Päivällä noutoa tunnarikapulalla.

Otin vaan tyhmänä eka pari kumilelun nostoa, ja koirahan sotki sitten koko jutun just siihen että sylkäise se mun käsiin ja toivo että muija ottaa kopin...

Sain kuitenkin ihan hyviä pitämisiä, sellasia sekunnin pituisia, mutta silti. :D Parasta on ku koira istuu ja itse olen polvillani pystyssä maassa sen edessä, en istu, jotta koiralla ei ole "mitään mihin sylkäistä kapula". Ojennan kapulaa, ei se kovin aktiivisesti sitä itse ota, mutta avaa suun ja sallii mun tyrkätä sen sinne. Sain pari sellaista missä se pitää sitä pureskelematta ja muutenkin just hyvin. Kerran en naksauttanut heti ja se jatkoi pitämistä, eli ideanpoikanen alkais ehkä olla siellä jo? Sen jälkeen vaan jostain syystä sain sitten niitä kun se mälvää kapulaa, se jää huonosti suuhun, menee liian syvälle ja ties mitä. Varmaan kaikki mahdolliset virheet vuorotellen. Se 15-20 toistoa on näemmä aivan liian paljon, selkeesti tää kärsi loppua kohti. Ihan vikoilla en palkannu noita huonoja ja koira alko kerätä siitä painetta, ei auennu suukaan enää että olisin saanu laittaa kapulan sisään. Ota-pyynnöllä se kyllä aukaisi aina suunsa, eli ainakin se on ymmärretty, jos jotain positiivista nyt haetaan! :D

Mä luulen että kallistun silti siihen "pakkonoutoon". Tehdään vielä vähän näitä, että se ottaa kapulan mun edessä istuen ja pitää sitä sen aikaa että ehdin just naksuttaa, ja sitten alan auttaa sitä pitämään pistämällä toisen käden alaleuan alle tms. Syystä että Luksi tosiaan paineistuu huomattavasti enemmän siitä kun se tietää että jotain pitäis tehdä mutta ei tajua mitä, kuin siitä, että (fyysisesti) korjaan sitä ja pääsen sen jälkeen palkkaamaan kunnolla. Kyllä se vetää paineet siitäkin, varsinkin jos itse olen yhtään "tyhmä, ei noin!!", pitäis siis muistaa aina pysyä hyvin rauhallisena ja olla yhtään turhautumatta saati suuttumatta.

Tuli muuten aika tykillä noita maahan menoja aina kapulan pidon välissä. :D

***

Illalla maahan menoja. Vaihdoin tuolini paikkaa siihen missä koira aiemmin on tykänny tehdä maahan menot, niin että sekin joutui menemään muualle. Hetki kesti että saatiin vaihde päälle (tietysti, sanoin sille vaan että nyt treenataan, enkä muuten vinkannut yhtään mitä haluan), sit oikeen hyviä. Kunnes siirsin jalallani yhtä liian lähelle tullutta (koira ryntää naksun jälkeen aika vauhdilla namin perään, ja lelutkin sinkoilee :D) lelua, ja koira luuli että nyt aloitettiin nostoharkat sillä. Kaipa sille vois otta jotkut mielikuvasanat, "tehdään makuuta", "tehdään nostoja", "tehdään tassulla" ja niin edelleen, vinkkaamaan sitä mikä on tällä kertaa homman nimi. Kun päästiin lelusta eroon, niin hyvin jatko maahan menoja. 10 toistoa.

Sit vähän sivulle tuloja naksuttimen kanssa, koiran paikka on taas valunut turhan eteen. Sivusuunnassa se pysyy luonnostaan hyvänä (eli koira on käytännössä kiinni mun jalassa, mä tiedän että se ei ole ehkä ihan se ihanne, mutta se on se mistä minä tykkään ja saa kelvata), mutta elää joko niin että koiran etujalat on mun varpaiden tasalla tai vähän ylikin (liian edessä, useita senttejä), tai sit koiran perse kiertyy mun jalkojen taakse eli on vähän vinossa. Pidin namikäden (vasen) mahani päällä eli koira ei saanu kädestäkään haettua paikkaansa, palkkasin naksuttimella. Tässä se ei ymmärtäny että naksu vapauttaa, piti pari kertaa sanoa että ota vaan, kun koira vaan katto heitettyä namia. :D

Eteen tuloja ("tänne"). Ei oikeen osaa. Namilla ohjatenkin tulee hyvin herkästi vinoon ja nimenomaan sinne perusasennon puolelle. Saatiin me joku ihan hyväkin. Lisää treeniä vaan. Olen oikeastaan jo pitkään halunnu kokeilla jättää koiran odota-käskyllä ja kutsua sen sitten sivulle, siis että vois tehdä tokopuolella luoksetulon suoraan sivulle, mutta en oo vielä saanu aikaseks. Nyt toi lysähti just tonne mun jalkoihin nukkumaan, niin enpä enää viitti potkaista sitä ylös. Jos illalla muistais, pitää tehdä ne loput maahan menot vielä tänään myöhemmin.