EILEN yöpissalla: olin aivan koomassa, koira oli liinassa. Yhtäkkiä se tempaisi ihan saakelin lujaa sivullemme pimeään, nylonliina poltti mun sormia ja kiljaisin/karjaisin "mitävttuasäteet?!". Sellanen yllättynyt en tiedä mitä tapahtuu ja pitääkö kieltää -ääni, jos olisin ollu hereillä, olisin karjaissut varuilta ihan kunnolla. Kun aivot heräsi, olin ihan varma että se ryntäsi jäniksen perään, mutta kierrettiin se nurmipläntti kaksi kertaa ympäri, eikä mitään jänöä näkyny missään. Saattohan se juosta jo kauas poiskin. Se oli sellanen hepuliryntäys, ja kun kerroin tästä Hyvin Harmissani kaverille, se kysy että miksi ihmeessä se ei olis voinu olla pelkkä viaton hepuli. No voi toki. Mutta silti mulla on sellanen kutina, että nyt napsahti remmikuuri yöpissoilla tuossa omassa puistossa. JOS se meinaan yritti tolleen jäniksen perään niin hukkaanpa on menny kaikki vastaehdollistamiset ja kaikki. Nyt tulee kylmää kyytiä jos koskaan näen sitä jänistä kun toi hötkyilee tolleen.

Olen samalla miettinyt sitä irti pitoa ylipäänsä. Miksi musta olis niin kivaa voida pitää sitä irti tuolla jatkossakin. Se ei juuri liikuntaa siinä saa, sen pitää pysyä kuitenkin niin lähellä mua. Varsinaiset kuntoilulenkit hoidetaan kyllä ihan metsässä, ei pienessä kaupunkipuistossa. Jos taas heittelen sille palloa tms, se on niin kiihkoissaan siitä että vaikea uskoa että se kesken leikin edes näkee mitään jänistä. Jotenkin vaan se on musta yksi hallinnan mittari, että voisin pitää sitä vapaanavapaana (=ei minkään käskyn alla tai "pallomagneetissa") tuollakin. Että se jättäis ne saakelin cityjänöt rauhaan.

Aion jatkossa antaa sille yhden täällä-käskyn, ja jos se edes harkitsee että onko pakko kun toi jänis juoksee niin kivasti karkuun, niin selkäänsä saa niin että ei jää epäselväksi. :P Pitää myös muistaa pitää jotain lelua taskussa, vaihdossa saa sit taisteluleikin. Sellainen "jäniksiä ei ole olemassakaan, niistä ei saa palkkaakaan koska niistä ei tehdä mitään the juttua mihinkään suuntaan", mitä alun perin ajattelin, ei taatusti (enää) toimi. Nami on ihan ok palkka, mutta luulen että tässä tehokkaamman tuloksen tuottaa sallittu saalisleikki. Et saa juosta jänön perässä, mutta heitän sulle jotain mitä saat jahdata ja mistä taistelen sun kanssa. Ihan hyvä diili, eikö? Kun vaan toi paukapää ymmärtäis oman parhaansa. En mä sitä auton alle halua juoksuttaa, eli jos se ei pian ala ymmärtää kaavaa, se ei ole tuolla enää irti.

TÄNÄÄN: omistajan totaalisen perseellään olevan unirytmin, romahtaneen mielenterveyden ja koulutunnin missaamisen summana päätin että nyt me tehdään jotain erilaista, kunnon irtiotto tästä paskasta, tai kuuppa räjähtää justiinsa. Oltiin siis 3h lenkillä aivan uusissa maisemissa, sisältäen 10km merkatun pururatareitin, vähän omaa haahuilua metsässä ja ehkä 20-30min hengailun rannassa, missä koira kävi lutraamassa vedessä keppien perässä ja minä istuin kivellä katsomassa. Mä sanoin sille etukäteen että minä en sitten ui, mutta arvatkaa mikä on lopputulos kun kyseessä on mudinpoikanen, keppi ja vesi. Minä olin yhtä märkä ku olisin käyny myös uimassa. Oli tosi hyvä ranta, siellä vedessä kasvo myös "spagettiheinää" ja lumpeen lehtiä, ja hitto että niitä oli kiva kiskoa. Toi veti ihan kauheeta hepulia, harmittaa pirusti kun ei tullu kamera mukaan. Löyty myös sellanen kiva kalliopaikka, mistä se voi tehdä uimahyppyjä veteen ens kesänä kun toivottavasti uskaltaa enemmän. Nyt en edes yllyttäny siitä, olis se ehkä hypänny ja sit saanu slaagin kun olis uponnu. Se menee siis aaltoihinkin innoissaan ja rypee oikeen kunnolla, mutta vaan niin kauas että jalat pysyy pohjassa. Pikkuhiljaa, varmaan ens kesänä uskaltaa uimasille asti :)

Alkumatkasta se oli ihan kauhea ja mä kihisin kiukusta. Onnistuin mm. tallomaan yhdessä sheltin ohituksessa sen etutassulle niin että se ulvaisi ja häpesin silmät päästäni. Lapsilauma vyöry just koulun suunnistustunnilta takas, siinä ihan kohdallamme. Olin ottanu L:n siis reunapuolelle ja pidin sitä lyhyellä siinä. Ei mitään käskyä, mutta hitto se ole ikinä saanu rynniä mun ohi toiselle puolelle rääkymään vastaantulevalle koiralle. Nytpä yritti, ja siinä rytäkässä tosiaan tallasin sen jalalle ihan kunnolla. En tietenkään tahallani, mutta noin rehellisesti ei kyllä harmita yhtään. Se nilkutti vähän aikaa sen jälkeen. Kurja juttu, mutta arvatkaa menikö pari seuraavaa ohitusta hienosti omassa reunassaan. Kyllä.

Keskellä korpea meidän takaa tuli yllättäen sauvajuoksija. Pelästyttiin sitä molemmat ihan hemmetisti, ja L päästi yhden pontevan haukahduksen. Se oli siis kiinni, mutta ei se ollu menossa sedän kimppuun, kunhan ilmoitti.

Sit ohitettiin yksi kurkku suorana rääkyvä pystykorva aivan hiirenhiljaa. L on niin hassu, jos toinen koira haukkuu ja nimenomaan räkyttää tolleen pystykorvatyyliin ihan nonstoppina, Luksi ottaa tiiviin kontaktin muhun ja on ihan "mamma auta, mä en KESTÄ, mä en voi edes kattoa tonne, hyi ällöä! Anna nakkia niin selviän tästä!" Jos toinen on hiljaa tai murisee, niin sit meilläkin alkaa mudinpoikanen laulamaan. Bbbrrr. Tosin, ihan loppumatkasta saatiin pari kolme hiirenhiljaista ohitusta. Pitäis kai joka lenkillä ensin murtaa siltä varpaat jalasta, niin se muistais käyttäytyä :P

Ei mut oikeesti, mä en enää YHTÄÄN ymmärrä miksi se murisee ja mitä sille pitäis tehdä. Epävarma? Tukea, ymmärrystä ja kukkaterapiaa? Kunhan kukkoilee? Siis kunnon selkäsauna? Hakee itseään, antaa olla, ei olla huomaavinaan? Huoh.

Joka tapauksessa olipa hieno lenkki. Oli vielä ihan sairaan ihana ilma, kävelin t-paitasillani koko matkan. :) Tonne mennään ehdottomasti uudestaan! Harmi vaan että lumien tullessa sinne vedetään ladut ja täällä pääsee hengestään jos uskaltaa edes ylittää koiran kanssa ladun mennessään metsästä toiseen...

TERVEYS: Kennelliiton kanssa oli ihme sähellystää noiden virallisten tulosten saamiseksi. Lopulta selvisi että sirutuskortit puuttuu, ja kun kasvattajan kanssa tutkittiin asiaa, niin saatiin selville että siruttaja oli vuosi sitten unohtanut postittaa ne kennelliittoon. Onneksi ne kuitenkin löyty vielä ja nyt pitäis olla sen homman kunnossa. Odotamme siis seuraavaksi laskua, ja sit pitäis saada ne tulokset :P No joo. Leikkasin tänään koiran kynsiä ja nostin sen pitkästä aikaa pöydälle, ikkunasta tuli vielä vähän luonnonvaloa illalla. Lopuksi meinasin muuten vaan vähän ronklata sitä. Kaivaa kaivaa, ja käsi osuu johonki hirveään pattiin toisen reiden sisäpinnalla ihan mahan rajalla. Koira alas ja selälleen lattialle, se on niin ihana kun ei siihen oo mitään käskyä, mutta sen saa vääntää mihin tarttee ja se pysyy ihan liikkumatta paikoillaan. Se oli siis mun jalkojen välissä pää mun puolessa, ja mä makasin pitkin pituuttani sen päällä kumartuneena sen jalkojen väliin. Ei niinku yhtään ahdistavampaa ja painostavampaa asentoa voinu keksiä? Ja mitä tekee mister töppönen? Nuolee mun kainaloa ja kättä ja kaikkea mihin se ylti. Edellinen koirani olis purru multa pään irti.

No joo. Punkkihan se paise oli. Siis ihan onneton punkki ja iso paise. Kaavin sieltä kaiken mitä tuli, mutta aikamoinen molluska siihen vielä jäi. Yritin vähän puristaa sitä, mutta mitään mönjää ei tullu. Pitää seurata että se tyhjenee. En mä oikeen edes tajua mikä se on, miten punkki aiheuttaa sellasen? Pitäis käydä apteekista vissiin vielä yhden Exspotit tälle kaudelle, muistaakseni se sai elokuun alussa vikan satsin ja kuvittelin että se riittää.

TREENIT: kiertämistä. Olisin tehny merkillä, millä sitä on aloiteltu, mutta ne olikin autossa, ja superlaiskana on tietenkään jaksanu hakea niitä sisälle. Ensin 2L limupullolla, ihmeen hyvin eläin tajusi mikä on homman nimi. Aloin yhdistää 10 toiston aikana "kierrä" -sanaa. Jännää on se, että koira menee aina myötäpäivään. En tietääkseni ole opettanut sitä sille mitenkään, ainakaan tahallani.

Sitten vaihdettiin limupullo roskikseen. Tarkoitus on siis yleistää se sataan asiaan ja viedä myös ulos, niin että voin osoittaa mitä tahansa ja koira kiertää sen. Hyvin meni nämäkin, tosin oppilas tarjosi eka väen vängällä maahan menoja. Kun osoitin kädellä roskista, se tajusi heti että ai toi! 10 toistoa tätäkin.

Sit vielä niitä maahan menoja kerta se niin kovasti niitä halusi. Ja pitihän mun ne nyt hoitaa kuntoon... :P 10 toistoa. Nousin suunnilleen puolessa välissä seisomaan. Pari sellaista, missä koira istui ja näytti odottavan käskyä, mutta en minä tiedä. Kuvittelen varmaan vaan taas. Varovasti voisin silti veikata, että ollaan nyt siinä vaiheessa että kun se tietää odottaa sitä, se menee maahan-käskystä makuulle. Jos menisin ulos ja sanoisin maahan, se ei tekis yhtään mitään. Mutta niinhän sen pitäis mennäkin. En vaan tiedä miten sitä voi alkaa yleistää. Jos selkeesti treenataan, se tarjoaa sitä tosi helposti. Jos ei, vaan esim. arjen tilanteissa pyytäisin sitä, eikä se tajuais ollenkaan, niin miten sit autettais sitä? En haluis palata siihen käsimerkkiin enää ollenkaan.

Kiertämisvideo. (Huomatkaa n. 15s kohdalla. Putoaa makuulle. Nousee. Putoaa. Nousee. :D)

Tässä vielä maahan menotkin.

(Mikähän kategoria noille kiertämisille merkataan? Agility? Mut käytetään niitä tokossakin, pysähtymisiä kun koira tulee kohti. Tai sit se on temppu. Aaargh! Olkoon temppu. Temppu jota sovelletaan muualle.)