Olipa taas reissu, siis kerrassaan kummallinen. Kotiin tullessa mudi ei halunnut tulla autosta ulos. Kysyin kolmesti mutta se ei edes noussut istumaan. No ei väkisin, lukitsin ovet ja jätin sen autoon. Siellä se on nytkin, käyn tunnin kuluttua kysymässä uudestaan josko arvon herrasväki nyt tahtoisi.

Probleema numero yksi: menin laittamaan pyykit koneeseen ja piti odottaa niitä (siis ei mua se kone haittais, jätän tollaset aivan sujuvasti keskenään päälle, mutta meillä on talon alakerrassa yhteinen kone enkä kehdannu jättää omia pyykkejä lojumaan sinne, joku muukin hyvin luultavasti meinaa tänään pyykätä). Pääsin vasta varttia yli kuusi lähtemään. Metsäkoululle jälleen, siellä nyt vaan on parhaat maastot. Tai ainoat mitä tiedän ja missä on parkkis myös ihan vieressä? :P

Kävin eka tekemässä jäljen ison tien toiselle puolelle. Kuusi filmipurkkia, muutama pyykkipoikamerkki mukana jotta voin merkata vähän missä se menee. Murustelin ekoille askelille ehkä n. 10 frolicin palasta. Oliskohan pituutta tullu joku 80-100 askelta. Ei varsinaisia kulmia mutta ei siellä nyt ihan luotisuoraan voinu tosiaankaan kävellä, eli vähän kaarteli. Ehkä jotakuinkin J-kirjaimen muotoinen. Juuri jäljen tehtyäni alkoi sataa, ei kaatamalla, mutta kuitenkin sen verran että kaivoin autosta sadetakin ja mietin että näinköhän se nyt jää ajamatta...

Sitten kävin tekemässä esineruudun. 5-15m x 50m, se siis vähän leveni loppua kohti. Alun perin oli tarkoitus laittaa vaan mytyllä oleva musta hanska, mutta kiskaisin siinä tehdessäni myös pipon päästäni. Pipo vasempaan reunaan n. 20 metriin kannon kupeeseen, mustikan varvut ja sammal mukavasti maastoutti vihreän piponi, mutta ei se varsinaisesti ollu missään mättään uumenissa. Hanskamytty  oikealle, ei ihan reunaan mutta kuitenkin selkeesti oikealle puolelle, n. 30 metriin pienen kiven päälle. Kumpikin esine näkyi etulinjalle, siis toki kun tiesi mihin katsoo :). Ei ne sieltä paistanu silmiin. Tuuli taas aika vähäinen.

Koiran haku ja ekana esineille. Olen tähän saakka pukenut sille sekä jälkivaljaat että esineruutukamat heti autolla, ja nyt pitää päättää kummat alan laittaa vasta myöhemmin, jo maaston puolelle ollessamme. Tää nykyinen ei varmasti ainakaan helpota sitä erottamaan niitä. Pk-liivi ja jälkivaljaat vielä puetaan ihan samalla tavalla kun niissä on sama systeemi...

Lähetys ensin vasemmasta alakulmasta. Se kanto ja pipo oli suoraan edessä ja arvelin että koira juoksee ihan niiden vierestä. Kovaa meni, ja juuri kun ajattelin että sujuvastipa se veti siitä ohi, se teki lukkojarrutuksen ja palasi ne pari metriä taaksepäin. Wohoo, aaltoja! Pyörähti kannon ympäri tarkentaessaan ennen kuin löysi. Hieno palautus. Sata pistettä mudille, ainakin se nyt ekaa kertaa selvästi reagoi saadessaan hajun heti aluksi eikä vaan väkisin painellut sinne perälle asti!

Toinen lähetys oikeasta reunasta. Siinä oli tyhmästi joku iso kataja ja risukasa n. 10m päässä edessä. Pitäis katsoa että tolleen ei käy, se ei taatusti ainakaan vahvista sitä että koira irtoaa pistolle suoraan... se väisti vasemmalle ja meni ihan vasenta reunaa pitkin, kävi tsekkaamassa uudestaan sen saman kohdan missä pipo oli ollut, paineli taakse ja selkeesti yli takarajan. Tuli sieltä oikealle ja meni oikeallekin varmaan 10 metriä yli... no, annoin mennä. Se etsi aika pitkään ja veti kerran sieltä oikeasta reunasta alueen poikki vasempaan reunaan. Hienoa, nyt se ekaa kertaa myös selkeesti kävi kunnolla sen alueen keskellä, tosin läpihän se vaan meni, mutta meni kuitenkin. Palasi uudestaan muistaakseni takarajaa pitkin oikeelle ja alko valua sieltä sit lähemmäs. Nyt pyöri lähellä ja minä ateisti rukoilin että se saa hajun, se oli etsiny taas kauhean pitkältä tuntuvan ajan ja toivoin niin että se saa nyt löydön siitä vahvisteeksi. Ja se sai! Oli ongelmia olla hihkumatta ääneen kun näin että nyt on hajulla. :D Sen piti jonkin aikaa tarkentaa sitäkin, kun se esine tosiaan oli sen kiven päällä. Kivi oli ehkä vähän koiraa matalampi. Kun näin että etujalat nousi kivelle, en malttanut enää pitää turpaani ummessa, vaan aloin ylistää koiraa. Se tuli tuhatta ja sataa ja hetken luulin että esine jäi matkalle, se musta mytty kun ei edelleenkänä erotu mustan vauhdilla laukkaavan koiran suusta, mutta ei. Ei se enää pitkään aikaan oo niitä tiputellu, kestää jo kehuakin ihan kunnolla. :)

Maksalaatikkopurkin jälkeen koira silmin nähden odotti leikkiä, ja se oli tehnyt epäilemättä elämänsä parhaan esineruudun, ja joku oli just autolta lähtiessä päättänyt että tänään palkaksi pelkkää ruokaa... :S No, taioin kepistä sille lelun, mitä revittiin, heiteltiin ja lopuksi vielä odotin kun koira halus maata ja silputa sen palasiksi. (Normaalisti en odota, jääköön makuulle aarteensa kanssa, mä kävelen eteenpäin. Eihän se kauaa sitten malta).

Sit alko tulla aikamoisen hämärä, alko uudestaan tippua vettä, ja en oikeen tienny mitä pitäis tehdä. Lopulta puin koiralle jälkivaljaat autolla ja päätin että annan sen mennä vapaana. Olin katsonut mistä kohtaa lähdetään että törmätään jälkeen ja sinne me talsittiin. Paitsi että se pimeä alko jo silmin nähden laskeutua, mä en ollu merkannu jälkeä kovin monella merkillä kun "kyllä mä ton puun muistan". No joopa joo.

Koira kuitenkin bongasi sen jäljen. Ja lähti iloisesti väärään suuntaan. Annoin sen mennä jonkun matkaa, kunnes huusin että ei me sinne oltu menossa. No, se tuli takas mutta kadotti jäljen. Tai siis jätti sen. Kävelin vaan mitään sanomatta sinne minne tiesin sen menevän (näin nyt yhden merkin puussa). Koira bongasi jäljen uudestaan ja söi niitä froliceja. Ehti palata vähän taaksepäin syömään froliceja. Meni paskalle. Sen jälkeen törmäsi vahingossa ekaan purkkiin, näin että se huomasi sen mutta jatko vaan matkaa. Huusin sen takas ja laitoin ilmaisemaan purkin, ja tässä vaiheessa kiinnitin sen valjaista myös liinaan. Purkin jälkeen jälki-käsky ja nyt me vasta joten kuten alettiin jäljestää! Toka purkki mentiin kans yli, vaadin koiran tulemaan takas ilmaisemaan sen. Kolmannella tippu itse hienosti ja näytti että nyt sen pää naksahti taas on-asentoon ja se muisti mikä juttu tää oli. Neljäs ja viides löyty kyllä, mutta molemmissa koira teki ikään kuin 3/4 ympyrän vastapäivään ja palasi takakautta purkille. Siis niin ku wtf? No, syötiin nekin. Viimeinen taas ihan hyvä ilmaisu. Koira olis jatkanu siitä eteenpäin ja piti ihan korottaa ääntä että ei ku se loppu nyt ja sun palkat on täällä taskussa, haloo. :D

Miten sen nyt sanoisi. Metsässähän on miljoona suuntaa ja koira löysi jokaisen purkin = kyllä se jäljesti. Ei se vahingossa osunut niille kaikille, ei todellakaan. Mutta kyllä se välillä myös meni jäljen sivussa, ja ihme juttuja noi numerot 4 ja 5, joille se päätyi väärään suuntaan. Varmaan syytä ens kerralla laittaa niitä froliceja kans alkuun ja ehkä sinne sun tänne keskellekin, ja vanhentaa selkeesti enemmän. Lisäksi merkkaa se hiton jana kunnolla ja ihan tärkeintä: tee päivällä kun ei oo pimee tulossa niskaan!

Leikittiin siinä narulelulla ja olin kovin ylpeä koirastani. Lopuksi lelu jäi koiralle ja ajattelin että se saa kantaa sen itse vähän matkaa hiekkatielle mistä mennään isolle tielle ja autolle. Siis ehkä jonkun kymmenen metriä. Kantoi se sitä hetken mutta sit tippui. Lähetin sen uudestaan hakemaan "lelu"-pyynnöllä, se meni sen luokse ja toi sitä ehkä puoli metriä. Lähdin itse aina tässä vaiheessa kävelemään ja kannustin vaan että ota se mukaan sieltä. On se nyt ennenkin niitä kantanu, keppiä ja lelujakin, tolleen. Nyt se vaan tippu ja tippu ja tippu ja sadannen (no okei, ehkä kymmenennen?) kerran ku lähetin koiraa että ei ku otat sen nyt sieltä vaan, mun ääni alko korottua. Ja sitten se ei tehny enää mitään. Minä suutuin siitä kun se vetää ihan passiiviseksi. Mentiin yhdessä lelulle ja käskin ottaa sen. No ei ota ei, ei ymmärrä enää ollenkaan mitään kun yrittää vaan luimistella vierellä. Tää on se asia mitä mä eniten siinä inhoan, se ehdottomasti huonoin puoli. En minä edes tiedä mitä se on. Kyllä mä väitän että se hyvin ymmärtää mitä "ota", kädellä osoittaminen ja "lelu" tarkoittaa, mutta se vaan ei tehny niistä mitään vaan kyyristeli siinä sivulla että anteeksi kun olen olemassa. Mitä sille oikeen pitäis silloin tehdä? Onko tää joku kiero tapa yrittää luistaa käskyjä? Ei? No mutta miksi se sitten tekee niin? Ei kuitenkaan ymmärrä? Ääääh.

Sitten x kertaa mudi haluaa lähteä juoksemaan autolle ja x kertaa käsken sen takaisin. Hitto mistähän se on tän oppinut, sille ihan selkeesti tuli sellanen että nyt kun toi muija on vihanen niin se meinaa jättää mut metsään ja äkkiä autolle kytikselle että pääsen vielä kotiin. No, siellä meni se iso tie ja siinä vaiheessa mulla palo käämit totaalisesti ja metsässä soi kun meikä karjuu mudia takaisin. Teki se mitä tahansa typerää niin en mä nyt halua nähdä kun se jää metsäkoulun tukkirekan alle mun silmien alla. Mudi palaa, sanon sille "hyvä" joka kyllä tuli aikasen tylyllä äänellä mutta kuitenkin, mudi kävelee hetken niin ku normaalisti ja lähtee taas pinkomaan autolle ihan hengenhädässä, meikä karjuu takaisin ja niin edelleen.

Mtä hittoa? Mä en tajua kyllä mistään mitään. Tyhmää että menetin hermoni, olisin vaan ottanu sen typerän lelun itselleni niin mitään tällasta ei olis käyny! Ja vielä kivasti jäljestyksen päätteeksi...

No, me tehtiin sovinto siinä autolla, ja käytiin vielä ottamassa tottista. Suunnilleen 10m pätkä seuraamista, askelsiirtyminä 1-3-1-4 jos oikein muistan. Takas päin mentiin luoksetuloilla, tänne -> odota -> peruutin pari askelta -> tänne. Kerran se ei tajunnu odota-käskyä vaan tuli mukana, vein sen takas ja sen jälkeen palkkasin sen kerran pelkästä odottamassa pysymisestä. Sitten kapuloiden heittoja, heitin niin kauas ku lähti. Puu - metalli (tää eka tosi lähelle) - puu - puu - metalli -puu - metalli jos oikeen muistan. Kokeilin kerran pyytää sivulle kun koira palasi, ja tulihan se, mutta kapula tipahti kyllä samalla. Lopuksi vielä niin että annoin koiralle puukapulan suuhun ja peruutin samalla, yritin vissiin pitää kapulasta itsekin kiinni samalla. Ei niistä oikeen mitään tullu, siis ei se ottanu sitä suuhunsa ja pitäny siitä niin ku toivoin.

Kirjoitin tätä melkeen tunnin, jokohan se eläin nyt haluis nousta autosta ulos.

--

No ei! Mudi ei nouse häkistä. Survouduin sinne perimmäiseen nurkkaan laittamaan sille pannan ja remmin, pyydän aivan normaalilla äänellä "ole hyvä". Tyyppi vaan mulkoilee. Siis mitä helvettiä? No, otin sitä sitten tylysti niskasta ja avustin sen sieltä ulos. Se on paitsi lupa myös käsky tulla häkistä ulos (kuten eteisessä riisumisen jälkeen lupa ja myös käsky siirtyä olkkarin puolelle). Mä vannon että en taatusti ollut tippaakaan vihainen, ärtynyt, kiukuissani tai yhtään mitään ENNEN kuin se päätti olla tottelematta. Mistähän nyt oikeen tuulee? Mä niin inhoan tota kun se kuvittelee että olen vihainen ja käyttäytyy siksi noin, mutta kun en ihan oikeasti ole!!