä montaa kertaa etujalkoja ehtinyt siihen nostella, vaan loiskautti kerralla ja VAUHDILLA läpi. Tehtiin siis kutsuna, kouluttaja piti Luksia remmissä toisella puolella ja mä olin ottamassa vastaan. Tässä mun oli suht helppo muistaa ottaa sillä koiran puoleisella kädellä se vastaan, pari toistoa kummaltakin puolelta, lopussa menin jo metrin parin päähän esteeltä selkä vähän koiraan päin.

Tää saatiin kotiläksyksi. Vaikka joku vanha pyörän kumi tai hulahulavanne jonnekin vähän roikkumaan. Naksu on kuulemma erittäin hyvä väline, niin koira oppii yrityksen ja erehdyksen kautta mistä kohtaa pitää mennä (ne ketkä ei tiedä: rengas roikkuu neljästä kohdasta "puukehyksissä", ja siitä on aika helppo hypätä ohi tai mennä vaikka ali, jos on pieni koira). Minä vaikutan siltä että jään helposti kiinni siihen huitomiseen ja että haluan väen vängällä ohjata koiran niin lähelle että oma käsi melkeen koskee esteeseen. No, toimii sekin ja niin se menee oikeaan väliin, mutta siinä menettää hirveesti nopeudessa. Parempi olis siksi antaa sen itse keksiä että vaan siitä yhdestä välistä saa palkan, ja sitten se oppis samalla hakeutumaan sinne ilman että tarvii saattaa perille asti. Jos vaan löydän jonkun sopivan esteen niin aletaan tehdä tätä kotona.

Sen jälkeen ulkona puomin alastulokontaktia. Seuran ajatus on se, että opetataan pysähtymisenä. Kosketusalusta namin kanssa tai ilman sinne maahan vähän esteen eteen, koira nostetaan tai annettiin sen kiivetä pöydän kautta itse sinne. Kun on rauhassa, ensin "ota", "koske" tai kouluttajan käyttämä hauska "nokka" (kuonokosketus namialustaan) jolla koira siis menee ottamaan namin ja etutassut on maassa, takajalat vielä kontaktipinnalla. Sen jälkeen vapautus joka on lupa liikkua. Myöhemmin koira siis ei koskaan saa lähteä siitä asennosta minnekään päin ennen vapautusta.

Kysyin onko ne liian samanlaisia, jos käytän meillä jo muualta tuttuja sanoja "ota" ja "ok". Ei kuulemma, koska niissä on kuitenkin erilainen painotus ja toisekseen ne tulee kuitenkin aina samassa järkässä, eka kontaktikäsky = alustalle pysähtymiskäsky ja vasta sen jälkeen vapautus. Saa nyt nähdä, kuulemma meidän ura ei mene pilalle jos mietin niitä vielä ja vaikka vaihdan koko sanat myöhemmin :D.

Tätä pitäis kans yrittää harjoitella jossain. Väsää vanerista jonkun alustan mitä saa pikkasen koholle toisesta päästä, tai portaissa, tai jossain. Että koira tulee sieltä ylhäältä alas ja pysähtyy siihen missä "ramppi" loppuu ja maa alkaa, niin että ne takajalat jää rampille ja etujalat on maassa. Opettaa siinä kans sen, että siitä ei liikuta ennen lupaa. Kaipa mä treenaan tuolla rapussa, naapurit saa soittaa valkotakkiset sit paikalle... no ei, tossa lähipuistossa on pari sortunutta vanhaa rakennusta missä on just hyvät pienet portaat tätä varten.

Luksi yritti nylkyttää myös tätä ulkona ollutta kouluttajaa. Se ihmetteli sitä, että kun tää on muuten ku ihmisen mieli, niin mites se nyt tolleen. Sanoin että on se sitä joskus aiemminkin yrittäny mutta ei pitkään aikaan, ja en tosiaan tajua mistä se nyt tuli. EI SE KOTONA! No ei kai kun olen pyöräyttänyt sitä siitä niin että ei tuu pieneen mieleenkään. Jos se ens kerralla vielä jatkaa tuolla, niin pyöräytän kyllä sielläkin. Mä sanon etukäteen tunnin alussa vaikka että mua kiusaa tää aihe, ja en tosiaan kurita koiraani jos se ei tee jotain estettä oikein tms, mutta että hallinnan ja käytöstapojen kanssa tää on mun linja ja älköön kukaan pahastuko jos kohta pöläytän koiraani oikeen kunnolla. Toivottavasti ne ei vedä herneitä nenään. Mieluummin mä sitten saan vaikka kenkää koko kurssilta kuin annan ton oppia että tollanen on sallittua.

Ja sitten voitte lähteä kotiin. Täh? Oltiin oltu vasta 30min 45 minuutin tunnista. Koko ajan oli kauhee kiire ja jotenkin hätäinen olo, ja jäi vähän tyhmä fiilis koko hommasta.

Väliajalla pidin koiran tällä kertaa ulkona siinä missä muutkin odotteli vuorojaan. Yhden nartun kanssa se olis halunnu leikkiä (iholle asti ei päästetty mutta parin metrin päässä seistiin), ja alko vinkua kun kiellettiin. Kielsin senkin, ja sit se lysähti ihan piestyn näköisenä makaamaan. Nousi kohta ja yritti alkaa kuseskelemaan aidalle, jonka valitettavasti kielsin kanssa. Kellekään se ei tällä kertaa murissut kertaakaan, siitä olen oikein tyytyväinen! Varmaan tän kerran paras juttu.

Jossain väleissä tehtiin sivulle tuloja eri kulmista (koira mun edessä, ei luoksetulon loppuasennossa vaan jotenkin siinä metrin säteellä) ja 90 asteen käännöksiä kumpaankin suuntaan. Oikealle oikeen hyvät, vasemmalle aivan hakusessa. Se käyttää kuitenkin takapäätä ihan kivasti kääntyessään edestä sivulle ja tulee todella tiiviisti, mutta ne vasemmalle käännökset on silti ihan kauheita. En sanois edes käännökseksi, koira nousee kokonaan ja ottaa perusasennon uudestaan kun olen pysähtynyt omassa kääntymisessäni. Sivulla oloja myös niin, että tiputtelin nameja vähän matkan päähän meidän eteen ja vapautin syömään ne kun kontakti pysy minuun.

Meinasin ajaa ton jälkeen metsään lenkille, mutta mulla on vasemman puoleinen perse ihan jumissa eilisestä pitkästä lenkistä, ja tulin ajatelleeksi että saatto se koirallekin käydä lihaksiin. Huomiseks on luvattu hyvää ilmaa ja vähän oon miettiny olisko niin reipas että heittäis saman kiekan tällä kertaa kameran ja oikeiden eväiden kanssa. Saa nähdä.