Tempaisinpa sitten kuitenkin jäljen. Tarkoitus oli tehdä helppo jälki mielenvirkistykseksi ja muutenkin, ollaan muistaakseni koko kesä suunnilleen vaan pidennetty ja muutenkin vaikeutettu, eikä otettu yhtään superhelppoa mihinkään väliin.

60 askelta, purkit noin jalanjäljissä numerot 25, 40 ja 60. Tuuli aika olematon, alussa kuivempaa palanutta nurmea, lopussa tuoreempaa kauniin vihreää. Namit kymmenellä ekalla askeleella jokaisella ja senkin jälkeen varmaan keskimäärin joka toisella tai kolmannella, eli ihan hirveesti. Jälki meni kahden kannon välistä ihan alussa. Sopeutuminen metsäjäljelle siis aloitettu! :D Koira odotti pylväässä kiinni ja näki alun, sitten katosin pensasaidan taakse minne se ei enää nähnyt. Tulipa samalla harjoiteltua tota odottamista, mutta hiirenhiljaa ja ilmeisen rauhallisena se siellä oli, niin enpä tiedä tartteeko sitä kauheesti tehdäkään.

Päätin viedä koiran mun viralliselle alkupisteelle menojälkiä kohti kohtisuorassa. Vähän niin ku janaharjoitus siis, tai oikeastaan edes "vähän niinku", vaan ihan oikeasti. :D Hyvin nappasi mun jäljet, ei edes tarkistanu väärään suuntaan takajäljelle (tosin se oli nähny mihin kävelin, se varmasti vaikutti)  ja aloitti jo siitä, useita metrejä ennen merkkaamaani alkua. Alussa on edelleen pieni ruutu, jossa tänään 4 namia.

Ekasta purkista meni koiran mitan yli, pidätin liinasta ja koira palasi ilmaisemaan sen. Tokalla sama, mutta en päästänyt edes koiran mittaa yli, olis kyllä mennyt jos olis saanut. Näin pakotettuna ihan hyvät ilmaisut, tai muisti kyllä heti mennä maahan. Otti kummankin purkin suuhun, nosti pään ylös ja samalla kun vajosi maahan, sylkäisi purkin etujalkojensa väliin. Sanokaa nyt joku onko tää ihan ok, vai pitääkö mun hinkata sitä johonkin suuntaan? Joku "ai mikä se olikaan, näytä" -käsky siihen varmasti pitää opettaa varuilta, jos joskus hamassa tulevaisuudessa the keppi on kauheessa risukasassa, koira ilmaisee sen mutta multa menee vaikka vähän ohi, niin aikaa tuhraantuu siihen että mun pitää penkoa se keppi sieltä sen sijaan että koira näyttäis sen uudestaan itse.

Vikalla se tarkisti ensin itse kuitenkaan etenemättä jatkuuko jälki ja ilmaisi sit purkin suht koht itse.

Aika hummailua se oli, mutta opinpa nyt monta juttua:

1) ei superlyhyttä pelkkää suoraa jälkeä kiitos enää koskaan. Ellei se sitten ole joku sellanen, missä on purkkeja kahden metrin välein, esineilmaisuteemajälki siis. Noin "motivaatiojälkenä" tollanen on aivan liian lälly ja opettaa lähinnä huonoa työskentelyä, huolimattomuutta, vauhdin kiihtymistä ja just sitä "no tässä mä kävelen namivanaa pitkin, en edes jäljestä".

2) ei muutenkaan pitkää (täysin namitettua) suoraa edes isomman jäljen osana. Mun mielestä toi koira on sellanen, että mitä helpompi homma, sen huonommin se tekee. Se rakastaa haasteita ja vasta silloin se laittaa itsensä kunnolla työskentelemään. Kulmia ja käännöksiä saa olla ihan reippaasti. Ne pitää sen vauhdinkin paljon luonnollisemmalla tavalla sopivana, eikä mun tartte väkisin roikkua kaksin käsin jarruna. Nurmikolla vois varmaan kokeilla myös sellaista, että ei mene tönkkönä "tekemään jälkeä", jolloin kävelee (tai yrittää kävellä :D) luotisuoraan ja tehdä korrektit 90 asteen kulmat. Vois kävellä ihan niin ku olis vaan kävelyllä, vähän haahuilla sinne sun tänne, kaartaa luonnollisesti ne kannot ja puut yms. Itse asiassa ajattelin että käyn tekemässä yöllä sille tollasen jäljen. Niin ku sillon yks yö kun tein esineruudun ja koira enemmän tai vähemmän jäljesti meidät sinne. Olin menny ympäri puistoa ja tutkinu sopivia esineruutupaikkoja, ei tosiaan mitään suoraan-90 astetta vasemmalle -suoraan -tyylistä talsimista. Namit mukaan ja tiputtelen niitä satunnaisesti matkalle, ja "käyn kävelyllä" puistossa. Joo, kokeilenpa :)

3) ruokaa askelista vähemmälle. Se osaa jäljestää. Sen mielestä jäljestäminen on ihanaa ja se on aivan taatusti tajunnut sen pointin, se ei tartte enää joka askeleelle vahvistusta jäljestämisestä. Tällä hetkellä ne purkit on sen mielestä selkeesti toissijaisia, ne keskeyttää sen ihanan jäljestämisen. Mieluummin se menisi yli pysähtymättä niille ollenkaan. Kerralla en uskalla ottaa jäljeltä askelnameja kokonaan veks, mutta nyt ihan totta pakotan itseni vähentämään niitä ihan reippaasti. Mulla on ollu muistaakseni noin 150 askeleen jäljellä 70-80 namia. Ens kerralla teen 150 askeleen jäljen ja käytän siihen 50 namia enkä yhtään enempää. Sitten 150/40, ja sitä seuraavaan 150/30. Filmipurkkeihin vielä nykyistä isommat ja/tai paremmat (mitä se vaan vois olla?) herkut. Mikä ettei purkeilla vois syöttää kädestäkin parit namit, ihan kunnolla pysähtyä niille herkuttelemaan. Kasvattaa niiden arvoa koiran silmissä.