Alkaa muuten olla oikeesti jo kylmä! Tilasin koiralle fleecehaalarin ja siitä tuli eilen ilmoitus postiin laittamisesta. Ensi viikolla varmaan syytä ottaa jo agilitytunnillekin mukaan, jos ilmat ei tästä enää lämpene. Omiakin vaatteita saa alkaa miettiä, siellä seisoessa pelkissä tuulipuvun housuissa ja -takissa ei oo enää yhtään kivaa.

No. Oltiin tällä kertaa vain ulkona. Parkkiksen puolella rengas, jota sai ottaa omaan tahtiin yksinään. Varsinainen kenttä taas jaettu kahteen osaan, välissä aidoista yms rakennettu "aita". Hyvin ne koirat kyllä onneks pysyy omilla puolillaan eli tollanen näennäinen este riittää. Oikeastaan tosi kiva, kesällä siellä Helsingin kurssilla oli sääntönä että joku karkaa jonkun luo, täällä se on ehdottomasti vaan harvinainen poikkeus. :)

Niin, kentällä toisella puolen yksittäisinä ja uusina a-este sekä keinu. A oli aika loivana, keinun alkupää muovituolilla ja loppupää agilitypöydän päällä, niin että keinu keikahti suorittaessa ehkä 10-20cm. Toisella puolella rata, jossa kaksi keskenään n. 90 asteen kulmassa olevaa hyppyä, vino putki ja pussi. Tarkoitus tehdä hyppyjen jälkeen valssi ja seuraavilla toistoilla takaaleikkaus. Ja meikää vietiin taas... :D

Me aloitettiin a-esteeltä. Kouluttaja kysyi meneekö se sinne (=otetaanko suoraan kokonaan vai nostetaanko se vaan alastulolle) ja vastasin että aivan varmasti menee mutta enemmän pelkään että se tulee niin rytinällä ettet ehdi pysäyttää sitä alastulolle... hää vakuutti että kyllä ehtii. Viime kerralla oli yksi toinen tyyppi ja se ei saanut L:ää pysähtymään (puomiko se oli?), sen takajalat ehti aina ponnahtaa sieltä sivulle. Tää oli paljon parempi ja selkeesti näppärämpi ihminen! :D Kaipa mä voisin niistä nimilläkin puhua, tätä blogia lukee vissiin kaksi ihmistä jotka tietää missä harrastamme ja epäilemättä tuntee myös nää ihmiset, mutta mitä väliä :) On vaan jääny muualta netistä tavaksi kirjoittaa tolleen ympäripyöreesti.

No joka tapauksessa, vissiin kaksi toistoa kummaltakin puolelta vieden. Aivan sairaan hyviä! Se koira tosiaan oli monta kertaa karkaamassa sinne jo ennen kun edes pyydettiin, ja Marja sai sen tosi hyvin pysäytettyä ajoissa. Kun koira oli syönyt namilätkältä namin, se jäi siihen takajalat edelleen kontaktille katsomaan minua ja ilmiselvästi odotti lupaa jatkaa! Mitä hittoa, ei viime viikolla kertaakaan taidettu harjoitella tota omalla ajalla portailla tms, mutta jotain sen pienessä päässä on selkeesti taas tapahtunu<3 Ihmeellinen eläin! Sit kun juteltiin hetki siellä loppupäässä, koira oma-alotteisesti peruutti siinä meidän puhuessa kontaktille ja killitti minua sen näkösenä että mää tiedän että tää on se juttu, anna lisää namia. :) :) WAU!

Sen jälkeen suoraan keinulle. Sanoin siitäkin, että on jonkun kerran saanu kokeilla ja kyllä rynnii, epäröinnin sijaan vauhti on se probleema. Ne kyllä vähän liittyy toisiinsa ts. keinulla sitä silmin nähden hirvittää ja se sutii sen takia vähän liian kovaa ja "menen mutta äkkiä etten kuale" -tyyliin. Nostettiin se sinne sieltä tuolipäästä ja imutettiin namikädellä alastulokontaktille, jossa "ota" -> nami kädestä -> "odota" (+ käytin avuksi käsimerkkiä jotta varmasti menee perille eikä se ehdi tehdä väärin) -> siirryn itse vähän ja kutsuin koiran "ok" tai välillä taisin sanoa "tule". Hyvin sujui :) Keinun tömähdystä ei millään tavalla vaimennettu mutta ei toi siitä oikeen ollu moksiskaan. Siis se pöytähän oli koko ajan siellä toisessa päässä että ei se täydeltä korkeudelta todellakaan keikannut!

Sitten otettiin keskenämme rengasta, sitä matalinta versiota. Vietiin namilätkä metrin päähän ja palattiin toiselle puolelle, lähetys "rengas" -luvalla. Hienosti osasi. Menin vaan joka kerta pyytämään sen takas myös renkaan läpi, tajusin vasta myöhemmin että se oli vissiin just niitä mitä ei pitäis tehdä ettei koira opi hyppimään mennen tullen, se on heti virhe jos menee väärään suuntaan. No, uppista, ei enää jatkossa. Mäkin oon välillä miettiny miksei me saadat ehdä jo enempää esteitä yksin, mutta niissä taitaa olla yllättävän paljon just tollasia jippoja mitkä pitäis tietää.

Sitten päästiin viimeisenä sinne radalle. Varoitettiin, että lähtöpaikan lähellä on joku tosi hyvä haju, vissiin joku metsän eläin käyny kuseskelemassa, ja kaikki koirat on ollu kauhean kiinnostuneita siitä. Just meitä edeltävät kaksi käytti enemmän aikaa siihen että saa koiran kiinnostumaan ohjaajasta ku itse radan suorittamiseen... tästä viisastuneena mä jyrähdin omalleni heti kun nenä tippu maahan -> sain koiran kontaktiin -> namitin sitä hyvin avokätisesti. Tällaset on just hyviä kun osaa varautua, tietää puuttua ja pääsee sit kunnolla palkkaamaan oikeasta :) Onneks ne kertoi! Sen jälkeen se ei kertaakaan yrittänytkään haistella vaikka otettiin 5 kertaa uudestaan alusta. Hyvä mudinpoikanen!

Minulle ja yhdelle toiselle sanottiin jo tunnin alussa, että te teette tän sit erityisen tarkasti ettekä mene liian pitkälle koska teillä on niin pirun nopeat koirat. Koira jätettiin alkuun ja itse mentiin tokan hypyn kohdille. Koira hyppää kaksi hyppyä, ohjaaja ottaa sen vastaan, tekee valssiin, ohjaa koiran putkeen ja putken jälkeen pussiin jonka jälkeen palkka. Helppoa, eikö? :D

No se eka meni ihan hyvin. Mudi sai narulelua.

Tokalla mudi yritti oikaista toisen hypyn ohi. Palautus alkuun.

Kolmas taas oikein hyvä. Sitä kättä saa nostaa ihan kunnolla ja "työntää" koiran hypylle. Jos pidän käden liian lähellä omaa kroppaa, koira ei irtoa sinne hypylle vaan oikaisee mun luokse.

Sen jälkeen valssin sijaan olikin tarkoitus tehdä takaaleikkaus, eli yritetään saada koira irtoamaan edeltä putkeen ja ohjauskäsi vaihdetaan vasta kun koira on putkessa sisällä.

Ja sitten alko minun show... ekalla törmäsimme mudin kanssa siinä sen tultua hypyiltä mun luokse ja minä meinasin lisäksi kaatua putkeen. Mudi jumitti putken suulla, mutta sain sen sinne. Sen jälkeen mudi pamautti päin pussin alkua, sitä kovaa osaa, niin että kuulu vaan klonks. Kyllä se sinnekin meni kun toistin "pussi!" ja ohjasin sen sinne. Palkka, kunnon naurunremakka ja kehoitus ottaa vaan uudestaan. Eh. Mun pitää sanoa sille seuraava este jo kun se on suorittamassa edellistä. Sitä käskyä SAA myös toistaa, siis tyyliin putki-putki-putki niin kauan kunnes koira on siellä sisällä (tai vaikka vielä silloinkin, jos haluaa, niin ymmärsin? Esmes kepeillä sitä alussa pitääkin muistuttaa että teehän loppuun asti vaan.). Ongelma oli siis se että koiran tultua hypyltä en sanonut sille mitään ja lähdin vaan putkea kohti tarkoituksena antaa käsky kun ollaan lähellä. Ei näin. Totta kai se silloin tulee mun luokse kysymään että mitä sitten ja mä kaadun siihen. :S

Toka menikin sitten taas oikein hyvin. Minäkään en onnistunut pilaamaan koiran suoritusta. :D Lopetettiin tähän, mudi sai roikkua lelussa koko matkan ulos kentältä.

Väliajoilla tehtiin maahan menoja (oikeen ihania! nopea heittäytyminen ja se myös pysy siellä aika hyvin eikä singonnut heti ylös kun olin kumartunut palkkaamaan ja nousin itse), sivulle tuloja (no se "sivu" on kyllä taas vähän niin ku "maahan". Lopulta autoin sitä heilauttamalla ihan pikkusen vasemman käden sormia jotta pääsin välillä palkkaamaankin ainaisen "upsin" sijaan.), paikallaan käännöksiä joka suuntaan ja myös ihme kiemuroita, sekä mun lapasten nostamista. Pari kertaa tavallisesti, sitten jätin koiran istumaan, pistin lapset (mä en viitsi korjata tätä kun se on niin hauska typo :P) metrin päähän sen eteen ja peruutin itse vielä toisen metrin. "Anna"-käskyllä tulee tumput käteen :) Jankutan taas itselleni että hitto kun sen loppuasennon ja vasta käskystä luovutuksen sais hinkattua niin meillä alkais olla aika hieno nouto, lapasnouto ainakin! :D Mudista se oli huisin hauskaa, rengasta tehdessämme tiputin lapaset siihen johonkin hollille ja namilätkällä käytyään koira olis kauheesti halunnu nostaa lapaset. :D Piti nostaa ne pois kun se oli ihan hilkulla meneekö se namilätkän sijaan lapasille... Lisäksi ihan lopussa vielä yksi luoksetulo parkkiksen puolella suoraan leluun. Mulla on aika kova luotto koiraan tässä, sen takana oli muita koiria aikasen lähellä, mutta en mä pelkää että se karkais nidien luo vaikka poistuin nytkin n. 15m päähän ennen kutsua. Peruutin kyllä koko ajan että näen jos jotain meinaa tapahtua. Ja ihan ennen autoon menoa vielä maahan menoja, osasta palkka etujalkojen väliin melkeen samaan aikaan kun koira lakosi ja saman tien vapautus, osasta palkka, käsky pysyä ja poistuin 2-5 askelta peruuttaen. Paikallamakuun kestoa tuli vaan joitakin sekunteja, oli sen verta härdelliä kun kaikki teki lähtöä ja seuraavia saapui, ja koiria kulki ihan läheltä, niin enpä viittiny riskeerata. En halua että se ehtii edes ajatella että tässä ei nyt voi rauhassa maata vaan tarttis ehkä nousta.

Siitä a-esteen kontaktista oon tänään kaikkein ylpein :)

Käytiin kotimatkalla kaupassa, tai minä kävin ja mudi vahti autoa. Jauheliha oli tarjouksessa 400gr/1,5e. Ostin kaksi laatikkoa. Iltaruuaksi mudi söi aika klöntin lihaa johon sekoitin kaksi keitettyä munaa kuorineen. Tarkoitus oli käskeä se maahan, mutta mudin mielestä ruoka oli niin tajunnanräjäyttävää että sen aivot ei tajunnu taas ollenkaan ai mikä maahan. Pyysin kahdesti ja mudi yritti tulla vaan sivulle. Sanoin että ups tosiaan, kuurot koirat ei saa syödä, pistin kupin viideksi minuutiksi pois ja istuin koneelle. Sitten nousin ja otin pari namia ja kupin takas hollille. Kuppi pöydälle, "maahan", koira putosi, nami kädestä. Pari toistoa namipalkalla, sitten käsky pysyä, vein kupin ja vapautin koiran. Muista jatkossa että pistä se kuppi pöydälle, koska kun mulla on se kädessä, mudi käy niin kierroksilla että se ei jummarra enää suomea. Käske maahan ja pysyä ja ota kuppi vasta sitten käteen. Selviö.

MAH:lla on viikonloppuna kisat ja mainostivat että kannattaa tulla katsomaan ja saa myös osallistua järjestelyihin. Kerrankin joku avasi suunsa oikeaan aikaan eikä harmitellu myöhemmin, eli kysyin millasta hommaa siellä voi tehdä. Tarjosivat että esmes olla vahtimassa ja nostaa mahdolliset pudonneet rimat. Sanoin että oon kyllä ajatellu tulla katsomaan ja voin jotain tehdäkin, ja ne vielä nimenomaan pyysi että tosi kiva jos tulisin ja että etsii Marjan niin se laittaa mut jonnekin hommiin. Tai jos en etsi sitä, niin se tulee etsimään minut. :D Tulipa hyvä mieli, olen meinaan aika monta kertaa tyrkyttänyt itseäni töihin ties minne ja jotenkin niistä on aina jääny sellanen olo että ketään ei kiinnosta eikä mua oikeesti haluta. Sellanen epämääränen "no tuu vaan" eikä mitään tarkempaa ohjetta keneltä pitäis kysyä. Olen aika monta kertaa myös palloillut tyhmänä jossain kun en tunne ihmisiä enkä tiedä minkä näköistä pärstää mun pitäis etsiä, eikä kukaan oo "ehtinyt" tai vaikka oikeestikaan ehtinyt tulla yhtään vastaan. Aaargh. Taidan nyt oikeesti mennä, ainakin vähäks aikaa, jompana kumpana päivänä. :) On muuten eka seura jossa on vilpittömän mukavaa treenata, tosi kivoja ihmisiä, ja tuntuu että homma toimii. On tuollakin pari ärsytystä aiheuttavaa juttua ollut, mutta missä nyt ei olis, ja on ne kokonaisuuteen verrattuna aika olemattomia. Jos ne vaan huolii meidät niin varmasti haetaan jatkokurssille ja sitten joskus jäseneksikin. :) Koiran ne ihan varmasti ottais mutta minusta en niin tiedä... mun pitää keksiä jotain harjoituksia itselleni. Opettele edelleen ohjaamaan koiraa ja samalla handlaamaan oma reittisi ettet törmää esteisiin. Uh.