Mudi teki kaikkia kaukoja, peruuttamista ja nostoja.

Kaukoja pari sarjaa, osan otin videolle. Seisominen ei tuu olemaan seiso vaan siihen pitää keksiä joku muu sana. Up ehkä. Nyt olen käyttänyt sille nouse ja ylös -sanoja kun haluan sen nousevan yhtä asentoa ylemmäs, mut niitä ei varmaan kannata sotkea tähän. (lisäys: siis käyttänyt muissa tilanteissa, en kaukoissa!!)

Peruuttamisen sain aikaseks kun vaan työnsin seisovaa koiraa namikädellä sen rinnasta. Ekoilla sai juntata ihan reilusti, siis todella fyysisesti työntää sitä. Sen jälkeen alko sujua vähän kevyemmällä kosketuksella. Seuraava ongelma onkin miten tästä häivytetään valtavan voimakas käsiapu veks :D ... tääkin on videolla mutta ei siinä nyt kai mitään näkemisen arvoista ole.

Nostoja illan erikoisilla:
1. puolen litran paksua muovia oleva vesipullo (sellasta koiran matkasetistä), jossa vettä. Ympärille solmittu pyyhekangassuikale josta helppo nostaa. (526g)

2. koiran oma pentunäyttelypokaali, jotain metallia tjsp (225g)

3. lasten muovailuvahasetti, pieni pyöreä muovinen ämpäri jossa kantokahva (460g)

4. talouspaperirullan metallinen pidiketeline (154g)

Palkkana maksalaatikkoa kun aattelin että nää on niin hankalia niin saa vähän parempaa ku kuppasia kuivuneita juuston murusia. Nämäkin on videolla, tosin kamerasta loppuu tila kesken. Koira nosti ne tuossa järjestyksessä. Mä olen aiemminkin ihmetellyt kun se kiertää niitä maahan riviin asettuja esineitä ympäri jotenkin tyhmän näköisenä, vähän niin ku etsis ympäriltä jotain helpompaa nostettavaa. Se teki sitä taas, kävi välillä vähän kokeilemassa jotain suullansa ja kiersi kierroksen. Kuvittelin että se tietää mitä odotan mutta oudot matskut inhottaa ja se johtuu siitä ja se siksi haahuilee vähän edestakas kuin pelaten aikaa ja keräten uskallusta. Mutta mitä hittoa, nyt vasta tajusin, että ei se mitään haahuilee vaan tarjoaa nimenomaan sitä kiertämistä mitä olen sille erilaisilla esineillä opettanut!! Että osaa olla ihminen hitaalla! :D

Eikä sitten taas naureta mun musiikeille ja housuille ja kaikelle nih.

(Tuolla koiran sinisellä pedillä näkyy vissiin jossain videossa sellanen iljettävä luu, olisko joku savustettu nilkka tai joku sellanen. Annoin sen sille tänään ja koira söi sitä olkkarissa. Menin keittiöön laittamaan ruokaa, hetken päästä koira ja luu muutti perässä. Odotellessani pastojen kiehumista kävin kihnuttamassa koiran mahaa ja lopulta köllähdin sen viereen makaamaan. Unohdin aivan että sillä oli se luu. Sit se sai raivarit ja hyökkäs mun kimppuun... juu no ei tosiaan, mutta kyllä se itse muisti että luu on vieressämme. Oli ehkä kymmenestä sentistä kiinni ettei se tiputtanu sitä mun naamalle ja rikkonu mun silmälaseja mun silmille ja sokeuttanut minua. :O Rojahti itse perässä. Olen nimittäin oikein mukava luunsyöntipatja, joopa. Miten saatoinkin unohtaa varoa!)