Paljoa muusta ette saakaan enää lukea!

10 toistoa. Ajoitan, siis huom YRITÄN AJOITTAA, käskysanan siihen kun koira päättää mennä maahan. Tässä on ehdottomasti yksi mudin ominaisuus, joka on oikeassa paikassa tosi hieno juttu, ja "väärässä paikassa" kaamea. Väärä paikka voi olla joku muukin tilanne, mutta koulutustilanteessa se on käytännössä kömpelö ja hidas ohjaaja. Ja kyseinen mudin ominaisuus on tietysti nopeus.

Siirryin taas seisomaan eri puolelle olkkaria, sängyn eteen. Ekat ihan tavallisia, numerolla 9 en sanonut mitään enkä palkannut kun koira plätsähti pyytämättä. Se yritti pari sekuntia heiluttaa häntää maasta ja nousi sitten ylös, istumaan tai seisomaan, ei voi muistaa. Sen jälkeen "maahan!" ja naks ja nami kun putosi. Kympillä sanoin taas käskyn.

Jäipä hyvä fiilis! Tosta se lähtee! Pelkäsin että koira jää junnaamaan ikuisuudeksi sinne makuulle ja/tai menee ihan hämilleen, kun enää ei kelpaakaan.

Mulle on vaan vähän epäselvää, kun aletaan viemään tätä ärsykekontrolliin, niin mikä noiden suhde pitäis olla? Vaikka just kymmenellä toistolla. Kuinka monta "en sano mitään, katotaan meetkö lankaan" -yritystä ja kuinka monta sellaista missä sanon käskyn "kun koira ajattelee maahan menoa"? Eikö tässä pitäis myös pyrkiä sanomaan käsky silloin kun koira ei vielä edes ajattele sitä? Vai hetkinen, teenkö mä taas jotenkin väärin päin...? Miten tää voikin olla niin vaikeaa, mä pyörittelen näitä juttuja vaikka miten näppärästi jossain foorumilla, mutta kun omalla kohdalla pitäis toteuttaa käytännössä, niin ei hyvää päivää... :D

---

Ai niin, aloittaessamme eka "treenataan" ja sen jälkeen "tehdään makuuta... makuuta". Tulkoon tosta myöhemmin paikalla makaamisen mielikuvasana.

---

Puoli tuntia myöhemmin toiset 10 toistoa. Kyllä se vaan alkaa siihen reagoida! Koira istu pari kertaa ihan tärinöissä mutta ei menny maahan ennen ku annoin käskyn, ja sit putosi lujaa. Hitto, luulen että ollaan nyt just kriittisessä vaiheessa, kun en vaan kämmäis taas jotenkin.

Loppupalkaksi maksamakkara-jahtivahtikongi.