No niin, jos nyt tekis tälleen... onhan tää blogi salasanan takana. :S

Eli, korostan vielä, että hyppytekniikan tarkoitus on AUTTAA sitä koiraa löytämään ns. luonnollinen tapa, joka on se paras. Kokeillaan  jotain, katsotaan mitä koira tekee, muutetaan harjoitusta siihen suuntaan minkä kuvitellaan auttavan koiraa parantamaan tyyliä, tarkastellaan mitä nyt tapahtui. Jos ei ehdi nähdä siitä pikaisesta sykähdyksestä mitä se eläin teki, tai osaa analysoida miksi se ehkä teki niin, niin näitä ei kannata pelkästä hyppäämisen ilosta tehdä. Jätin kuvista tarkoituksella osan informaatiosta pois, esteiden välimatkat ja korkeudet oli siis aina tarkalleen määrätty ja ylös kirjattu. Kouluttaja vaan pelotteli että moni innostuu näyttämään kaverin koiralle näitä samoja juttuja, ja pahimmillaan rikkoo koko koiran tai tappaa sen motivaation toistamalla toiston perään. Jos joku ei nyt jo ymmärtäny, NIIN ÄLKÄÄ SAATANA TEHKÖ NÄITÄ YKSIKSENNE! :D Tai ainakaan kertoko että multa kuulitte!

Hyppytekniikkaharjoitukset on koiralle hyvin rankkoja, ja kutakin sarjaa tehtiin 1-5 toistoa peräkkäin. Sarjoja oli lauantaina 2kpl ja sunnuntaina 3kpl. Yhdessä ryhmässä oli 5 koiraa, ryhmiä oli 3kpl. Eli Luksi tekee ensin x toistoa sarjaa A, sitten meidän ryhmän muut koirat tekee kukin x toistoa sarjaa A. Sitten Luksi tekee x toistoa sarjaa B ja muut ryhmän koirat myös. Sen jälkeen vaihdetaan ryhmää. Toistojen määrä oli koirakohtainen. Sunnuntain liikkuva este -harjoituksessa kaikki teki eniten toistoja (keskimäärin vissiin 5kpl), koska siinä siirrettiin viimeistä estettä joka suorituksen jälkeen ja katsottiin miten koira muuttaa askellustaan.

 

 

Okseriharjoitus Luksilla meni tosi hyvin, se käyttää takapäätä hienosti ja osaa koota itsensä juuri oikein.

Perussarja aloitettiin muistaakseni maksikorkeudella, mutta rimoja laskettiin joka kerran jälkeen pykälä alaspäin. Koira hyppäsi vauhdilla, se ei kolauttanut itseään mihinkään, ja minä en nähnyt sen tekniikassa mitään vikaa, mutta kuulemma se jännittää ja tulee pää aivan liian ylhäällä, mikä on hyvin ei-toivottua (estää takapään käytön, painonsiirron taakse ja kokoamisen mitkä kaikki kuuluu hyvään hyppyyn). Lopulta rimat otettiin kokonaan pois ja laitettiin tilalle pelkät ponnarit. Sen jälkeen koiran tyyli muuttui erinomaiseksi. Luulen, että otettiin 25->20->15->10->ponnari eli se viisi toistoa. Ponnaria olisi ollut hyvä ottaa vielä toinen vahvistamaan koiran oikeaa tyyliä, mutta koira oli silmin nähden (öö, ei kyllä mun silmin :D) väsynyt ja lopetettiin tähän.

Diagnoosi: se jännittää rimoja ja korkeus on sille liikaa. Jännitys = epäilee osaako = ei hyppää hyvällä tekniikalla. Kotiläksynä treenata pelkillä ponnareilla ja vasta pikku hiljaa alkaa laittaa rimoja, aluksi vinosti ponnarin päälle, sitten ihan normaalisti. Alussa aina kaveri seuraamaan hyppääkö koira vielä rennosti vai ei. Ja ketut, mistä mä saan sellasen ihmisen joka osaa katsoa sitä, ku itse en tosiaan erota yhtään :D

Sunnuntaina:

Ensimmäisessä sarjassa välit pitenee joka hypyllä ja koiran tulisi reagoida niihin venyttämällä itseään, tarkoituksena että se hyppää joka kerta keskeltä keskelle, eikä joudu ottamaan ylimääräisiä askelia missään välissä tms. Luksille laitettiin tähän suoraan rimojen tilalle pelkät ponnarit. Osaa venyttää itseään erinomaisesti ja arvioi etäisyydet todella hyvin. Muistaakseni kaksi toistoa, ei mitään muutettavaa, joten ei hinkata :)

Sitten tuo toinen, missä ennen okseria lyhyempi väli, ja okserin jälkeen kaksi keskenään yhtä pitkää väliä. Okseri yleensä saa koiran hyppäämään pitemmälle kuin pelkkä yksittäinen aita, ja se oli juuri tarkoituskin. Okserin jälkeen koira on siis jo venyttänyt hyppyä ja kaksi muuta menee samalla tyylillä. Luksilla tässäki matala okseri ja muuten pelkät ponnarit. Reagoi juuri niin ku pitää, tais olla kaksi vai kolme toistoa tätäkin :)

Viimeisessä taisi olla ihan aidat. Hitto, en nyt ole enää ollenkaan varma. Joka tapauksessa viimeistä hyppyä liikutettiin koiran mukaan. Vaihtoehtoina oli hypätä yhdellä loikalla kuten edellisissä, tai ottaa sinne vikaan väliin yksi tai kaksi välilaukka-askelta. En muista yhtään mitä toi mun koira teki, ja lyhennettiinkö vai pidennettiinkö sitä väliä, mutta se reagoi välin muutokseen aina juuri niin ku oli tarkoituskin. Tämän tarkoitus ei siis ollut että tietyn pituinen väli pitäisi tehdä tietyllä tyylillä, vaan koira sai tehdä just niin ku halusi. Pointti oli se, että yrittääkö se väkisin ottaa sen yhden laukan sinne väliin, vaikka väliä lyhennettäis kovasti (tai muuta vastaavaa, eri koirille haettiin eri asioita vaan siksi että me nähtiin eri juttuja), vai älyääkö se että nyt ei mahdu enää välilaukkaa vaan hypättävä suoraan yli.

Kurssin päätteeksi käytiin vielä loppukeskustelu ja jokainen sai yhteenvedon. Luksilla on luonnostaan erinomainen tyyli (hmpf, mä olin lauantain jälkeen ihan varma että saadaan vaan kauheet haukut) ja se lukee niitä esteitä juuri niin ku pitää, ja reagoi kaikkiin muutoksiin eikä väkisin yritä runnoa "kun mä menin viimeeksikin näin niin meen nytkin prkl!". Korkeutta se vaan jännittää ja se pitää pikku hiljaa treenata sille erikseen. Noin muuten voi tehdä kaiken tyyppistä harjoitusta, kun vaihtaa rimojen tiloille noi ponnarit. Näkyy että koira on nuori ts. ohjaaja ei ole ehtinyt opettaa sille vielä mitään väärää tapaa :D Erittäin lupaava koira kaikin puolin.

Kysyin vielä pk-hypyn opettamisesta (metrinen hyppy tollaselle sintille ei välttis oo ihan itsestään selvä juttu) ja sain siihenkin ohjeet. Aluksi ne tuntu tosi oudoilta, mutta nyt kun olen miettinyt, niin oikeastaan aika järkeenkäyviltä. Tässä tilanteessa oleellista on nimenomaan koiran taito koota itsensä ja tehdä se painonsiirto, erityisesti paluuhypyssä kapula suussa. Kapula tekee koirasta valtavan etupainoisen ja jos koira ei osaa edes alasti siirtää painoa taakse, siitä ei tule kapulan kanssa mitään. Sain ihan yksityiskohtaiset harjoitteluohjeet, mutta emmä niitä tänne jaa, maksakaa itse itsenne kipeeksi niistä ;D No ei, kun koko kurssin ajan korostettiin sitä että nää on hyvin koirakohtaisia juttuja. Vertaa vaikka reseptilääkkeeseen, vaikka on sama vaiva niin kaverin lääkkeitä EI SAA syödä tosta noin vaan omalla diagnoosilla.

Teoria tulee Word-muodossa ehkä joskus, en oo vielä päättäny viittinkö laittaa sitä tänne jakoon vai en. Jos joku on ihan kauhian kiinnostunu niin ilmianna itsesi tässä tai laita mailia.

Ja jos kukaan nyt miettii näitä, niin kyseessähän oli Ulla Kaukonen/kennel Uneksijan (löytyy KVG), hää sijaitsee Keravalla mutta pitää tilauksesta kursseja kauempanakin. Suosittelen aivan täydestä sydämestäni, oli erittäin asiantunteva ja sai ihan hemmetisti hyviä neuvoja! Mulla oli mennessä sellanen olo, että mikä hiton hyppytekniikka, ja vähän sellanenkin että kai ny koira ku koira osaa hypätä. Maailman yleisin harhaluulo :D. Muistiinpanoissani on pitkät pätkät näistä, joten ei nyt tässä sen enempää, mutta sanotaanko että vasta nyt tajuan miten monta liikkuvaa osaa siinä hypyssä on. Yks yksittäinen aita ny ei mitään, mutta tosiaan kun se on hyvin korkea, koiralla on kapula mukana, tai kun hypylle tullaan vinossa tai niitä on sarja, niin eipä se enää olekaan "no sen ku hyppäät". Hypyllä ja hyvällä hypyllä on valtava ero.