Olipas reissu. Ei siihen silti mennyt ku puolisentoista tuntia kaikkinensa. Sama paikka ku missä eilen oltiin.

Jätin koiran autoon ja kävin tallaamassa n. 35x5m ruudun. Tällä kertaa tilaa olis ollu vaikka miten kauheesti, mutta halusin a) helpon ja b) sellasen että näen koko alueen. Maasto alko viettää alas päin enkä olis nähny koiraa, jos olisin tehny syvemmän. Sellasta mäntymetsää, vähän mustikanvarpuja, vähän sammalta ja jäkälää, harvakseltaan niitä isoja mäntyjä ja sit vähän kuivaa oksaryteikköä. Esineenä oli valkoinen ympyräksi solmittu sukan kokoinen kangassuikale. Sijoitin sen jotakuinkin ruudun keskelle n. 20 metriin pienen kiven kupeeseen. Siinä kasvoi mustikkaa ja pujotin yhden mustikan oksan sukkaympyrän läpi, ja solmin sen mustikan oksan viereiseen mustikan oksaan. Tuuli oli kohtuullisen heikko (hitto näitä termejä :D), vasemmalta sivurajalta päin. Tallatessa löysin kantarellejä ainakin kahdesta kohtaa. Jätin ne odottamaan, kerään vasta lopuksi. Jos koira ei tallo kaikkia mennessään. :o

Puin koiralle jo autolla pk-valjaat ja uuden eilen tehdyn esineruutupannan. Ihan tavallinen musta pistolukkopanta, jota tullaan käyttämään vaan täällä, kun kerta koeohjeen mukaan koiran tulee olla kytkettävissä (olisin siis pitäny koiran ilman pantaa kokonaan, jos se olis kelvannu). Onpahan koiralle taas yksi sallittu lisämuistutus mitä ollaankaan tekemässä. Oli muuten eka kerta kun koirallani on tollanen lukollinen panta, eikä se meinannu ymmärtää mitä teen kun yritin pukea sitä sille. :D

Olin laittanut auton toiselle puolelle kaksi lelua valmiiksi maahan n. parin metrin välein toisistaan. Annoin koiran huomata ekan, kumilelun palasen, itse ja kehuin sen merkkaamisesta (koski ihan kuonollaan). Sen jälkeen pyysin "anna". Sain sen käteeni! Vaihdossa tuli makkaraa taskusta. Toisen, pehmolelun jalan, yli koira olis menny merkkaamatta sitä mitenkään, mutta en päästäny. Odotin vähän aikaa ja otin kerran askeleen itse lähemmäs, niin sit koira kävi merkkaamassa sen. Jälleen anna-käsky. Tää tais tippua kerran mun jalkoihin mutta tokalla nousi. Makkaraa. Heitin lelut vielä autoon ja lukitsin ovet. Koiralla oli jo kauhee imu sinne missä oli nähny mun käyvän.

Koira ottikin sit saman tien mun jäljet ja jäljesti meidät metsäautotietä esineruutupaikalle. Joo, eiköhän se ala olemaan valmis metsäjäljelle. Tuolla on musta aika kivaa maastoa sitäkin ajatellen. Oli jo tänään mielessä että teen sekä esineet että pikkusen jäljen tonne, mutta totesin että parempi ku ei heti sotke niitä, vaan pitää selkeesti erillään. Tehdään jälki joku toinen päivä.

Lähetys hyvä, lähti suoraan laukalla, veti esineestä ohi ja pyöri takana. Meni ulos alueelta sekä takarajalta että oikealta sivurajalta, ja paineli niin kauas etten tosiaan nähny missä se meni. Vähän siinä ja siinä, eikö kokeessa oo niin että koira ei saa poistua rajojen yli? Sen saa siis kutsua takas mutta jos ei tule tai häviää jatkuvasti ulos, niin jossain vaiheessa hylätään? Joo ehkä ne koeohjeet kannattais jossain vaiheessa tilata niin tietäis vähän, eikä tarttis vaan arvailla :P No joka tapauksessa annoin sen huidella siellä. Lähti sit itse tulemaan takas päin ja sai hajun, nopea paikallistaminen ja löytö. Hännästä huomaa koska se etsii ja koska on löytänyt. :) Esineen sitominen oli ilmeisen hyvä juttu, koiralla vaikutti olevan parempi ote. Kehuin rauhallisen hyväksyvästi "hyyyvä" kun se oli tullu pari loikkaa mua kohti, ja kun se oli noin puolivälissä, annoin sellasen rauhallisen jämäkän "anna" -käskyn. Koira ja lelu tuli ihan lähelle ja koira yritti sylkäistä sen mun käsille, mutta se tippui. Tokalla "anna" -pyynnöllä sain sen kiinni. Vähän se tyyli on edelleen "tässä tää lentäis, kädet alle jos meinaat saada siitä kiinni!", mutta ainakin tällä kertaa palautus tuntu silti selkeesti paremmalta ku ennen.

Eka parit makkarat, sit maksalaatikkopurkki ja sit vielä narupallopeli. Heitin palloa pari kertaa ruutuun ja kerran se jäi johonki ISOON risuun kiinni. Koira kisko pallosta, jolloin risu nousi ja kaatu ku kanki koiran päälle. Vähän se sitä väisti mutta reippaasti haki heti pallonsa uudestaan :D Mudinpoikanen ei kyllä ihan pienestä hätkähdä!

Kerättiin merkit pois ja mä tsekkasin ne sienet. Valtavia kantarelleja :)

Heitettiin sitten kamat autoon ja vaihdettiin vähän vermeitä. Oli tarkoitus ottaa kamera mukaan, mutta eikö se unohtunu autoon... viereisellä metsäautotiellä oli auto, ja pidin koiran aluksi uudessa aamulla ostetussa noutajaremmissä (lähinnä agitreenejä varten, mutta kätevä metsässäkin - kevyt kantaa eikä koiran tartte pitää pantaa päässä). Olen pitänyt sillä eilen ja tänään edellisen koiran kirkkaanpunaista, heijastimilla varustettua huomioliiviä, ku pelkään ihan hulluna että joku pamauttaa meidät hengiltä. Ollaan kyllä niin lähellä kaupunkia että tuolla ei taatusti saa ampua, mutta mistäs noista ikinä tietää... :P Eihän siellä ketään näkyny, ja päästin sit koirankin jossain vaiheessa irti. Löydettiin valtava mutainen metsäautotie ja Joku rypi siellä ihan urakalla. Sieniä ei hirveesti ollu, muutama pieni tatti ja pari kantsua vielä saatiin. Luksin mielestä on hirveen kivaa se mitä sen puolisisko Manta tekee, juosta täysiä päin ja hypätä ihmisen naamalle. Mun mielestä se ei ole kivaa. Oikeasti ei ole, ja kerron sen myös koiralle. Mutta en voi sille mitään että välillä mua vaan väkisin alkaa naurattaa, ja siitäkös se riemun repii... voi elämä, tiedän että tää ei oikeen oo reilua välillä kieltää ja välillä nauraa. Kyllä se pitäis kitkeä, muakin alko ihan oikeesti vituttaa ku se survaisi mun sienipussin yhdellä loikallaan. :P

Sit se kävi kierimässä jossain paskassa. Ihmettelin mikä kestää, koira jäi siis kauheesti jälkeen, ja olin nähny siinä ihmisen paskan näköistä läjää. Just ku käännyin kattomaan taakse, koira kellahti selälleen. Karjaisin ja johan tuli ku raketti. :D Musta on niin hassua että kun sille karjaisee kaukaa, sen sijaan että se lopettais sen ja menis jonnekin muualle, se tulee ihan kiitolaukkaa luokse. Pian tuli toinen kasa ja koira pysähty odottamaan mua siihen. Sanoin vaan että anna olla ja mene eteenpäin. Hienosti totteli. Just mietin yks päivä kotona, että sen kanssa on aika mukava elää. Se ymmärtää väistää pyynnöstä, suoristin kai mattoa ja pyysin koiran pois matolta, että sain vedettyä sitä. Sit se toi yks ilta mulle lelun vessaan, ku oltiin menossa yöpuulle. Lelu jäi oven väliin niin että en saanu sitä kiinni, ja vessan ovella on vähän ahdasta ku siinä oli jotain sälää edessä ettei ovi auennu kunnolla. Pelkillä "ota" ja "mene" -käskyillä sain koiran ottamaan sen lelun ja menemään sen kanssa muualla, jotta mäkin mahduin ulos. :)

Sit jätettiin taas älä-ammu-koiraa liivit ja sienisaalis autolle, ja mentiin takas sinne esineruutupuolelle kameran kanssa. Räiskin vähän aikaa kuvia koirasta. Istahdin kivelle ja rakki toi mulle keppiä heitettäväksi. Heitin pari kertaa ja aloin sit kattomaan, että hitto, onkohan tää se sama keppi ollu koko ajan. Tarkistin millainen se on ja heitin taas. Keppi osu puuhun ja kimposi siitä silleen että koira ei nähny tarkkaan mihin se putosi. Käänty kattomaan mua, en sanonu mitään, ja aikansa se siellä nuuhki ja tuli sitten lujaa mun luokse. Tyhjin suin? No ei, ku jumankekka, sillä oli se tasan sama keppi! Heitin vielä kerran ja taas joutu hetken etsimään, mutta sama tuli. Höh, tohon ku liittäis jotain mielikuvasanaa, niin siinä olis aika kivat pohjat tunnarille. Tosin heitettäessä riski on aina se, että koira yhdistää sen vaan siihen heittämiseen... keppi tuli joka kerta kauniisti käteen asti ja siitä sai vaihdossa makkaraa.

Käveltiin vielä hetki. Kunnes näin koirasta että nyt tuolla on JOKU. Metsässä myös kuulu oksien katkeilua. Olin jo ottamassa koiraa kiinni, se oli itse tullut mun jalkoihin, kun totesin että enpä otakaan. Sanoin sille että anna olla ja että mennään tonne toiseen suuntaan. Nätisti lähti mun mukana. Ei selvinny oliko siellä ihminen vai joku eläin, mutta jäipä hyvä mieli siitä että anyway toi ei ollu ollenkaan rynnimässä sinne.

Lopuksi vielä autolla vähän liikkeestä istumista. Yritin virittää kameran kuvaamaan, pari näkyy ihan hyvin mutta parissa mennään yli kuvausalueen. Neljä toistoa.

1: peruutin, käsky ja pysähdyin itse, koira istui, kehu, makkara ja käsimerkki, kävelin taaksepäin, makkara ja vapautus. Mudi hyppäs naamalle.

2: muuten sama mutta en pysähtyny käskyä antaessani. Palatessa meinasin kiertää koiran ympäri, mutta se lähti pyörimään mukana. "Hei!" -kiljahdus ja käsimerkin livautus, ja maltto istua. Pyörin sen ympäri vissiin kaks kertaa, palkkasin makkaralla aina ku olin sen edessä. Luulen että se ei mene tähänkään enää toista kertaa :)

3: koira käveli mun sivulla, napakka istu-käsky eikä muistaakseni tullu sitä pakkoliike-käsimerkkiä ollenkaan. En muista pysähdyinkö itse käskyä antaessani, luultavasti. Pysähty joka tapauksessa hyvin! Hitto ku tää ei ihan näy videolta.

4: peruutin, käsky, en pysähtyny sitä antessani, hyvä-kehu, peruutin vielä pari askelta ja heitin "jeeeee!" -huudon kera narupallon koiran yli sen taakse. Mudi oli onnesta soikeana. Näitä lisää!