Oltiin viime yönä tossa lähipuistossa pelaamassa frisbeellä. Ikean kangasfrisbeellä. Ei ollu tarkoitus olla kovin kauaa, mutta kappas vaan, mehän leikittiin 20 minuuttia! Sain koiran taas kuumumaan niin että se hyppi naamalle asti. Heh, kadun tätäkin varmaan joskus myöhemmin, mutta nyt se on lähinnä hauskaa... kyllä se lopettaa käskystä, jos ei ekalla niin toka jyrähdys tulee sen verta kovaa että perille menee. :P Kotona se läähätti varmaan vartin ton jälkeen.

Tänään oltiin kans omassa puistossa irti, juuri äsken. Joku puolisen tuntia, mutta frisbeeleikki kesti vain jokusen minuutin. Koira oli selkeesti eilisestä väsynyt. :D Tuhatta ja sataa haki pari ekaa heittoa, mut sit se alko hyytyä. Ottakaa huomioon että hyytyvä mudi on monen muun rotuharrastajan mielestä edelleen ihan kauhee salama, mutta itse sen kyllä erottaa että nyt se ei käy ollenkaan täysillä. Se lähti kyllä lujaa frisbeen perään, mutta palautus oli vähän mallia "kunhan ehtii", eikä L taistellu ollenkaan niin ku normaalisti. Vaikutti just otolliselta mielentilalta, joten käskin koiran sivulle, toistin vielä käskyn napakasti ja heitin frisbeen. Ei meinannutkaan rynniä omin lupinensa perään. Siitä hyvästä vapautus heti ku näin että koira pysyy, frisbee oli vielä ilmassa siis ku koira sai luvan mennä. :) Ja sehän lähti ku tykin suusta! Lopeteltiin sit aika pian, mitäs sitä suotta ku toinen ei kerta jaksa. Se olikin ihmeen pitkä sessio eilen. Ja tänään oli se agilitytesti, missä kans leikittiin aika paljon.

Mun mielestä me nähtiin yksi jänis (koira ei sit kai nähny?), ja yhtä ruusupuskaa koira jäi haistelemaan ihan sairaan pitkäksi aikaa. Kävelin tosi kauas (100m?) ja kävi taas mielessä että karjaisenko minne hittoon sä jäit, kun se tuli sieltä kiitolaukkaa. Veti kauas ohi, varmaan liki saman verran :P Siitä rykäisin sen perään että nyt niitä jarruja. Sen jälkeen se oli loppuajan paljon lähempänä ja jotenki paremmin kontaktissakin. Mä en tajua miksi suotta pelkään niitä jänöjä! Haluisin tehdä sellasen vähän ilkeän harjoituksen, että joku toinen leikittää koiraa ja mä kutsun sen kauempaa luokseni. Kiltissä versiossa se leikki loppuu just samaan aikaan jotta koiran on helpompi lähteä sieltä, ilkeämmässä ei... tuntuu vaan että tarttis saada pari tosi haasteellista luoksetuloa, niin mun luottamus riittäis taas siihen että kyllä se jäniksen perästäkin tulisi. Jos edes lähtisi jos ehdin kieltää. Tai sit se toinen, että viritellään pehmolelu tms naruun joka menee tien yli, ja avustaja on ojassa ja vetää saaliin liikkeelle ku kävellään tietä niitä kohti. Kuka tulis jeesaan? :P

Loppumatka juostiin kotiin. Alko sataakin. Yhdessä vaiheessa koira katto pitkään vinosti eteemme ja tuli samalla oikeen tiiviisti mun jalkoihin. Epäilen että sielläkin oli jänis (tai joku muu elollinen), toi näytti niin sellasen ilmaisulta. Kehuin koiraa. Olispa ollu kiva nähdä mikä siellä oli, vai oliko mikään.

Helkkari kun vaan olis pokkaa, niin pitäisin koiraa päivälläkin tuolla irti. Haluisin niin kokeilla silleen että ihmisiä liikkuis kanssa, meinaako se lähteä jonkun luo, ja miten läheltä voitais ohittaa vapaana. Joku yksityinen koirakoulu vois alkaa järjestää tällasia maksullisia testejä. Hanki kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä ihmistä/pyöräilijää/koirakkoa/muuta häiriötä jonnekin puistoon ja yksi osallistuja kerrallaan saa käydä irti olevan koiransa kanssa siellä talsimassa. Etukäteen on sovittu mitä ne häiriöt tekee jos koira menee niiden luo. Oh, olisko liikeidea! :D