Kiitos seurasta Helmille ja Taikalle (+Nuutille) omistajineen! :) Oli varsin antoisa päivä ja mahdankohan edes muista läheskään kaikkea...

*kaukot. Mudinpoikasen piti näyttää maahan-seiso, kuinka se tekee sen hienosti hissinä,  mutta mudipa kävi niin kuumana että siitä tullu yhtään mitään. Ei näitä enää ikinä ekana kun koira on vielä kaiken lisäksi kerännyt kierroksia katsomossa odotellessaan. :S Loput ei ole todellisessä järjestyksessä, kun en enää muista miten me nämä tehtiin.

*sivulla olon paikka tuumattiin ihan hyväksi. Koiran varpaat hitusen mun varpaita taaempana. Tää on vaan vähän vääristävä mittari, kun välillä se istuu pystymmässä tai rötvömmässä ja oleellisinta on se että lapa on ohjaajan polven kohdalla.

*seuraamista unohtui tehdä vaikka siihen mä olisin eniten halunnut vinkkejä! :D Yhden askeleen siirtymät ja oikealle käännökset ihan normaalia tasoamme, ihan ok kai nekin oli.

Takapääntreenivinkki muuten vaan. "Peruuta koiralla" :D ihan vaan namilla työntäen ja nimenomaan mutkia, ympyröitä ja kulmaan (tai miksei vaan seinää päin?) jolloin joutuu kääntymään mennessään. Parantaa takapään käyttöä seuraamisessa.

*liikkeestä istuminen yksi malliksi. Istuuhan se, kun peruutan.

*liikkeestä seisomista rautalangasta tumpulalle vääntäen :D. Kokeiltiin sekä "top!" + pallo lentää saman tien koiran taakse että "top!"+ käsi ojentaa namin koiran rintaan. Toimii molemmilla, mutta toi pallojuttu vissiin todettiin paremmaksi? Ainakin se sopii mun päähän paremmin. Palloa heitellessä koirassa alkoi jo näkyä näinkin nopeasti reaktiota, joten kaipa se tästä. Ainakin jäi ihan positiivinen olo.

Jatkoa varten toisen koirakon treeneistä konkreettinen esimerkki palkan suunnan vaikutuksista. Kun päästään vähän alkeita pidemmälle, kiinnitä tähän ehdottomasti huomiota.

*liikkeestä (salamannopeaan) maahan menoon hyvän vartaloavun näyttö. Ei olla näin pitkällä tosiaan vielä, mutta hyvä silti jo valmiiksi. :)

*noutoa, ensin pari puulla ja sitten yksi metallilla, ja lopuksi vielä puulla. Puut hyvin, siis vauhtinoutona = laukkaa kapulalle ja laukkaa takas. Tiputti noin metrin ennen minua ja kaikki nostatutin uudelleen. Metallille meni, haisteli sitä, otti häiriötä samalla katsomossa olevista koirista (joku haukahti?) ja tuli lallatellen mun luo takas ilman kapulaa. Patistelin uudestaan hakemaan sen. Käytännön vinkki tähänkin, kuinka saalilla hetsataan koira ripeämpään palautukseen, toimii erityisesti "tää on tänään niin ällö että en ehkä ota sitä ollenkaan" -metalliin. :D Luksi ei oo koskaan tehny noin huonoa metallinoutoa enkä mä nyt tosta niin huolissani ole, mutta olipa käyttökelpoinen vinkki silti. Vika kai taas ihan ok, siinä käskin koiran sivulle ja vapautin vasta kun kapula oli laskeutunut, muut meni ihan vapaasti perään juosten.

*luoksetulo käskytettynä (perusasentoon) noin 15 ja 20 ison askeleen matkoilta. Ekalla palasin myös palkkaamaan pelkästä "käsky!" -liikkurin huutoon reagoimattomuudesta. Käskytettynä ei oo otettu ikinä eikä tolla oo ollu ylipäänsä ongelmaa siinä että ennakoi kutsua, tai onhan se joskus sitä kokeillut, mutta on palautettu takaisin. Agilityssä ainakin kerran yritti. No, ei se nytkään välittänyt liikkurin huudoista tuon taivaallista. Eka luoksetulo muuten hyvä, mutta sivulle istuminen jälleen aikasen hidas. Hakeutui siis kyllä sivulle, mutta jäi jotain seisomaan siihen. Tokalla valmiiksi nami käteen ja sillä avustus, se oli kai oikein hyvä?

*paikalla olot Helmin kanssa. Ensin 2min niin että H makasi ja L istui, välimatkaa mun pyynnöstä vähän enemmän kuin normi 3m. Kävin välipalkkaamassa x kertaa muuten vaan (ei enää mitään hajua montako, Ninaaaaa? Vähemmän kuin makuussa varmasti, olisinko käyny minuutin kohdalla vaan, vai 30sek välein?) ja kerran kun Nina meni korjaamaan Helmiä. Sellasta häiriötä tolla ei ole ollut, niin menin varuiksi namittamaan ettei se edes ajattele nousemista. Tai oikeastaan edes kyylää sivulleen mitä ne tekee. Olin tyytyväinen, L istui oikein hienosti.

Sitten makuu, tää oli minuutin, ja kävin palkkaamassa 15s välein + kehuin sitä äänellä aikasen monta kertaa. Olin ensin aika lähellä, mutta joka välipalkan jälkeen peruutin pari ylimääräistä askelta aina kauemmas. Maasta pyysin sivulle ennen vapautusta, pelkkä käsky, ei mitään käsiapuja, nousi vähän epävarmasti. Tätä pitää treenata erillään kestosta. Ja saada se koira edelleen menemään perusasennosta maahan, nytkin mun piti käskeä eka sivu -> odota -> kiepsahdan sen eteen -> maahan -> pysy. :D

Yleisfiilis: kyllä pysyy. Maassakaan ei olis tarttinut 15s välein palkata, mutta menipä nyt varman päälle. Helmiä se ei edes villeimmissä unelmissaan ajatellut nousevansa ahdistelemaan, sitä mä kuvittelin vaikeimmaksi osaksi.

*ruutu. Toverini halusivat kokeilla näyttöruutua ja meistä tuli koe-eläimiä. Etukäteen arveltiin että ei nyt mikään "tää on ruutu, ihana ruutu!" -hihhulointi VOI toimia, mutta niin vaan mudinpoikanen juoksi luvan saatuaan katsomaan että mitäs täällä hilluit. :D Tehtiin kai pari sellaista, ja sitten meidän omalla namilätkällä. Pari kertaa niin että siellä oli nami, ja sen jälkeen enää ei ollut, vaan heitin pallon koiralle palkaksi. Kyllä se sinen lähti hienosti aina vaikkei ollut nähnyt eikä kukaan oikeesti ollut vienytkään namia! Pitää nyt miettiä otetaanko se alusta suoraan hittoon sieltä, ja tehdään aluksi  aina näyttöruutuna ja sitten kokeillaan lähettää se sinne ilman mitään ylimääräisiä alustoja. Tästä oli puhetta että kahta apua ei ainakaan tartte olla, eli ei "tää on ruutu!" -hilluntaa ja alustaa molempia ainakaan.

Lisäksi oleellinen huomio: palkkaa koira ruudussa. Heitä lelu sinne ja juokse perään leikkimään koiran kanssa ruudussa. Jos ja kun koira aluksi tulee lelun kanssa vastaan, ei se haittaa, vaan mennään silti yhdessä takas ruutuun. Kyllä se oppii nopeesti ennakoimaan ja jää sinne odottamaan. :)

Harjoittele seiso-käskyä jossain muualla ja ala käyttää sitä ruudussa, tähän pitäis saada kestoa aika pian, siis koira pysymään ruudussa. Ei vain menemään sinne ja sinkoamaan jonnekin.

***

Esineruutu. Kun kerta oli kaikkia mahdollisia kivoja häiriöitä tarjolla, päätin että me käytetään tällä kertaa se, että ruudussa on juossut koira ennen meitä. Nuutti pääsi tallaamaan ruutua ja Taika ja Helmi suoritti omat etsintänsä ennen meitä, ja Luksi-the-konkari (no okei, tän porukan esineruutukonkarein! :D) pääsi vikaksi. Harkitsin että otan myös vieraat esineet (=vieraan hajulla, ei mun lainkaan) tai että meidän esineet on käyny toisen koiran suussa hetkeä ennen, kuten ne kokeessa tulee olemaan ellei osu arvonnassa ykköseksi, mutta maltoinpas mieleni ja pitäydyin yhdessä uudessa häiriössä kerrallaan. Kävi vielä pari vahinkoa ja esmes yksi koira ehti ripuloida ruutuun, onneksi aika etukulmaan, niin pystyttiin jättämään se paikka syrjään.

Alue oli siis noin 10-15 (olimme erimielisiä, mun mielestä 15m, toisten äänet 10m ja 12m :D) metriä leveä ja about sen 50m pitkä. Esineet kaikille samassa paikassa, tosin muille tehtiin näyttöjä yms. Luksi ei nähnyt kun vein sen vuorolla sen esineet. Oikeassa takanurkassa pyyhkeestä revitty suikale joka oli tiukassa solmussa (mahtui nyrkkiin piiloon), keskellä n. 35 metrissä se ihmeellinen pehmeän putken pieni palanen jota ennenkin on käytetty, oikealla n. 10 metrissä aika sivurajan tuntumassa sammaleisen matalan kannon päällä musta lapasmytty.

Olin ajatellut lähettää Luksin oikeaa rajaa myöten, mutta ne ripulit tuli eteen, niin muutin suunnitelmaa. Oli puhetta jo ruutua tehdessä, mutta vasta kotimatkalla autossa miettiessäni tajusin että mä olen opettanut turhaan hirveesti niitä rajoja tolle. Lähetän aina jommalta kummalta sivurajalta ja esineet on hyvin usein rajalla. Alussa se kai on ihan hyvä, että tallatun ja tallaamattoman alueen ero korostuu, mutta hittoako enää jumitetaan siinä! Ei ihme että mulla on koira joka painelee toista sivurajaa taakse, takarajaa toiseen kulmaan ja sieltä toista sivurajaa alkuun päin. Tästä lähtien esineitä keskemmälle!!

Unondin nostatuttaa sillä autolla muistinvirkistysesineen kun puin sille työvaljaat. Lähetin sen kai jotakuinkin keskeltä. Kuvittelin että se poukahtaa siitä vasemmalle sivurajalle niin kuin se usein tekee, mutta eikä mitä, se juoksi muistaakseni aika suoraan kohti 35m:n esinettä, sai hajun, tarkensi ja toi sen takas. Olisko menny joku 10 sekuntia? :D

Sitten siirryttiin ihan pikkasen oikealle. Halusin lähettää koiran oikeaan takakulmaan. Se kävi jonkun matkaa, tsekkasi sen paikan mistä edellinen esine löytyi, ilmaisi puissa olevia rajamerkkejä (!), vilkuili vähän hämillään minua, tuli etualalle pyörimään. Minusta näytti että se vaan "on etsivinään" ts. hukkasi jutun juonen eikä oikeen tiedä mitä tehdä, mutta toiset oli sitä mieltä että etsihän se, vaikka oli kyllä vähän epävarma. No, en sanonut sille mitään, ja onneksi se siitä sitten lähti oma-alotteisesti painelemaan taakse. Saapui takarajalle kai noin puolivälikohtaan ja kääntyi siitä oikealle, meni vähän kulmasta yli, sai hajun. Tarkensi hetken ja tuli kovaaaa lapasmytyn kanssa. :)

Lopetin tähän. Kissanruokaa ja naruleluleikki. Toisten koirien hajut ei näyttäneet häiritsevän, hieno juttu! Ens kerralla voi pyöräyttää niitä esineitä jonkun muun koiran suussa pikaisesti. :D

Yks juttu mitä en kanssa ole tullut ajatelleeksi, on se, että esineitähän voi kylvää useamman mutta niitä kaikkia ei ole pakko nostattaa. Mulle tuli mieleen, että mitä useampi esine = sen helpompi löytää, kun niitä on tiheämmässä siellä alueella. Täytyy vaan olla tarkkana ettei toi ala vaihtamaan niitä, kun sillä kerta on taipumusta siihenkin.

***

Lopuksi mudilauma kävi lenkillä. Luksi ei juuri Helmistä välittänyt, mutta Taika-puolisisko oli vallan ihastuttava. Taika taas ei tykännyt Luksista ollenkaan ja sillä meinasi mennä hermo ihan kunnolla, kun tuo taas ei ottanut sen ärjäisyjä vakavasti, vaan sen kun jatkoi vaan. Minäkin sain mylväistä pari kertaa sille ihan kunnolla, kun mudinpoikasen kuuloelimet vähän reistaili...

Ihan lopussa haluttiin kimppakuva kolmesta hyvin erityyppisestä mudista. Koirat istui tiiviissä rivissä, Helmi keskellä rauhanturvaajana. Laitettiin ne niin tiiviiseen kun perusasennoista jättäen sai. Kun lähdin Luksin ja Helmin välistä, L kääntyi haistelemaan Helmiä, ne oli siis niin lähellä että kuono ylti koskemaan. :D Murahdin siitä. Sen jälkeen istui kiltisti naama tismalleen eteen päin. Toistelin odota-käskyä ja kehuin sitä kyllä tiheään, lähellä kyykkivät valokuvaajat oli varmaan aikamoinen häiriö. Eikä se oo koskaan noin intiimiä paikallaoloa muutenkaan tehnyt, mutta hienosti meni!

***

Kotona mudi teki vielä pakollisen pitoharkat. Ekalla silitin sitä sormellani alaleuasta pitkin hitain vedoin ja kosketus oli siis välillä poissa sen aikaa kun siirsin sormeni uuteen vetoon. Tokalla ja kolmannella mun kädet oli hetken kokonaan irti, aloitin silittämällä alaleukaa, sitten vapautin sen, ja lopuksi yläleuan. Tokalla tiputti ilman lupaa josta uusi yritys, yritti tässä taas kiemurrella päätä pois, mutta ei pakittanut itse saati karannut paikalta. Kolmas hyvä, se piti sitä varmaan pari sekuntia ihan itse :) Hakee-käskyyn edelleen äänensävyn valintaa, meinaa päästää sillä irti. "Se sano jonku uuden sanan, varmaan siis saan tiputtaa!"

Nyt meillä on aikasen koomainen koira.