Mä olen varmaan innostunut nyt vähän liioittelemaan, ne mun "metrin" askeleet on sellasia harppauksia että huhheijaa. 50x22m ruutu metsäkoululla, isoja puita, sammalta ja hyvin vähän (jo kaljuja) mustikan varpuja, oikealla laidalla hieman alkavaa rinnettä ja kuivaa, kellastunutta, maata vasten kallellaan olevaa heinää plus jokunen kaatunut puu. Metsämaa oli ekaa kertaa treeneissä jäässä, tuuli olematon.

Esineitä 5kpl ja kaikki sellaisia, mitä mudi ei ole ennen nähnytkään. Takarajalla keskellä yksi ja muuten vähän missä sattuu. Reilusti erillään toisista, jotta näen jos koira meinaa vaihtaa esinettä.

Luin jostain vinkin, että eka lähetys kannattaa tehdä aika rauhassa, ja opettaa koiralle että se jo perusasennossa ollessaan alkaa nenänsä kanssa tsekkailla hajuja. Järjestelin siinä nameja ja palkkoja oikeisiin taskuihin ja annoin koiran siis haistella, hyvin osasi ihan itse. Kehuin sitä siitä. Aikahan mun käsittääkseni alkaa juosta kokeissa siitä ekasta lähetyksestä, eli sitä ennen voi oikeasti hieman hidastella. :D

Tää toimi ja koira oli jo saanut hajun ekasta, ihan vaan noin 5m päässä olevasta karvatupsusta. Laitoin sen tarkoituksella eteen, kun arvasin että se on liian ihana. Annoin heti "täällä!" -käskyn kun koira oli kumartunut ottamaan sitä, eleistä näin että heittää muuten keskenään. Näin se tuli hienosti mulle.

Tokalla taisi käydä takarajan esineen. Kolmas tuli kanssa aika helposti ja lyhyen etsimisen jälkeen. Jossain vaiheessa se koetti lähteä mun selän taakse tallaamattomalle alueelle, mistä huutelin sen vaan takaisin. Päätin nostattaa vielä neljännen, koska koiran vire oli tosi kiva.

Ja sitä sitten etsittiin! Kauan ja todella hartaasti. Mä en enää kunnolla muistanut mihin olin kaksi vikaa laittanut. Arvelin että aika eteen jäi toinen, ja toinen oli varmaan jossain suht oikealla siellä heinikossa, koska olin painanut sitä jalalla vähän heinän sisään ja se oli keltainen esine = hyvin piilossa. Mudi kyllä etsi tosi hyvin, se tutki etualaa pitkään, se paineli uudestaan taakse, se tsekkasi sivurajoja, mutta ei vaan nouse mitään. Se tuli kai pari kertaa tyhjänä takas, ja lähetin aina uudestaan, hienosti lähti kyllä. Lopulta lähdin kävelemään etuvasemmalle missä kuvittelin toisen esineen olevan, ja sainkin sen lopulta silmiini. En halunnut näyttää sitä koiralle, enkä ohjata sitä kädellä oikeaan kohtaan, vaan palattiin eturajalle suoraan esineen kohdalle ja päätin että lähetän koiran tästä niin kauan että se menee suoraan ja siten saa hajun. Esineelle oli ehkä joku 7m.

Pari yritystä millä huusin koiran takas eli se kaartoi vinoon. Seuraavaksi se jäi ihan parin metrin päähän ja yritti repiä valtavan ison kepin. Kielsin. Seuraavalla meni taas kepille, kielsin. Kolmannella sama ja silloin jyrähdin sille ihan kunnolla. Selkeesti se oli kyllä sellaista "eikö tää kelpaa, en löydä muuta", eli kyllä se koko ajan muisti olevansa edelleen töissä. Sen jälkeen se onneksi irtosi lähetyksellä aika hyvin, kehuin jo siitä, ja kerrankin jumala oli olemassa koska koira sai samalla myös hajun esineestä. Suurensuuret kehut ja loppupalkka tästä.

Luulen että se oli kaikesta säheltämisestä huolimatta tosi hyvä harjoitus. Nimenomaan siitä että mene suoraan sinne mihin näytän, niin siellä se on, ihan oikeesti.

Sain kyykkiä aika hemmetin kauan etsimässä sitä vikaa esinettä heinikosta. :D Meinasin jo että jätän sen metsään, mutta ei antanu omatunto periksi.

Lopuksi n. 40min lenkillä. Autolle takaisin tultaessa tiputin hanskani mytyssä suoralle metsäautotielle n. 15m päähän niin että koira ei nähnyt. "Mikä jäi" on mielikuvasana, ja lähetin koiran jollain käsimerkillä ja lelu-kannustuksella. Loikki pari metriä ja pysähty samalla tavalla kun se tekee kun ulkona on jotain epäilyttävää. "Mene vaan" rohkaisi tarpeeksi ja mudi uskoi että ei se ole vaarallinen mytty, ja hienosti haki sen mulle. Pudotetun esineen noutoa siis ajattelin sille tässä opetella, ihan vaan kotiversiota, kun etsintäkokeeseen me ei varmasti hakuosan takia koskaan mennä.