Metsäkoululla taasen.

Esineruutu uuteen paikkaan. 20x50m, aikasen vähäinen tuuli. Pieni pehmolelun turkoosi tassu vasemmalla sivurajalla n. 45 metrissä kannon kupeessa mustikanvarpujen seassa ihan kunnolla piilossa. Koiran itsensä kotikadulta löytämä "pehmeän putken" pätkä, ei mitään hajua mikä se on mutta otinpa talteen kuitenkin, oikealla n. 10-15 metrissä, ei mitenkään erityisen piilossa. Koira väänsi matkalla autolta ruudulle oikeen vesiripulit mutta päätin syöttää sille jauhelihaa silti...

Lähetys vasemmasta alanurkasta. Paineli vasempaan takarajaan ja sieltä takarajaa pitkin oikeaan takanurkkaan, josta alkoi valua eteenpäin. Haki kovasti koko ajan ja eteni laukaten, kävi ihan oikeassa etukulmassa asti ja palasi sieltä itse uudestaan taaksepäin ruutuun. Ei vaan saa hajua, ei kummastakaan. Ihme juttu. Se ihan silmin nähden työskenteli koko ajan. Olin hiljaa ja annoin sen etsiä, harmi ku ei ollu kelloa, mutta ikuisuudelta se aika tuntui. Lopulta se ilmaisi vasemmalla sivurajalla n. 15m pyykkipoikamerkin kohdalla, ilmeisesti sitä merkkiä puusta? Yritin katsella onko siellä jonkun muun hanska tai jotain nostettu sinne puuhun, mutta ei näkyny. En tajua, voiko se muka ottaa sen pyykkipojan?!

No kävelinpä sitten vasenta sivurajaa eteenpäin, koira ehti jo painella uudestaan oikealle takarajalle, josta huutelin sitä lähemmäs. Tarkoitus oli vaan kävellä lähelle esinettä ja antaa koiran itse bongata se. Piti mennä ihan parin metrin päähän ja vasta sitten koira sai hajun. Kehaisin "hyvä" ja odotin sen jälkeen hiljaa kun se tarkensi ja kaivoi sen sieltä varpujen seasta. Hurjat kehut ja juostiin etulinjalle palkalle. Koira kanto esineen pyytämättä sinne, kehuin sitä koko ajan, esine ei tippunu ollenkaan matkalla, päin vastoin kun juoksin niin koira hyppi vierellä ja yritti tyrkyttää sitä mulle. Kyllä se on tajunnu että se on se pointti, antaa se mulle :D

Sitten käveltiin oikealle sivurajalle, jätin koiran paikallaoloon ja kävin suosiolla näyttämässä toisen esineen. Tungin sitä samalla kunnolla sammaleen sisään jotta saa edes tarkentaa sen itse. ;) Kyllähän se meni just oikeaan kohtaan kun oli nähny missä mä kävin, joutu hetken etsimään, löysi ja palautti hienosti käteen. Bileet. Heiteltiin ja reviteltiin narulelulla ja sit jätin koiran vielä paikoilleen ja vein sen narulelun n. 30 metriin. Pelkällä "ole hyvä" -luvalla lähetys, hienosti löytyi ja tuli takas reviteltäväksi se köysi :)

Mä en tajua miten se nyt niin vaikea oli. Kyllähän siellä taisi aika paikallaan seisova ilma olla, mutta silti. Koira kyllä työskenteli niin että oon siitä jopa yllättynyt, ja menihän se lopulta ihan hyvin, vaikka pitikin auttaa. Se ei hirveesti siellä keskiosissa liiku, ollaankohan me tehty liian kapeaa kun tuntuu että se käy selkeesti eniten rajoja pitkin eikä haravoi ainakaan 20m alueella ollenkaan kunnolla koko aluetta? Luulen myös että en jatkossa laita takaesineitä ihan sinne kulmaan, koska nytkin se meni selkeesti tsekkaamaan kulman ja kun siellä ei ollu, jatkoi takarajaa pitkin. Se kun olis ollu n. 5m edempänä se esine... ihan kun se avais nenänsä vasta siellä takakulmassa.

Metsäjälki. Joo, mä sitten päätin rykäistä ja tehdä sen. Sammaleinen metsä. Kolme filmipurkkia, askeleissa nro 6, 20 ja 45, johon jälki myös loppui. Koska puut oli isoja ja niitä oli harvassa, oli aika mahdotonta merkitä missä se jälki menee. Maahan tökättäviä tikkuja en haluais käyttää kun koira ilmiselvästi seuraa niitä.

Ongelma oli just se mitä arvelinkin: miten kerron että me ollaan nyt tekemässä jälkeä eikä esineitä. Koira nappasi mun jäljet jo autolta ja annoin sen mennä, mikä oli varmasti tyhmää. Jäljestettiin joten kuten jo sinne alkupaikalle, tää matka oli pidempi kuin itse jälki. Siellä vaihdoin liinan kiinni valjaiden alaosaan ja annoin jälki-käskyn. Kyllä se sinne lähti mutta enemmän pää koholla "vedän eteenpäin ku tuolla on jotain kivaa" ku mitään askeleiden tsekkaamista. Sattupa ekalle purkille, plätsähti sujuvasti maahan, ja sen jälkeen jotenkin tajusi että ai niin tää oli tää homma. Mä vaan sähelsin liinojen kanssa ja jouduin korjaamaan ne monta kertaa uudestaan menemään oikein jalkojen välistä. :S Kyllä se vähän matkaa välillä jäljestikin mutta välillä kaahotti vaan eteenpäin, jolloin pidin vastaan. Piru kun en tietysti muistanu tarkkaan mistä olin menny, tuntu että koira vetää välillä väärään suuntaan. Loppupaikka oli selkeä ja sinne tultiin ja purkki ilmaistiin hienosti. Tokan purkin yli siis mentiin, en tiedä käveltiinkö me sen yli ilmaisematta sitä vai mentiinkö kokonaan väärästä kohtaa, siis jäljen sivussa. Loppupurkilla kuitenki lisää palkkaa taskusta ja naruleluleikki. Koira oli aika wtf, palkka kyllä toki kelpas mutta ei se omasta mielestään ollu tehny mitään töitä sen eteen.

Ilmeisesti se ei erota jälki- ja esine-etsintäkamoja vielä toisistaan, eikä myöskään mun sanalliset vihjeet oo ihan selkeät. Luulen, että auttais kun siihen jäljen alkuun namittais joitakin askelia, mutta mulla ei ollu ku lihapullaa ja pelkäsin muurahaisia niin kovasti... voiko sinne laittaa jotain? Ja jatkossa voisi varmaan tehdä niin, että tuo koiran kohtisuoraan jälkeen nähden eikä anna sille mitään käskyjä. Uskon että se kyllä kiinnostuu siitä ja minä sit pidän vaan huolen ettei se pääse takajäljelle.

Plus että sitähän pitää sit alkaa vanhentaa ettei se hajutunneli leijaile siellä ilmassa, vaan koiran pitää nimenomaan jäljestää!

No mutta ainakin selvittiin hengissä siitä! :D

Sitten treffattiin 4kk vanha Kiri-mudi. Pelkäsin etukäteen että Luksi on tapansa mukaan "niin törkeä kuin toinen vaan antaa" ja että voi olla se vaan runttaa ja lyttää pienempäänsä, ja se pitää tyyliin ottaa remmiin ettei se riko sitä ihan kokonaan. Vielä mitä, Luksi rakastui ensisilmäyksellä :) Se leikki tosi nätisti. Kiriä aluksi vähän jännitti ja se oli välillä omistajiensa sylissä, ja tolle omalleni sain kivahtaa ihan kunnolla että sä et hypi ihmisiä päin vaikka niillä olis mitä ihanaa käsillään. Luksi välillä jopa vinkui että antakaa se nyt alas sieltä! :D

No, Kiri siis aluksi väisti ja murisi tuolle, Luksi ei oikeen ollu ollenkaan kartalla eikä ainakaan tajunnu antaa sille tilaa, vaan meni vaan väkisin pällistelemään. Siinä mä toivoisin että se oppii vielä vähän kohteliaammaksi, jos toinen ei tykkää niin anna sen olla! Pian Kiri kuitenkin alkoi rentoutua ja lähti leikkisille ton kanssa, ja silloin Luksia vietiin :) Se on tähän saakka melkeen aina ollu itse se pienempi, joko pentu, tai sitten "henkisesti pieni" kun toinen on selkeesti vanhempi ja/tai narttu. Ainoastaan Mora taitaa olla suht samanikäinen ja -tasoinen kaveri. Koskaan se ei oo kuitenkaan ollu näin selkeesti itse se isompi, aikuinen. Ja ihan vähänkö oli mudinpoikanen ylpee itsestään. :D Kun se tajusi että se pääsee pirun lujaa ja toi pieni sintti ei pääse, ah autuutta!

Kaikin puolin nätit leikit. Kyllä ne kumpikin muksahti välillä nurin mutta ei toi sitä tahallaan yhtään retuuttanut pitkin tannerta. Ei yhtään. Eikä edes muistanu nylkyttää ennen ku vasta ihan lopuksi, kun seistiin paikallaan ja koirillakin alko olla jo enimmät innot kulutettu. Kielsin siltä sen ihan kokonaan, kyllä tottelee, mutta jaksaa yrittää n kertaa uudestaan.

Jossain vaiheessa kaukana tiellä meni ihminen. L otti pari askelta sitä kohti ja päästi parit vahtihaukut. Sen äänensävy on muuttunu, ja tässä vaikutti varmasti vielä se että meillä oli lauma, pieni pentu ja L oli se iso koira. Pyysin sen luokse, tuli kiltisti mutta jäi pörisemään. Kiri haukku kans hyvin tomerana vaikka sillä ei taatusti ollu mitään käsitystä mille me haukutaan, ja se sit toki kannusti ällääkin jatkamaan. Tehtiin lihapullalla parit sulkeiset ja sitten napakka "anna olla" ja "mennään". Lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan. Kyllä se vielä sinne kyttäsi mutta ei ollenkaan niin että karkaa hetkellä millä hyvänsä räkyttämään. Me ollaan oltu tuolla niin paljon että se on jo "Luksin metsä". Ei mikään ihme siis. Jännä juttu, nyt se vissiin ihan tosiaan alkaa heräillä se varsinainen puolustus.

Muutenkin olin tyytyväinen omaani, sillä nyt ihan oikeesti on kuulo auki myös kaverikoirien seassa :) Pari kertaa piti huutaa kun ne meinas mennä liian kauas, oikeen kivasti kuuli. Ihan alussa autolta lähtiessä päästin koiran häkistä suoraan vapaana ja sehän nyt tietysti meni heti siihen parin metrin päähän missä Kiri (sylissä) ja sen ihmiset oli. Pyysin sen takas pari kertaa kun lukitsin ovia ja jouduin lopulta karjaisemaan ihan kunnolla, että muistatko mitä odota tarkoitti vai jäätkö autoon häh. :P Tein sen tahallani, olisinhan mä voinu ottaa sen suoraan remmiin ja estää sillä menemästä niiden luokse, mutta on se musta sen verran vanha että siltä voi vaatia että se ei mene kieppumaan toisten päälle kun käsken odottaa. Se ei koskaan saa lähteä autolta huitelemaan yksin kun lukitsen vielä ovia, vaan odottaa aina minua.