Oli tarkoitus tehdä pikaisen hyppytunnille ajoitetun sienireissun ohessa ihan oikea esineruutu, mutta koiran peräpäästä tulvi oikeen kunnolla, niin enpä arvannu tunkea suusta uutta tavaraa sisään. Voishan sitä esineruudussa palkata pelkällä lelullakin, miksei.

Tein sitten kirkkaalla naruköydellä ja haalistuneella narupallolla niin, että jätin koiran odottamaan ja vein lelut hiekkaparkkikselle. Kirkas lelu n. 3m päähän ja haalea n. 6m päähän, ne oli samassa linjassa. Koira oli alasti ja lähetin sen vaan "lelu"-kehoituksella. Muista kuitenkin ens kerralla käyttää kama-sanaa vaikka koiralla ei oliskaan pk-liivejä edelleenkään päällä. Haki eka sen lähemmän, mikä oli siis koko jutun tarkoituskin :D. Revittelyt sillä, otin lelun itselleni, koira perusasentoon ja uusi lähetys. Se meni haistelemaan sitä kohtaa missä toi eka lelu oli aiemmin ollu. Se oli nähny kun vein molemmat, ja vasta nyt tajusin että se haki ton eka vain siksi kun se näkyi paaaljon paremmin. Se haalea sinivalkoinen (=suunnilleen harmaa :P) narupallo katosi hietikkoon aika hyvin. Koira sit muisti itse että ai niin, tais siellä olla toinenkin, ja löysi sen. Taistelut palkaksi.

Olin ajatellut lopettaa tähän, mutta kun tajusin että se ei hakenut tietoisesti ekaa vaan sen mikä loisti sieltä sen silmiin, niin tein uudestaan ja laitoin lelut toisin päin. Kirkas kauas ja haalea lähelle. Lähetyksellä koira meni eka sinne lähemmälle, otti sen ja pinkaisi se suussa kauemmalle lelulle. En ehtinyt miettiä mitä huutaisin, napakka "täällä!" olis varmaan saanu sen tulemaan oikean lelun kanssa mun luo (olis kannattanu huutaa heti silloin kun se otti sen suuhun, jos olisin tienny), mutta se meni iha sähellykseks ja lopulta koira tuli yksin mun luo.

Jätin sen uudestaan istumaan ja vein ne lelut takas samoille paikoilleen. Haalea eteen, kirkas taakse. Koira keräs silmin nähden painetta eikä lähteny ekalla "lelu"-kehoituksella minnekään perusasennosta, luimisteli vaan siinä. Taisin kiljahtaa että menemene! tai jotain muuta vastaavaa innostavaa, ja sillä se sit ampaisi matkaan. Onneksi, huh. :) Nyt otti ekan ja palautti sen ripeesti mulle. Leikkiä ja isot kehut. Toisella lähetyksellä haki hienosti sen kauempana olevan. Loistavaa, vaihteeksi onnistui! Onnistuin antamaan sille rautalankaa niin että se ilmeisesti myös meni perille. Onnistuin estämään väärän ja onnistuin myös paineistamaan koiraa, mutta ONNEKSI se yksi kannustava kehoitus riitti lähettämänä sen uudestaan. Ja ONNEKSI se sen jälkeen teki just nappiin, niin saatoin vilpittömästi kehua, eikä jouduttu taas hinkkaamaan jotain.

Heiteltiin lopuks vielä sitä kirkasta köyttä jokunen kierros pitkään heinikkoon, saipa rakki käyttää vähän nenääkin.

Näitä lisää! Uskon että tää on nyt se rautalanka millä väännän sen päähän, että et juokse sen ekan yli. Alan myöhemmin laittaa niitä vierekkäin vaikka 10m välein, ja sama siinä, se saa hakea sen minkä kohdalta lähetän, eikä kaarra vinoon väärälle. Eri asia sitten miten se yleistää tän itse metsään. Pitänee tehdä vaikka tossa metsäautotiellä. Isot lelut jotta se näkee ne, ettei tää muutu varsinaiseksi etsimiseksi, kun sit on taas lliian monta liikkuvaa osaa. Vaihdan tähänkin jossain vaiheessa muut ku noi narulelut, ihan ne varsinaiset esineet mitä olen ruudussa käyttänyt, niin saadaan sitä niiden palautusharkkaa myös. Positiivinen fiilis vaihteeksi!