Nimittäin paikallamakuusta. Jätin koiran keittiöön ja piilottelin hyvän tovin juustonpaloja pitkin kämppää, ehkä hiukan pitempään kuin aiemmin, en minä osaa sanoa. En käynyt välillä katsomassa että makaahan se edelleen. Kun menin takaisin, se istui, ja oli luultavasti liikkunut askeleen eteenpäin noustessaan. Istui kyllä hyvin hakatun näköisenä korvat luimussa jo valmiiksi.

Moittiva "HEI! Sun piti maata!" tuli mun suusta ennen kuin ehdin estää. Laitoin mudin uudestaan makuulle ja kehuin sitä siitä. Vaan ei nouse korvat, ei millään. Kävin välillä palkkaamassa ja piilottelin vielä lisää nameja ja pyörähdin vähän väliä tsekkaamassa onko se maassa. On, mutta kauhean näköisenä. :/ Vapautin sen sitten kuitenkin etsimään.

Tekis niin mieli sanoa että se tiesi jo itsekin että nyt tuli moka kun oli noussut omia aikojaan. Miksei se sitten tajunnut mennä takas maahan? :D

Ehkä sille kannattais ylipäänsä opettaa ensin etäisyys, kesto ja tavalliset häiriöt ennen kuin alkaa tekemään avo-luokan piilopaikkamakuuta. :S Kun se ei aina kestä edes sitä, että namin annettuani nousen kyykystä ylös, vaan tahtoo helposti nousta mukaan ellen erikseen korosta "maahan, hyvä, maahan" -mantraa noustessani. Tai ainakin jättää se paikoilleen niin että minä näen sen joko peilistä tai käyn vilkaisemassa tiheesti että se pysyy, ja kehumassa siitä pysymisestä!