Ei sada, mutta tuulee niin että kattopellit rytisee kuin ukkostaisi kauheesti.

Vihdoin sain aikaiseksi käydä pyöräilemässä. Kesällä Helsingissä käytiin muistaakseni pari kolme kertaa, ihan lyhyt reissu, aluksi taluttaen ja kyllä mä jonkun kerran olin pyörän selässäkin. Opeteltiin lähinnä sitä, että et hyppää pyörän eteen, yritä vaihtaa puolta edestä tai takaa, et tee äkkipysäyksiä, et hypi pyörää päin jne. Piti sille jokaisesta näistä sanoa, ei ollu mikään luonnonlahjakkuus :) Nyt kuvittelin, että ei se varmaan niistä mitään muista, ja varauduin siihen että alkeista aloitetaan.

Koiralle itsetehdyt y-valjaat päälle, eka pyörän talutusta ja koiran tarpeilla käyttö ehkä 50m matkan verran. Vähän se ihmetteli pyörää ja piti muistuttaa, että pysypä vaan siellä missä remmi menee. Nyt se osaa jo tosi hyvin itse katsoa eikä esim. normaalilla lenkillä juuri koskaan kierrä mun väärältä puolelta. Tää taito on kehittynyt huippuunsa vasta ihan viime aikoina, ja se varmasti auttaa pyöräilyynkin.

Sitten me lähdettiin ajamaan ton oman puiston ympäri. Mittasin kotoa netistä (kansalaisen karttapaikalla voi mitata lenkkireittinsä, vink vink) että matkaa tuli n. 700m. Koira meni ku vanha tekijä, se ei kertaakaan yrittänyt pysähtyä, kiskoa sivulle, saati pyörän eteen! :) Kyllä se selkeesti muisti. Ajoin niin päin, että tekemässämme neliössä kaikki käännökset oli oikealle. Niissä "oikea, mennään oikea". Vikalla suoralla lisättiin vähän vauhtia "kovaa!". Ja sitten lopussa "hidastetaan" (taidan vaihtaa siihen sanaksi "jarrua!" :D) ja lopulta "seis". Kourallinen nameja taskusta. Koira olis halunnu ajaa toisenkin kierroksen. :) Se meni koko ajan hienoa ravia mikä on tarkoituskin, joskus voi vaan ottaa pieniä laukkapätkiä mutta ravi on se pääasiallinen muoto. Mä luulen että näyttelyharkat on purru, koska en saa sitä itse juoksemalla juuri laukkaamaan vaikka haluaisin, se menee vaan ihan sairaan kovaa ravia.

Tän kategoria on nyt "veto" vaikka eihän se siinä vedä. En jaksa muuttaa. Koettakaa kestää.

Luulen että matkaa vois suoraan alkaa pidentää, jos käy hiljaiseen aikaan ajamassa ettei hirveesti tulis vielä mitään lähikoiraohituksia. Saan kypärän nyt viikonloppuna, se tulee varmasti varsin tarpeeseen... mun vaatimaton plaani on rakentaa koiralle tässä talven aikana kuntoa, niin pitkään pyörällä ku kelit sallii, ja sitten vaihtaa suksille. Käydä keväällä AD-kokeessa. Pitäis tutkailla karttaa ja keksiä edes yksi hyvä reitti, missä olis mahdollisimman paljon hiekkatietä. Olis edes 5km niin voidaan vetää se sama rundi useampaan kertaan, se 10-15km reitin löytäminen ei oo siis ollenkaan kriittistä. Siellä ihanalla pururadalla mitä aiemmin ajattelin, oli kieltokyltit kaikille pyörällisille kulkuneuvoille. :(

*****

Käytiin vaihtamassa valjaat kotona tottiskassiin. Mudi oli revetä liitoksistaan, se kiljui sekä eteisessä että rapussa. Klo 23 arki-iltana, sori ny naapurit... ulkona se meni pyörän viereen ja olis vissiin kovasti halunnu uudelle rundille vieläkin. :D Mentiin kuitenkin kentälle ja plaanit meni vähän uusiksi, kun siellä tuuli niin kovaa että sai kiljua saadakseen äänensä kuuluviin.

Eka vauhtinoutoa metallikapulalla, olisko ollu 4 heittoa. Koira aivan vapaalla koko ajan. Yhden heiton se missasi kun lähti väärään suuntaan jo ennen kun olin heittänytkään, ja piti mennä näyttämään mihin se oikeesti tippui.

Sen jälkeen vaihdettiin tennispalloon jolla kans aika monta heittoa. Tyhjällä hiekkakentällä sen saapi kaaaauas.

Pahin tuulenpuuska vähän hillitti ja päätin kuitenkin ottaa vähän seuraamista. Alun perin ajattelin hinkata nimenomaan sitä ja liikkeestä istumista. Käskyt ainakin tuli varmasti kovalla äänellä, ja hyvin toi ne tuntu kuulevan, vaikka itsellä lähinnä viuhui tuuli korvissa. Aluksi perusasennon paikan hinkkaamista (koira on valunut törkeän eteen, ja nyt puhutaan varmaan 10-15cm:stä!!), tuotti tulosta heti. Käännöksiä oikeelle ja muutama täyskäännöskin, pallonheitto oli varmasti vaikuttanu ja koira oli hyvin skarppina - nää oikein hyviä siis. Namipalkka kaikista ja käskynä "sivu"

Sen jälkeen seuraamista ihan seuraa-käskyllä, tein kaavalla 1-2 askeleen siirtymä ja sen jälkeen 4-6 askeleen siirtymä. Sehän muuten seuraa! Kolme askelta ei enää ole ollenkaan kriittinen matka :) Myrsky oli vaan ehkä vähän turhan kova häiriö ja koira tuntu olevan osin puolustusmoodissa, ja kerran naksautin just kuudennella askeleella kun se vilkaisi paukkuvia pressuja... voi räkä. Sen jälkeen pelkkää kontaktin kestoa perusasennossa, yhdestä kontaktin karkaamisesta huomautin rykäisemällä. Tarttis peilin tai mieluiten avustajan. :/ Olen vinossa ku mikäkin kyttyrä jotta näen mitä koira tekee. Mutta se kuusi askelta siis menee oikein hyvin jo! :) Muuten namia mutta vikasta lensi tennispallo.

Mä olen treenannut sen kanssa seuraamista hyvin pitkälti vapaana ja niin varmaan aion jatkossakin tehdä. Ensinnäkin siksi, että kaikki varmaan jo tietää että mulla on ongelmia handlata ruumiinosani ja yksi pideltävä naru vähemmän on kumma helpotus. Lisäksi en halua että alan edes huomaamattani nykiä sitä remmistä ainakaan vielä tässä vaiheessa. Jos tarttee puuttua, mulla on ääni ja kätöset, en temmo sitä narulla. Ei nyt sillä että siinä olis välttämättä ja aina jotain pahaa ja kauheeta, mutta jotenkin ei nyt meille tässä vaiheessa sellasia ollenkaan.

Lopuksi koiran jättö istumaan, valitsin lampun kohdan jotta näen jos se nousee, poistuin 60 askelta (ekat kymmenen normaalisti ja loput peruutin tarkkaillakseni koiraa) ja kutsuin sen keuhkojeni pohjasta vastatuuleen "tänne". Kuuli :D. Jauhelihapurkin tarjoilu mun edessä ilman mitään loppuasentoihin ohjailuita.

Pidin sen loppumatkan irti ja se oli kovin riehakkaalla tuulella, retuutti keppiä vaikka yritin olla määkivä äiti ja sanoa että etkö muista mitä viimeeksi kävi. Mudi väitti että ei, joten kaivoin sille tennispallon ja heiteltiin sitä vielä hetki. Mun tuurilla se nyt vooi vetäistä senkin kurkkuunsa ja siihenhän se vasta tukehtuukin, mutta ei onneks ainakaan tällä kertaa. Ei näkyny jäniksiä, olis ollu toinen jauhelihapurkki taskussa. Ikinä niitä ei näy ku oikeen toivoisin, voi saamari sentään. Vein koiran kotiin asti ilman remmiä, kadulle tullessa se itsekin osaa laskea kierroksia ja tulee aika hyvin siihen hollille. Ketään ei näkyny missään, niin mikäs siinä. Pimeessä näkyy ne auton valotkin kaukaa.

Kotona eteisessä sillä ylijääneellä lihapurnukalla maahan meno. Siis käsky, jota koira jo ennakoi, ja vasta sitten purkki taskusta. Mun mielestä se nousi ihan kauheen pystyyn, kai sillä oli vielä kyynärpäätkin maassa mutta silti mallia kuikka kaula pitkällä ylhäällä. Söi ne lihat kun en älynny vaatia korjaamaan, enkä edes tiedä miten sitä vaatisi, jos toistan maahan-käskyn niin koira nousee ja on ihan pihalla että mitä ihmettä sä nyt sekoilet. :P Sen jälkeen ennen varsinaista iltaruokaa eka muutama toisto muuten vaan, hyvin putosi, tosin ennakoi taas kauheesti ja ehti tarjota kerran jo ilman käskyäkin. Sitten käsky pysyä, kippasin ruuat kuppiin ja vahdin että se ei nouse yhtään. Ihan hyvin nyt olikin. Syömälupa tienattu.

Nyt kun jaksais työstää sitä seuraamista vaikka muutaman minuutin joka päivä, niin kyllähän se sieltä alkais muodostua. Mä olen oikeastaan treenannu sitä t-o-d-e-l-l-a vähän!