Esineet ja tottista. Pimeässä.

Esineruutu nurmikolla n. 25x7m. Koira näki tallaamisen ja esineiden viennin. Vasempaan takanurkkaan sen ihana lytätty ja tapettu vinkulelu, eli suomeksi sellanen kuminkappale. Oikeaan reunaan n. 10 metriin tennispallo. Ekasta palkaksi frolic ja tokasta kissanruokarasia, äkkiähän se ne löytää ja hienosti palauttaa mulle. Niin ajattelin.

Juuei. Todellakaan.

Mä en enää muista ollenkaan missä järkässä mikäkin tapahtui, mutta kaikki alko siitä että koira juoksi suoraan kohti tennispalloa ja teki suunnilleen sen kohdalla niin selkeän väistöliikkeen vasempaan laitaan. En tiedä väistikö se esinettä, mutta se näytti siltä kun juoksee täysiä päin puuta ja kiertää sen äkkiliikkeellä. Meni vasempaan takanurkkaan, annoin mennä. Etsi ja mun mielestä löysi kumilelun. Hihkaisin kehut, koira tulee miljoonaa mun luokse - tyhjin suin. En ollu nähny ottiko se sitä alun perinkään vai tippuko se matkalle, ja jos, niin about mihin kohtaan. Patistelin pari kertaa että käys ny hakemassa se uudestaan. Koira lähti, näytti juoksevan muuten vaan ja sit selvästi tarkensi jo tennispallolle.

Käskin sen takas, pistin kiinni, kävin etsimässä taskulampulla kumilelun, vein sen samaan paikkaan, lähetin koiran uudestaan, ei edelleen onnistunu. Koira takas, jossain vaiheessa en löytäny kumilelua enää itsekään ja vaihdettiiin tennispalloon. Kovistelin sitä pariinkin otteeseen. Koira ei enää lähteny kama-käskyllä minnekään ja esitti rauhottavia signaaleja perusasennossa. Kävin näyttämässä palloa jne, mentiin yhdessä lähemmäs ja ties mitä. No ei vaan tuu enää YHTÄÄN MITÄÄN koko hommasta.

Hain lopulta sen pallon siihen parin metrin päähän. Lähetin, koira toi, kehut ja nami. Vein sen n. kymmeneen metriin, se näkyi siitä lähetyspisteeseen. Haki hyvin. Tai tippu se mun jalkoihin pari kertaa, mutta koira ylipäänsä irtosi ja etsi hyvin. Sit vein sen oikeaan takanurkkaan. haki muistaakseni tänkin hyvin, tosin palautus oli aivan onneton ja päätin että otetaan vielä yks ja sit kissanruokarasia siitä. Ja se menikin taas ihan reisille, en muista miten, mutta meinasin karjua (itselleni) ääneen ku en älynny lopettaa ajoissa. Enkä muista mentiinkö me lähemmäs vai kävinkö näyttämässä sen, mutta kun koira sen sieltä vielä haki, niin sit kissanruuat palkaks vaikka mikään täydellinen sekään ei kyllä ollu.

Tarinan opetus: ÄLÄ SAATANA TEE ESINERUUTUA PIMEÄSSÄ!

Mä en tiedä yhtään mitä mun nyt pitäis tehdä ja miten jatkaa. Hitto vie, onnistun tätä menoa pilaamaan tämänkin ihan totaalisesti. >:(

Käveltiin hetki ja päätin sit kuitenkin ottaa tottista, vaikka mua vitutti oma tunarointini niin että ihan hilkulla oli etten jättänyt sitä. Varsinainen pääruoka oli erillään toisessa purkissa, nappulaa ja kissanruokaa. Koira ei ollu siis vielä tänään syöny, ja esineruutueväs oli paljon pienempi.

Mitäs me nyt tehtiin, en muista näitäkään ihan tarkalleen. Liikkeestä istumista, jos peruutan ja koira on mun edessä suoraan niin hyvä, jos koira on yhtään mun jommalla kummalla sivulla kävelin sit takaperin tai peruuttaen itse, koiran mielestä "istu" = "sivu". Ajattelin että treenaan kotona tota "istu = istu siihen missä olet" -juttua niin että paan koiran kompostikehikon taakse ja pääsen siten itse menemään kauemmas eikä se pääse ihan lähelle. :D Samaa aion tehdä maahan menojen kanssa jahka ne tosta vielä vähän edistyy. Osasta namipalkka, osasta lensi lelu, osassa palasin koiran luo vapauttamaan ja parista kutsuin sen mun luo. Otin myös yhden istumisen kun koira saalisti lelua, hyvä ripeä istuminen. Kyllä se sieltä varmaan alkaa löytyä :)

Kaukaa sivulle tulemista. Tätä oli varsinaisesti tarkoitus testata. Eka olisko ollu metrin-parin matka, koira käskyllä istumaan ja siitä sivu-käsky. Hyvin osasi, en auttanu edes namilla. Pari toistoa. Sit siirryin seuraavaks suoraan n. 10m päähän, ja tiedättehän millainen se ahneen loppu olikaan... normaalisti mun sivu-käsky on aika matalalla ja tasaisella äänellä sanottu, ja nyt vielä jostain syystä kiljaisin "sivu!" melkeen yhtä kimeesti ku "tännnne!". Lähtihän se tuhatta ja sataa mutta että mikä sivu.. no, autoin kädellä. Hinkattiin noita sit aika monta kertaa, varmaan joku kymmenen yhteensä, ja lopulta se tuli n. 15m matkan. Alussa tuli ravilla mutta loppupään toistoilla laukkaa. Autoin kyllä varuilta vasemmalla kädellä niin että ojensin käden tyrkylle kun koira oli lähellä, ja sit vedin sen sillä paikoilleen. Olis se ehkä itsekin menny, en tiedä. Vaihdellen nami- ja lelupalkkaa. Tässä tuli kanssa odota-käskyä aika hyvin treenattua, kiltisti se odottaa. :) Ihan vikalla eka nami ja sitten vapautuksen jälkeen iltaruokapurkki. Kyllä maistui!

Tosta luoksetulokutsusta ja ravista vielä. Luin vissiin vanhaa Canis-lehteä ja siinä joku kirjoitti, että jos koira lähtee ravilla, hää ei anna sen tulla ollenkaan vaan huutaa heti "äp!" tai mikä nyt onkaan virheen merkkinä, menee itse koiran luo, laittaa sen uudestaan odotusasentoon ja ottaa uuden samanlaisen yrityksen. Palkka on ihmisellä ja koira HALUAA tulla sinne (huom tän pitää varmasti olla näin, muuten tää ei toimi!), ja jos parikin kertaa palauttaa hitaasti lähteneen koiran heti alkuunsa takas niin se on niin turhautunu sen jälkeen että sen pitäis lähteä seuraavaks ku tykin suusta. Yleensä ihmiset sortuu siihen, että ne kannustaa äänellä tai ottaa yhden hitaan jälkeen sellasen hetsatun luoksetulon. Niilläkin saa vauhtia, mutta ne ei varsinaisesti opeta koiralle että se hidas liikkeellelähtö oli huono juttu, ja helposti käy niin että kun sitten seisotkin esim. kokeessa hiljaa ja patukat piilossa, koirakin tulee vaan ravilla. Niinhän se on oppinu ja itse nimenomaan olet opettanut, että vauhtia tulee sillon ku hetsaat sitä :) Huomatkaa vielä että tämä hieno oivallus ei tosiaan ollu mun oma enkä tiedä toimiiko se, mutta voisin kuvitella että kyllä. Mä alan käyttää tätä heti kun tolle on selvää se kaukaa sivulle tulo eikä tarvii käsiapua ollenkaan.