Ainahan mulla on "koira hanskassa" mutta tällä kertaa hanskat oli toooodella hukassa :D. Kolmen viikon agilitytauko taisi näkyä, eikä olla pariin päivään tehty mitään muutakaan lajia. Sanotaanko että vaikka se ei tällä kertaa käynyt sillä tavalla kuumana että olisi napsinut minua, niin ihan oli räjähtämäisillään muuten. Pidin sillä manttelia päällä paitsi esteitä tehdessä, myös väliajoilla, ja käveltiin siinä parkkiksella ja tiellä koko ajan kun ei oltu esteillä tai tehty pientä tokoa. Sata kierrosta edestakas pitkin parkkista. Mudi tarjosi spontaanisti seuraamista ja jääviä (istu) ja kanavoi siis tavallaan aika kivastikin sen koohotuksen tekemiseen, ei hihojeni puremiseen. Mutta silti, hanskat oli hukassa. :D Mä keksin, että kun se nyt saa pitää murkkulomaa vähän aikaa, niin voihan sitä silti tehdä paluun pentuikään oikeen kunnolla, ja tein sen kanssa ihan alkeisalkeisimutusseuraamista. Pyörittiin myös ympyrää oikealle (minä sisäkehällä) ja vasemmalle (mudi sisäkehällä), isompaa ja pienempää. Se oli sen mielestä kauhean hauskaa ja aika hyvin sain sen käyttämään takaosaakin. Musta oli myös tosi ihanaa kun se kuolasi mun käden ihan litimäräksi nakinmurusia imiessään, ja sitten pakkanen mukavasti hyydytti kuolanroippeet sormiini.

Mudi sai 45-minuuttisen tunnin aikana kimppuunsa 3/4 ryhmämme muista koirista. Kaksi rähisi ja yksi olisi tullut vaan leikkimään. Onneksi kouluttaja oli tosi ihana, ja sain käyttää meidän kallista esteaikaa siihen että palkkasin mudia kun se ei saanut slaagia kun vaaralliset koirat kulki ohitsemme vuorojen vaihdoissa. Tunnollisesti mudi jäi paikoilleenkin selkä sinne räyhänneeseen koiraan päin, ja muutenkin pystyi pitämään esimerkillistä kontaktia minuun (miksei se lenkillä onnistu?!?). Ei nyt mitään kovin pahaa ehtinyt sattua, kukaan ei päässyt iholle eikä mitään, mutta harmittaa silti, ei sen tollastakaan kokemusta olisi tarvinnut saada lainkaan eikä ainakaan tossa iässä, kun sen maailma on vähän pyllyllään muutenkin. Agilityintoon se ei kyllä vaikuttanut piirun vertaa.

Varsinaisena aiheena oli toisella puolen sisähallia kepit (verkoilla tehty kujaksi ja olikohan niitä se kuusi keppiä?), keinu ja rengas. Toisella puolella rata, jossa putki ja kaksi hyppyä. Lopuksi vielä näistä yhdistetty koko hallin vievä rengas-hyppy-putkirata.

Maksirenkaan kanssa on ollut vähän sitä ongelmaa, että mudi tahtoisi yrittää tulla ohi. Kouluttaja piti koiraa remmissä toisella puolella ja kutsuin sitä toisella puolella. parin toiston jälkeen tuli mieleen, että a) jätän koiran kouluttajalle vaan ilman mitään, ja koira tempoo remmissä ja tahtoo varastaa jo heti kun muutan asentoani mutta en oo kutsunu = laita se koira istumaan ja käske odottaa :D. Silloin se pysyy vaikka kumarrun, nostan käden, kyykistyn katsomaan renkaan läpi sitä tms. Jotenkin se on vaan jäänyt niin, että kun annan sen hihnan jollekin, en koskaan käske koiraa mitenkään kun "saahan se tempoa kun just siksi sitä pitää joku kiinni" . b) jätän sen aina kauhean lähelle rengasta. Tai ei nyt mitenkään silmiinpistävän lähelle, kun kukaan ei oo siitä huomauttanut, ja ne on muuten niin tarkkasilmäisiä että kaikesta saa palautetta. :D Keksin kuitenkin itse pyytää että jätetään se selkeesti, siis joku metri tai kaksi, kauemmaksi. Johan roikaisi läpi vailla aikomustakaan mennä alta tai kiertää! Hyvin loogista että siihen oli tällanen "oikea syy", kun en mä oikeen osannu uskoa että se rämäpää mitään rengasta arastelisi, ja ihmetytti kovasti miksi se oli iin vaikeeta. Se tähtääminen on näemmä kuitenkin vielä sen verran vaikeeta, ja sen pitää saada ottaa muutama askel ensin niin saa kunnon vauhdit ja se osaa arvioida hyppynsä. :)

Keinulla alkupää oli jo maassa, loppupää sai rämähtää pöydälle (sille agiestepöydälle). Otettiin kai kolme toistoa kummaltakin puolelta ohjaten niin että kouluttaja piti koiraa remmissä ja jarrutti vapaalla kädellä vähän tömähdystä. Koira yritti karata esteelle omia aikojaan ja sitä ei yhtään haitannu se tömähdys, niin tehtiin vielä viimeisenä yksi sellanen missä keinu sai rämähtää vapaasti pöydälle eikä kukaan ottanu vastaan. Ei ongelmaa. Kaikki jotka tuntee ton koiran voi varmaan uskoa tän helposti... :D

Keppejä kolme vai neljä toistoa, jätettiin namialusta (koska sitä ei ollu mukana, niin mun lapasesta tuli hätätargetti) loppuun ja vietiin koira kujan alkuun. Kouluttaja huolehti remmissä ja mun piti vaan vähän kädellä huitoa ja houkutella sitä. Ekalla oli ihan pihalla, mutta mikäs ihme se, meillä vastaavaa verkkoa käytetään rottahäkeissä :D. Ei sitä yhtään jännittäny sinne mennä, vaan lähinnä meinas pomppia ulos verkkojen yli. Tokalla parani ja kolmannella se meni jo sen kummemmin kädellä ohjaamatta, ei meinannut ollenkaan hypätä mistään vaan veti kaarrokset aivan oikein :) Mun mielestä on niin kivaa seurata sitä, kun sen päässä syttyy ihan parin toiston jälkeen lamppu "ai tää on tällanen juttu! onpas siistiä!" :)

Pienempi rata: putki-hyppy-hyppy. Eka yritys pipariksi, ohjaaja aivan jäässä ja koira tarjosi omat sovellukset kun oltiin ensin törmätty toisiimme. Tokalla erinomainen, ja olisin saanu ottaa vielä kolmannen, mutta todettiin että tää oli niin nappiin että ei voi enää mennä ku huonommin, niin ei turhaan oteta.

Loppurata: oli tosiaan koko sisätila käytössä, me oltiin vielä viimeisiä, ja sanoivat että nyt saa revittää oikeen kunnolla. Rengas-hyppy-hyppy-putki-(hyppy-hyppy, ne samat kaksi siis takaisin päin). Mudille jätettiin maksirengas ja koira irti itsekseen sen taakse, ja päätettiin että jos menee läpi niin hienoa, jos ei mee niin koiran palautus paikoilleen ja sen jälkeen joko käännetään rengas mediksi tai joku pitää koiraa kiinni niin ettei se saa toiste livahdettua ohi. Jätin sen reilusti renkaan taakse, suoraan linjaan, ja menin itse vähän "katsomaan renkaan läpi" sieltä vastaan. Siis en seissy edessä, olin kauempana, mutta kumarruin vähän että sain renkaan läpi katsekontaktin koiraan. Se toimi täydellisesti! :) Eka rengas-hyppy-hyppy-putki oli hyvä. Niin hyvä, että sen jälkeen ne käski ottaa ne hypyt vielä takaisin tullessa, eli lähettää koiran renkaaseen ja jäädä itse siihen hypyn lähelle odottamaan, tehdä valssi kun koira tulee renkaasta, ja ohjata toisella kädellä hypyt takaisin päin.

Niin...

No niin :D. Koko onnettomuutta en enää osaisi selittääkään, mutta lopputulos on se että kaksi kouluttajaa ja minä revetään kunnon nauruun ja mudi suorittaa sitä putken jälkeistä paluuhyppyä edestä ja takaa ja käy välillä hyppimässä mua päin ja hyvä kun ei alkanu huutaa mulle että senkin vtun urpo muija. Toinen kouluttaja yrittää sanoa että palkkaa nyt se koiras, palkkaa koira, palkkaa koira, mutta mä en tajua edes sitä tehdä :D. Agility se on sitten hilpeä laji.

Sen jälkeen mudi paikallaoloon ja Jonna näyttää mulle kädestä pitäen mihin mä jään seisomaan ja miten huidon milläkin kädellä. Päätettiin tässä vaiheessa jättää rengas alusta pois, kun se oli mennyt jo niin hyvin ja ettei tulis sitä epäonnistumista. Aloitus siis hypyltä. Mudi nousi paikallaolosta kun oltiin aikamme huidottu. Se kestää kyllä häiriön kun mulla on siihen katsekontakti, mutta kouluttaja oli just meidän välissä ja mudi päätti hiippailla sen takaa silleen että näkee minut. "Heeeeiii!" ja vein sen takaisin, ilme oli kyllä sellainen että taisi tietää itsekin jotta uppista.

Kun se muisti vielä karjaista mulle että nyt stoppaat itse siihen hypylle, niin meillä sujui tosi hyvin! Kaksi voi kolme kertaa otettiin ja mudi sai loistaa. Se sai vielä lopuksi niin kauheet kehut että mahtoi punastua turkkinsa alla koko koira. Se on kuulemma ihan hirveän kuuliainen mutta kuitenkin itsenäinen. Se ei mene omin lupinensa minnekään, vaan jos ei tiedä esteen jälkeen mitä tehdään seuraavaksi, niin tulee kolari (=se tulee mun luokse). Jos olen ajan tasalla ja annan sille seuraavan käskyn ajoissa, se osaa jo irrota esim. sinne putkeen aika kaukaakin, ja on ööö.. sanoiko se että estehakuinen? No jotain just siitä että uskaltaa lähteä yksinkin suorittamaan vaikka mä jäisin kauemmas. Sitä ei todellakaan tartte käydä viemässä "ovelle asti". Siitä tulee kuulemma tosi hyvä agilitykoira, ja kun se osaa esteet niin mun ei todellakaan tartte yrittääkään pysyä sen perässä, vaan voin istua nojatuolissa keskellä ja ohjata sen suorittamaan yksinään. No ei nyt ihan kai kuitenkaan :D

Lisäksi se on kauhean kaunis koira, ja se tekee valtavaa mudipr:ää kun se on niin ihanan hiljainen! Kouluttajat kyykisty juttelun lomassa kumpikin ja olis rapsuttanut mudia, mutta mudi tiesi että mulla on nakkeja vielä taskussa, niin se ei korvaansa lotkauttanut. Ilmoitin että loppu jo ja mene vaan moikkaamaan, niin sit se kävi pikaisesti ottamassa rapsutukset vastaan.

Jännä juttu. Miksi se on lenkillä ja kotonakin välillä niin hirveä paskapää, ja sitten kentällä kuin ajatus? Ajattelin yksi päivä että se on irtolenkilläkin melkeen kuin kentällä. Pitäiskö mun vaan pokkana pitää se kaiken päivää irti tossa kaduilla, se tulee itse ilmoittamaan vieraat koirakot ja mennään niin nätisti ja hiljaa ohi, kun sillä on Tehtävä. Remmissä se huutaa päivästä riippuen vähän, paljon tai hyvin paljon. Ihmeellistä. Ja aika koomista. Mun koira on hallinnassa vaan vapaana. :S

Siitä olen todella ylpeä miten hienosti se suhtautui niihin iholle pyrkineisiin ryhmätovereihin. Tai miten nopeasti se toipui niistä, ja jatko mun kanssa ihan niin ku mitään ei olis ollutkaan.