Kentälle ajaa meiltä kotoa noin vartin. Tunti alkaa 18.15. Normaalisti lähden siinä puolen tai viimeistään kaksikymmentä vaillen aikoihin, jotta ehdin käyttää koiran kunnolla kusella siellä, vähän lämmitellä sitä, ottaa sen hanskaan siinä parkkiksella ja ehkä vähän aikaa itse seurata edellisen puoliskon treenien loppuja. Nyt mä HERÄSIN 17.50 sängystäni ja tuli hieman hätäinen äkkilähtö. Joo, älkää kysykö. Onneksi olin pilkkonut namit aamulla valmiiksi jääkaappiin eikä tarttenu ku heittää ne kassiin. Lelut, namialustat ja muut vermeet on aina autossa. Ihan hyvin me ehdittiin, mutta se kiireen tuntu kyllä vaikutti koiraan ja mua vitutti ja valmiiksi. Piip piip piip piiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kuului mudista.

Ulkona toisella puolella kenttää yksittäisinä a-este ja keinu, toisella puolella rata josta piirros alempana. Sisällä yksittäisinä puomi, rengas ja pussi joita lupa harjoitella itsenäisesti, kaksi koulutusohjaajaa siis ulkona. "Mutta auttakaa tarvittaessa toinen toisianne".

Tänään oli joku yleinen kurittomuuspäivä ja nähtiin enemmän paikalla odottamisesta karkaamisia, esteitä omin luvin suorittavia ja jopa kentältä ulos karkaamisia kuin tähän saakka yhteensä! Mudinpoikanen ei onneksi kunnostautunut missään näistä, mutta se maa veti sitä puoleensa kovasti ja keskustelimme taas aiheesta saako koulutuskentällä tippua nenä maahan. Mulla oli jotenkin niin ankea fiilis että ei yhtään huvittanut viihdyttää mudia väliajoilla tokojutuilla niin kuin yleensä. Huomaa taas että pimeä tulee yhä aiemmin, ja pimeässä  mudit muuttuu epäluuloisiksi. Brrr tiellä koiriaan kusettaville ja brrr kentälle saapuvalle autolle ja brrr sinne sun tänne. Brrr välillä mullekin vaan siksi että mudi saisi mut kivahtamaan sille, sehän on tosi mälsää kun minä tuijotan koomassa eteeni enkä huomaa mudia mitenkään. Sitten mudi keksi että meidän ryhmässä aina ollut papillon (tms, en minä niitä tunne) on tosi kiva, tosin mudin murina-vinku-kurina-pörinä-eleistä en ollu ihan varma olisko se halunnu leikkiä sen kanssa vai syödä sen. Kun senkin kyylääminen ja remmin jatkuva hienovarainen venyttäminen kiellettiin, mudille ei jääny muuta vaihtoehtoa kun inistä. Pii. Piip. Piiiiiiiiii?

Me mentiin eka sinne radalle, jossa oli kolme aitaa ja mutkaputki ja joka näytti suunnilleen tältä:

Mudi sai ensin lihapullaa pelkästä lähdössä kiltisti istumisesta, kun sen nenä pystyi vastustamaan kiusausta. Ohjaajan oli tarkoitus mennä vähän tokan esteen eteen, tohon kakkosen puolelle. Ohjata oikealla kädellä koira (ekan ja) tokan hypyn yli, kakkoselta saada koira edelleen oikealla kädellä vieden irtoamaan kolmoselle edeltä ja vaihtaa siinä kättä. Vasemmalla kädellä vieden putkeen ja putkesta edelleen vitoshypyn yli, jonka jälkeen palkka.

Eka yritys meni oikein hyvin :) Olin itsekin tyytyväinen kun en edes meinannut törmätä minnekään. Mudi sai hurjat kehut siitä että sille on tapahtunu jotain sitten viime viikon. Epäilivät että olen salaa käynyt harjoittelemassa. :D Mudi siis oli oikein estehakuinen ja irtosi todella näppärästi, ja huomautus tulikin siitä että kolmoshypyn jälkeen mun pitää sanoa sille "putki!" heti kun se on jo siellä hypyllä. Nyt siinä tuli pieni hidastus sen takia. Oli kuitenkin niin hyvä suoritus että Jonna kysyi haluanko lopettaa siihen, kun yleensä jos ottaa sen toisenkin etukäteen suunnitellun kerran, niin eikö se virhe tuu sieltä. Joojoo, otetaan vaan.

Toisella skarppasin, mutta sekoiltiin mudin kanssa muuten ja vissiin ihan kompuroitiin toisiimme siinä kolmosaidalla, ja lopulta mudi hyppäsi keskeltä putken komeesti sen yli. :D Se oli niin ihana, jotenkin sellanen "hiton muija käskee putkeen mutta ovea ei näy missään, niin meenpä tosta" :D. No, kierrätin mudin putken takaa takaisin ja näytin sille oven, ja loppu sitten taas hienosti. Mutta pitipä tosiaan väen vängällä tehdä se toinen toisto!

Kolmas otettiin sitten niin, että mudi jäi kolmosaidan taakse ja lähdettiin siitä. Se meni oikein hienosti, onneksi :)

Sitten käytiin toisella puolen kenttää, ensin a-estettä. Eipä siinä mitään, Marja sai pitää mudia kunnolla remmistä kun se olis roiskaissut esteelle ilman lupaa. Kaksi toistoa kummaltakin puolelta. Vähän siinä kuulemma näkyy se, että se ei malta odottaa lupaa vaan tulee heti namin syötyään pois, ja sitä pitää nyt ruveta vaatimaan (öö, mun mielestä vasta opettamaan, eihän sille oo sitä varsinaisesti opetettu! Ei se ole minusta opettamista että sanotaan kaksi käskyä x kertaa tietyssä järkässä hyvin lähekkäin, ja jonkun ajan kuluttua vaan venytetään sitä väliä ja kuvitellaan että koiran pitäis osata liikkumatta odottaa sitä seuraava) niin että sitä pidetään remmillä eikä päästetä. Ei noutajaremmiä eikä mielellään edes puolikurkkaria ens kerralle. Ei ton puolikurkkari kyllä kiristä ollenkaan. Tätä me voitais varmaan tehdä kotona portaillakin.

Keinulla ei ongelmaa, imutettiin namikädellä. Loppuosan koroke oli kuulemma vähän matalampi kuin viimeeksi, eli rämähtää pikkusen korkeammalta. Eka oikeen hyvä. Täällä käskytys on "keinu", "odota" ja "ok", ja sillä mudi odottaa oikeen hienosti. En tiedä miksei sitä käytetä a:llakin? Ei se "ota"-käskyllä tiedä että pitää odottaa vapautusta :S Toinen toisto eri puolelta ja mudi lähti jo menemään kun vasta asettelin nameja käteen. Marja sano että antaa mennä kun noin hienosti menee, joten minä vaan kiirehdin perään. :D

Sisällä käytiin lopuksi, Minna kysyi tarviinko avustajaa ja pyysin että tulee vaan kun kerta on tarjolla. Eka otettiin puomia. Nami ylösmenolle ja namilätkä loppuun. "Ota", "kiipee", "ota" ja "ok". Alussa olis varmaan ollu syytä sanoa "puomi". Mun mielestä tää on kauheen monimutkainen käskytys. "Ota"-käskyn on tarkoitus alussakin meinata sitä, että ylösmenokontaktilta ei jatketa ylemmäs ennen kiipee-lupaa. Minna toi mudia remmissä, ei välttämättä olis tarvinnu, mudilla oli tässä tällä kertaa aika rauhallinen vauhti. Alastulolla sen takajalat ehti kummallakin toistolla tipahtaa kontaktilta sivuun maahan ja ketut se mitään lupia odottanut sielläkään, vaan heti namin syötyään poistui. Musta tuntuu että haluisin vielä ihan kouluttajan kanssa tehdä tätä, kun itsellä ei oo hajuakaan kuinka pahoja mokia noi tollaset on.

Sitten pari kertaa pussia, jätin mudin paikalleen käskyn alle ja menin itse esteen taakse. "Pussiii!" Ei ongelmaa, ei tartte avustajaa pitämään pussia yhtään koholla. Mudista on vaan hauskaa sukeltaa sieltä raivolla läpi. Namipalkka, mudi oli juuri mukavassa vireessä enkä halunnu pilata sitä lelulla. Minna kehui että se sujuu hienosti, ja juteltiin siitä että on kiva kun on koiralle alkaa olla jo näitä mitkä se osaa ja niitä voi sit käyttää palkkana muiden esteiden ohessa, ja että pussi on selkeesti Luksille kovin mieleinen este. :D Hänen koira menee minusta kontaktit tosi nätisti mutta pussissa ne käyttää vielä avustajaa. Jännä sekin, miten eri tavalla koirat oppii, toiselle valkenee eka toinen ja toiselle toinen asia. :)

Sit otettiin vielä suoraan sitä maxi-rengasta (siis ei matalampaa ensin), vaikka vähän pelkäsin että mahtaako se siitä mennä nytkään, kun aiemmin on ollu vähän sähellystä. Minna piti mudia narussa ja menin toiselle puolelle. Aluksi olis tullu ali mutta ei päässyt, sitten selkeesti muisti mikä on homman nimi ja mallasi etujalkoja renkaalle, mutta tartti vähän kannustusta että rohkeni ponnistaa läpi. Seuraavat kaksi oikeen hienoja, se roiskautti suoraan läpi, vikalla sai lelun ja sen kanssa kuljettiin hallista autolle aika matka ties miten monen koiran ohi. Mudista kuuluu ihan toisten kohdalla vaan hurjat äänitehosteet mutta lelustaan se ei irrottanut kertaakaan matkalla. :D

Jankutan taas itselleni, että opeta sille se samperin "käy siihen" -käsky. Tehdessä se kestää häiriötä kovasti, mutta ne väliajat... :S Jos en koko ajan viihdytä sitä, se viihdyttää itse itseään, ja me ei olla samaa mieltä onko se kivaa vai ei. Nytkin se ehti mm. a-estetoistojen välissä katsella muita ja vähän yrittää kommentoidakin, kun mä kuuntelin Marjan ohjeita. Kaipa sen noissa olis voinu käskeä asento-käskyllä sivulle. Hmpf, miksen oikeastaan muistanutkaan. Ens kerralla sitten.

--

Ai niin, mun TREENILIIVI tuli tänään. :) On se nyt kuitenkin ihan hitusen liian iso tyhjänä, t-paidan päällä varsinkin, mutta myös takin kanssa. Toisaalta mahtuupahan ainakin taskuihin kunnolla tavaraa. Pari senttiä olis kyllä voinu kiristää. Toi oli XS ja XXS välimuoto omien mittojen mukaan, Helsitar-kokotaulukolla. Muuten se on oikein ihana ja tosi nätti!