Kävin vilauttamassa koiraani yhdelle rodusta kiinnostuneelle.

Eka esineruutu. Sammalpohjaista hyvin harvaa metsäkoulun metsää, ihan pikkusen vietti alaspäin takanurkkaa kohti. Tuuli aika voimakas mutta siellä metsässä oikeen osannu sanoa mistä päin tulee. Tallattiin n. 10x50m alue. Oikeaan takanurkkaan musta mytyllä oleva lapanen, vasemmalle sivurajasta pari metriä ja edestä ehkä 15m päähän sinivihreä pieni kukkaro. Koira odotti autossa eikä nähnyt. Totesin jo ääneen että tää on aika haastava harkka meille ja voi olla että menee ihan reisille, mutta kokeillaan. Mulla oli kyllä periaatteessa luotto koiraan, uskon että ne kentällä tehdyt pelleilyt on auttanu tähänkin.

No, haettiin koira. Se jäljesti meidät alueelle. Eka lähetys etulinjalta oikealta sivurajalta tavoitteena nostaa se takaesine. Erinomainen keskittyminen häiriöihmisestä huolimatta. Oli hiirenhiljaa, ei varastanut, mutta oli taas ku se viulun kieli valmiina lähtemään. Sinne ampaisi ja ehdin kuiskata yleisölle, että toi on sen normaali vauhti, kun se tuli jo takaisin. En osaa selittää miten mutta ilmeestä kyllä näkee koska sillä on löytö ja koska se tulee muuten vaan käymään. ;) Tuli niin lujaa että meinas kompastua omiin jalkoihinsa. Esineen sain erinomaisesti käsiin asti. Nakinpaloja palkaksi.

Siirryttiin se n. 10m vasempaan reunaan ja lähetin koiran siitä. Erinomainen lähetys taas, koira tarkisteli takarajan, kävi vähän ulkona, ilmeisesti tuuli pyöritti hajuja. Kerran huusin "äp!" kun oli menossa kovin kauas, siitä se palasi alueelle muttei turhaan tullu mun luo asti. Loistavaa! Mun mielestä se meni pari kertaa tosi läheltä esinettä, se oli edestä katsoen pienen mättään takana. Hetki kesti ennen ku löysi. Kiitolaukkaa palauttamaan, koira hoiti osuutensa suht hyvin mutta esine tippu mun käsistä. Nosti pyytämättä käteen asti. Maksalaatikkopurkki palkaksi. Lopuksi leikkiä, eka mun kanssa, sitten annoin lelun vieraalle jotta hääki saa kokeilla kuinka mudi taistelee. Taisteleehan se oli vieras tai ei.

Jäi ihan sairaan makee fiilis, siinä sitä tekemisen meininkiä nyt ihan oikeesti oli!! :) Eikä pelkkää vauhtia ja vaaratilanteita, vaan se koira ihan tasan työskenteli, ei vaan kaahottanut tyhjäpäänä ja vaatinut ohjeita ja korjaamista ja ties mitä junnaamista. Ihanaa!

Sitten käytiin lenkillä. Seuraksi otettiin pk holsku-uros. Käveltiin aluksi vähän matkaa remmissä ihan hyvällä välimatkalla, ja päästettiin ne lopulta irti. Tiedossa oli että holsku tulee kyllä urostenkin kanssa toimeen kun on tilaa ympärillä, mutta ei oo ihan lapanen. Just sellasia me tarvitaan. Aluksi niistä lähti sitä ääntä ja sitä oli sellasta patsastelua, mutta ei menny montaa minuuttia ku pärinä muuttu intohaukuiksi ja ne alko leikkisille. :)

Kerran tuli juoksija yllättäen mutkan takaa vastaan, koirat oli onneks sattumalta ihan parin metrin päässä edellämme eikä niistä kumpikaan tajunnu mitään. Holskun omistajalla oli nopeemmat refleksit, L tuli sen kutsusta myös. Mä olin saada sydärin pelästyksestä mutta ehdin kans pyytää koiran luokse, ja pitelin sitä kiinni kun tyyppi juoksi ohi. Huhheijaa.

Luksi myös pulahti lammen rannasta vahingossa syvään veteen. Eipä se siitä ollu moksiskaan, eikä edes hillinnyt hepuliaan, ja oli ihan hilkulla ettei se tippunut sinne uudestaan. :D

Ja sitten seuraava ilouutinen: L ON muuttunut aikuisemmaksi. Se piti ihan eri tavalla kontaktia minuun ku vielä joskus keväällä. Se totteli mun "ei niin kauas" -huutoja, se tuli pari kertaa kutsusta luokse (en toki kutsunut kesken villeimmän painin, vaan kun ne seiso rauhassa ja mietti että mitä seuraavaks tehtäis), ja jotenkin vaan.. no, ei seonnut kavereista ja ollu aivan "huuda muija mitä huudat, evvvk" niin ku joskus keväällä oli, ja olin aivan surkeena sen takia. Kahdestaanhan meillä ei hirveesti mitään valikoivan kuulon ongelmaa ole ollut, mutta kaverikoirien kanssa sen mielestä ei oo tarttenu kuunnella yhtään. Ihanaa!

Palattiin autoille ja otettiin vähän tottista. Eka L autoon ja toiset teki vähän. Sitten ne otti paikallamakuun kun me tehtiin omiamme. Vähän L eka yritti katsella sitä perusasentoon käskettynä, ja taisin muutaman kerran muistuttaa pikku nyppäisyllä että kukkuu. Sivulle tuloja, 3-4 askeleen siirtymisiä eteenpäin, paikallaan käännöksiä oikealle. Alko löytyä tekemisen fiilistä ja häiriökoira lakkasi täysin häiritsemästä. Yksi luoksetulo 25m matkalta, narupallo lensi taakse kun koira oli tullu reilusti yli puolet. Vähän lisää sivulle tuloja. Paikalla olo istuen n. 30-45sek, lopuksi vapautus maksalaatikkopurkille koiran sivuun.

Ei siitä nähny yhtään että yli tunti oltiin lenkillä. Se teki aivan täysillä ja hyvä niin, koska sitä mä juuri halusin mudista esitellä :) Mä sanoin etukäteen että intoa on mutta tekniikkaa ei. Katsojan kommentti oli että on sillä tekniikkaakin. Höh, ehkä mä sitten vähättelen kaikkea tekemisiämme. Kyllä se 3-4 askeleen seuraaminen aika hyvältä tuntui, ehkä se alkaa sieltä löytyä :) Toinen näkemys oli se, että koiralla on ilmeisen hyvät hermot ja mahtava keskittymiskyky. Se on aina kiva kuulla, en mä sitä itse osaa arvioida.

Lopuksi piskit pääs vielä ihan hetkeks lähimetsään rymyämään. Pari tuntia meni yhteensä. Nyt on kotona väsynyt, mudalle löyhkäävä mudi, ja koiraansa erittäin tyytyväinen omistaja :)